Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen

Translated title of the contribution: Pedestrians during wintertime - slippery conditions, slipping accidents and information service

Virpi Anttila

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Valtioneuvoston asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunnan aloitteesta pääkaupunkiseudulla päätettiin kokeilla talvikaudella 1998-1999 jalankulkijoille suunnattua ajantasaista kelitiedottamista. Pääkaupunkiseudun kokeilusta saatiin hyvää palautetta, ja talvikauden 1999-2000 alussa palvelua laajennettiin Tampereen alueelle. Kolmannen talvikauden alussa (2000 syksyllä) palvelu laajennettiin myös Lahteen. Tiedotteet ovat muodoltaan vapaita ja ne esitetään oman alueen paikallisradioissa normaalin säätiedotuksen jälkeen vain silloin, kun jalankulkukeli on liukas. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalankulkijoiden kelitiedottamista selvittämällä organisaatioiden välisen tiedonkulun tehostamista, ennusteiden paikkansapitävyyttä ja kelin liukkautta kuvaavia sääparametreja. Lisäksi selvitettiin tienkäyttäjien mielipiteitä palvelun tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka hyvin autoilijoille tarkoitettu Liikennesää ennustaa myös jalankulkijoille vaikeita olosuhteita. Valtakunnallisen puhelinhaastattelun tulosten perusteella voidaan päätellä, että vaikka vain noin viidennes haastatelluista oli kuullut tiedotteen, sitä pidettiin tarpeellisena ja siitä katsottiin olevan lisähyötyä tavalliseen valtakunnalliseen säätiedotuksen verrattuna. Lisäksi ajantasaisella tiedotuksella sanottiin olevan vaikutusta lähinnä jalkineiden valintaan ja matkalle varattuun aikaan. Tutkimuksessa selvitettiin pääkaupunkiseudun liukastumistapaturmien kasaumapäivät sekä sää ja sen kehittyminen noina päivinä pääkaupunkiseudulla talvikaudella 1999-2000. Yleisesti voidaan todeta, että talvikaudella 1999-2000 pääkaupunkiseudulla onnistuttiin jalankulkijoiden ajantasaisessa kelitiedottamisessa melko hyvin. Kuudesta liukastumistapaturmien kasaumapäivästä kaksi tiedotettiin juuri oikeana päivänä, kolme tiedotettiin muutamaa päivää "liian aikaisin" eli todennäköisesti tiedotetta olisi tullut jatkaa seuraaviin päiviin ja yksi jäi kokonaan tiedottamatta. Kahtena päivänä annetut tiedotteet eivät näkyneet liukastumistapaturmien tilastoissa kasaumapäivinä, joten liukkaus on saattanut olla hyvin paikallista tai lyhytaikaista tai tiedotteet ovat saattaneet olla jopa aiheettomia. Lyhyenä yhteenvetona sääparametreista ja sään kehittymisestä, josta voitaisiin ennakoida kevyen liikenteen väylien mahdollista liukkautta, voidaan esittää seuraavat tilanteet: sadetta jossain olomuodossa, vuorokauden aikana lämpötila ylittää tai alittaa nollan, vuorokauden keskilämpötila hieman alle nollan, sään nopea selkeneminen, lämpimän ja märän jakson jälkeen lämpötila laskee tai jäätyneen pinnan päälle sataa vettä tai lunta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ajoneuvoliikenteen kelitiedottamisen (Liikennesään), jalankulkijoiden kelitiedottamisen, ajoneuvojen liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien yhtäläisyyksiä ja eroja. Tulokset osoittavat, että liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien kasaumapäivät olivat talvikaudella 1999-2000 olleet lähes poikkeuksetta eri päivät. Samoin jalankulkijoita on useimmiten varoitettu erittäin liukkaasta kelistä eri päivinä kuin ajoneuvoliikenteelle on ennustettu erittäin huonoa ajokeliä. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuuksia eli liukastumistapaturmia tarkasteltaessa voidaankin todeta, että ajoneuvoille suunnattu kelitiedottaminen ei pysty tarjoamaan jalankulkijoille tarpeellista liukkaista keleistä varoittavaa tietoa. Tulosten perusteella erikseen jalankulkijoille suunnattua, ajantasaista kelitiedottamista voidaan pitää siis perusteltuna.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages65
ISBN (Electronic)951-38-5911-8
ISBN (Print)951-38-5910-X
Publication statusPublished - 2001
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
PublisherVTT
No.2110
ISSN (Print)1235-0605
ISSN (Electronic)1455-0865

Fingerprint

information services
accidents
Oman
Olla

Keywords

  • pavements
  • winter
  • cold weather
  • slipperiness
  • pedestrians
  • cyclists
  • information services
  • information flow
  • information systems
  • weather forecasts
  • accidents
  • injuries
  • snow
  • ice

Cite this

Anttila, V. (2001). Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 2110
Anttila, Virpi. / Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2001. 65 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2110).
@book{55e0931868e142f9aa123a9ca1074be5,
title = "Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehitt{\"a}minen",
abstract = "Valtioneuvoston asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntaty{\"o}n neuvottelukunnan aloitteesta p{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla p{\"a}{\"a}tettiin kokeilla talvikaudella 1998-1999 jalankulkijoille suunnattua ajantasaista kelitiedottamista. P{\"a}{\"a}kaupunkiseudun kokeilusta saatiin hyv{\"a}{\"a} palautetta, ja talvikauden 1999-2000 alussa palvelua laajennettiin Tampereen alueelle. Kolmannen talvikauden alussa (2000 syksyll{\"a}) palvelu laajennettiin my{\"o}s Lahteen. Tiedotteet ovat muodoltaan vapaita ja ne esitet{\"a}{\"a}n oman alueen paikallisradioissa normaalin s{\"a}{\"a}tiedotuksen j{\"a}lkeen vain silloin, kun jalankulkukeli on liukas. T{\"a}m{\"a}n tutkimuksen tavoitteena oli kehitt{\"a}{\"a} jalankulkijoiden kelitiedottamista selvitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} organisaatioiden v{\"a}lisen tiedonkulun tehostamista, ennusteiden paikkansapit{\"a}vyytt{\"a} ja kelin liukkautta kuvaavia s{\"a}{\"a}parametreja. Lis{\"a}ksi selvitettiin tienk{\"a}ytt{\"a}jien mielipiteit{\"a} palvelun tarpeellisuudesta ja hy{\"o}dyist{\"a}. Tavoitteena oli my{\"o}s selvitt{\"a}{\"a}, kuinka hyvin autoilijoille tarkoitettu Liikennes{\"a}{\"a} ennustaa my{\"o}s jalankulkijoille vaikeita olosuhteita. Valtakunnallisen puhelinhaastattelun tulosten perusteella voidaan p{\"a}{\"a}tell{\"a}, ett{\"a} vaikka vain noin viidennes haastatelluista oli kuullut tiedotteen, sit{\"a} pidettiin tarpeellisena ja siit{\"a} katsottiin olevan lis{\"a}hy{\"o}ty{\"a} tavalliseen valtakunnalliseen s{\"a}{\"a}tiedotuksen verrattuna. Lis{\"a}ksi ajantasaisella tiedotuksella sanottiin olevan vaikutusta l{\"a}hinn{\"a} jalkineiden valintaan ja matkalle varattuun aikaan. Tutkimuksessa selvitettiin p{\"a}{\"a}kaupunkiseudun liukastumistapaturmien kasaumap{\"a}iv{\"a}t sek{\"a} s{\"a}{\"a} ja sen kehittyminen noina p{\"a}ivin{\"a} p{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla talvikaudella 1999-2000. Yleisesti voidaan todeta, ett{\"a} talvikaudella 1999-2000 p{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla onnistuttiin jalankulkijoiden ajantasaisessa kelitiedottamisessa melko hyvin. Kuudesta liukastumistapaturmien kasaumap{\"a}iv{\"a}st{\"a} kaksi tiedotettiin juuri oikeana p{\"a}iv{\"a}n{\"a}, kolme tiedotettiin muutamaa p{\"a}iv{\"a}{\"a} {"}liian aikaisin{"} eli todenn{\"a}k{\"o}isesti tiedotetta olisi tullut jatkaa seuraaviin p{\"a}iviin ja yksi j{\"a}i kokonaan tiedottamatta. Kahtena p{\"a}iv{\"a}n{\"a} annetut tiedotteet eiv{\"a}t n{\"a}kyneet liukastumistapaturmien tilastoissa kasaumap{\"a}ivin{\"a}, joten liukkaus on saattanut olla hyvin paikallista tai lyhytaikaista tai tiedotteet ovat saattaneet olla jopa aiheettomia. Lyhyen{\"a} yhteenvetona s{\"a}{\"a}parametreista ja s{\"a}{\"a}n kehittymisest{\"a}, josta voitaisiin ennakoida kevyen liikenteen v{\"a}ylien mahdollista liukkautta, voidaan esitt{\"a}{\"a} seuraavat tilanteet: sadetta jossain olomuodossa, vuorokauden aikana l{\"a}mp{\"o}tila ylitt{\"a}{\"a} tai alittaa nollan, vuorokauden keskil{\"a}mp{\"o}tila hieman alle nollan, s{\"a}{\"a}n nopea selkeneminen, l{\"a}mpim{\"a}n ja m{\"a}r{\"a}n jakson j{\"a}lkeen l{\"a}mp{\"o}tila laskee tai j{\"a}{\"a}tyneen pinnan p{\"a}{\"a}lle sataa vett{\"a} tai lunta. Tutkimuksessa tarkasteltiin my{\"o}s ajoneuvoliikenteen kelitiedottamisen (Liikennes{\"a}{\"a}n), jalankulkijoiden kelitiedottamisen, ajoneuvojen liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien yht{\"a}l{\"a}isyyksi{\"a} ja eroja. Tulokset osoittavat, ett{\"a} liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien kasaumap{\"a}iv{\"a}t olivat talvikaudella 1999-2000 olleet l{\"a}hes poikkeuksetta eri p{\"a}iv{\"a}t. Samoin jalankulkijoita on useimmiten varoitettu eritt{\"a}in liukkaasta kelist{\"a} eri p{\"a}ivin{\"a} kuin ajoneuvoliikenteelle on ennustettu eritt{\"a}in huonoa ajokeli{\"a}. Jalankulkijoiden yksitt{\"a}isonnettomuuksia eli liukastumistapaturmia tarkasteltaessa voidaankin todeta, ett{\"a} ajoneuvoille suunnattu kelitiedottaminen ei pysty tarjoamaan jalankulkijoille tarpeellista liukkaista keleist{\"a} varoittavaa tietoa. Tulosten perusteella erikseen jalankulkijoille suunnattua, ajantasaista kelitiedottamista voidaan pit{\"a}{\"a} siis perusteltuna.",
keywords = "pavements, winter, cold weather, slipperiness, pedestrians, cyclists, information services, information flow, information systems, weather forecasts, accidents, injuries, snow, ice",
author = "Virpi Anttila",
year = "2001",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-5910-X",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "2110",
address = "Finland",

}

Anttila, V 2001, Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 2110, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen. / Anttila, Virpi.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2001. 65 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2110).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen

AU - Anttila, Virpi

PY - 2001

Y1 - 2001

N2 - Valtioneuvoston asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunnan aloitteesta pääkaupunkiseudulla päätettiin kokeilla talvikaudella 1998-1999 jalankulkijoille suunnattua ajantasaista kelitiedottamista. Pääkaupunkiseudun kokeilusta saatiin hyvää palautetta, ja talvikauden 1999-2000 alussa palvelua laajennettiin Tampereen alueelle. Kolmannen talvikauden alussa (2000 syksyllä) palvelu laajennettiin myös Lahteen. Tiedotteet ovat muodoltaan vapaita ja ne esitetään oman alueen paikallisradioissa normaalin säätiedotuksen jälkeen vain silloin, kun jalankulkukeli on liukas. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalankulkijoiden kelitiedottamista selvittämällä organisaatioiden välisen tiedonkulun tehostamista, ennusteiden paikkansapitävyyttä ja kelin liukkautta kuvaavia sääparametreja. Lisäksi selvitettiin tienkäyttäjien mielipiteitä palvelun tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka hyvin autoilijoille tarkoitettu Liikennesää ennustaa myös jalankulkijoille vaikeita olosuhteita. Valtakunnallisen puhelinhaastattelun tulosten perusteella voidaan päätellä, että vaikka vain noin viidennes haastatelluista oli kuullut tiedotteen, sitä pidettiin tarpeellisena ja siitä katsottiin olevan lisähyötyä tavalliseen valtakunnalliseen säätiedotuksen verrattuna. Lisäksi ajantasaisella tiedotuksella sanottiin olevan vaikutusta lähinnä jalkineiden valintaan ja matkalle varattuun aikaan. Tutkimuksessa selvitettiin pääkaupunkiseudun liukastumistapaturmien kasaumapäivät sekä sää ja sen kehittyminen noina päivinä pääkaupunkiseudulla talvikaudella 1999-2000. Yleisesti voidaan todeta, että talvikaudella 1999-2000 pääkaupunkiseudulla onnistuttiin jalankulkijoiden ajantasaisessa kelitiedottamisessa melko hyvin. Kuudesta liukastumistapaturmien kasaumapäivästä kaksi tiedotettiin juuri oikeana päivänä, kolme tiedotettiin muutamaa päivää "liian aikaisin" eli todennäköisesti tiedotetta olisi tullut jatkaa seuraaviin päiviin ja yksi jäi kokonaan tiedottamatta. Kahtena päivänä annetut tiedotteet eivät näkyneet liukastumistapaturmien tilastoissa kasaumapäivinä, joten liukkaus on saattanut olla hyvin paikallista tai lyhytaikaista tai tiedotteet ovat saattaneet olla jopa aiheettomia. Lyhyenä yhteenvetona sääparametreista ja sään kehittymisestä, josta voitaisiin ennakoida kevyen liikenteen väylien mahdollista liukkautta, voidaan esittää seuraavat tilanteet: sadetta jossain olomuodossa, vuorokauden aikana lämpötila ylittää tai alittaa nollan, vuorokauden keskilämpötila hieman alle nollan, sään nopea selkeneminen, lämpimän ja märän jakson jälkeen lämpötila laskee tai jäätyneen pinnan päälle sataa vettä tai lunta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ajoneuvoliikenteen kelitiedottamisen (Liikennesään), jalankulkijoiden kelitiedottamisen, ajoneuvojen liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien yhtäläisyyksiä ja eroja. Tulokset osoittavat, että liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien kasaumapäivät olivat talvikaudella 1999-2000 olleet lähes poikkeuksetta eri päivät. Samoin jalankulkijoita on useimmiten varoitettu erittäin liukkaasta kelistä eri päivinä kuin ajoneuvoliikenteelle on ennustettu erittäin huonoa ajokeliä. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuuksia eli liukastumistapaturmia tarkasteltaessa voidaankin todeta, että ajoneuvoille suunnattu kelitiedottaminen ei pysty tarjoamaan jalankulkijoille tarpeellista liukkaista keleistä varoittavaa tietoa. Tulosten perusteella erikseen jalankulkijoille suunnattua, ajantasaista kelitiedottamista voidaan pitää siis perusteltuna.

AB - Valtioneuvoston asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunnan aloitteesta pääkaupunkiseudulla päätettiin kokeilla talvikaudella 1998-1999 jalankulkijoille suunnattua ajantasaista kelitiedottamista. Pääkaupunkiseudun kokeilusta saatiin hyvää palautetta, ja talvikauden 1999-2000 alussa palvelua laajennettiin Tampereen alueelle. Kolmannen talvikauden alussa (2000 syksyllä) palvelu laajennettiin myös Lahteen. Tiedotteet ovat muodoltaan vapaita ja ne esitetään oman alueen paikallisradioissa normaalin säätiedotuksen jälkeen vain silloin, kun jalankulkukeli on liukas. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalankulkijoiden kelitiedottamista selvittämällä organisaatioiden välisen tiedonkulun tehostamista, ennusteiden paikkansapitävyyttä ja kelin liukkautta kuvaavia sääparametreja. Lisäksi selvitettiin tienkäyttäjien mielipiteitä palvelun tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka hyvin autoilijoille tarkoitettu Liikennesää ennustaa myös jalankulkijoille vaikeita olosuhteita. Valtakunnallisen puhelinhaastattelun tulosten perusteella voidaan päätellä, että vaikka vain noin viidennes haastatelluista oli kuullut tiedotteen, sitä pidettiin tarpeellisena ja siitä katsottiin olevan lisähyötyä tavalliseen valtakunnalliseen säätiedotuksen verrattuna. Lisäksi ajantasaisella tiedotuksella sanottiin olevan vaikutusta lähinnä jalkineiden valintaan ja matkalle varattuun aikaan. Tutkimuksessa selvitettiin pääkaupunkiseudun liukastumistapaturmien kasaumapäivät sekä sää ja sen kehittyminen noina päivinä pääkaupunkiseudulla talvikaudella 1999-2000. Yleisesti voidaan todeta, että talvikaudella 1999-2000 pääkaupunkiseudulla onnistuttiin jalankulkijoiden ajantasaisessa kelitiedottamisessa melko hyvin. Kuudesta liukastumistapaturmien kasaumapäivästä kaksi tiedotettiin juuri oikeana päivänä, kolme tiedotettiin muutamaa päivää "liian aikaisin" eli todennäköisesti tiedotetta olisi tullut jatkaa seuraaviin päiviin ja yksi jäi kokonaan tiedottamatta. Kahtena päivänä annetut tiedotteet eivät näkyneet liukastumistapaturmien tilastoissa kasaumapäivinä, joten liukkaus on saattanut olla hyvin paikallista tai lyhytaikaista tai tiedotteet ovat saattaneet olla jopa aiheettomia. Lyhyenä yhteenvetona sääparametreista ja sään kehittymisestä, josta voitaisiin ennakoida kevyen liikenteen väylien mahdollista liukkautta, voidaan esittää seuraavat tilanteet: sadetta jossain olomuodossa, vuorokauden aikana lämpötila ylittää tai alittaa nollan, vuorokauden keskilämpötila hieman alle nollan, sään nopea selkeneminen, lämpimän ja märän jakson jälkeen lämpötila laskee tai jäätyneen pinnan päälle sataa vettä tai lunta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ajoneuvoliikenteen kelitiedottamisen (Liikennesään), jalankulkijoiden kelitiedottamisen, ajoneuvojen liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien yhtäläisyyksiä ja eroja. Tulokset osoittavat, että liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien kasaumapäivät olivat talvikaudella 1999-2000 olleet lähes poikkeuksetta eri päivät. Samoin jalankulkijoita on useimmiten varoitettu erittäin liukkaasta kelistä eri päivinä kuin ajoneuvoliikenteelle on ennustettu erittäin huonoa ajokeliä. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuuksia eli liukastumistapaturmia tarkasteltaessa voidaankin todeta, että ajoneuvoille suunnattu kelitiedottaminen ei pysty tarjoamaan jalankulkijoille tarpeellista liukkaista keleistä varoittavaa tietoa. Tulosten perusteella erikseen jalankulkijoille suunnattua, ajantasaista kelitiedottamista voidaan pitää siis perusteltuna.

KW - pavements

KW - winter

KW - cold weather

KW - slipperiness

KW - pedestrians

KW - cyclists

KW - information services

KW - information flow

KW - information systems

KW - weather forecasts

KW - accidents

KW - injuries

KW - snow

KW - ice

M3 - Report

SN - 951-38-5910-X

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Anttila V. Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2001. 65 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2110).