Perusteita vaaranalaisen kohteen automaatio-ohjeiston kehittämiselle: Esiselvitys vaaroja sisältävään kohteeseen tarkoitetun ohjelmoitavan digitaalisen automaatiojärjestelmän käytössä, tuottamisessa ja arvioinnissa esille tulevista seikoista

Raportissa kuvataan ajattelutapoja ja menettelyjä, joilla voidaan luoda, parantaa ja arvioida vaaroja sisältävään kohteeseen tarkoitettua, ohjelmoitavan digitaalisen tekniikan toimittamaa turvallisuutta. Raportissa tarkastellaan sitä, miten kohteen luonteenomaisista riskeistä ja vaaroista lähtien ohjelmoitavilla tekniikoilla voidaan muodostaa: i) tapoja riskin pienentämiseksi, kohdetta turvallistavin toiminnoin, esittelemällä perusteita toimintojen määrittelyyn, ii) turvallistavilta toiminnoilta vaadittavat ominaisuudet ja tekniset menettelyt ominaisuuksien täyttämiseksi. Ohjelmoitavalta järjestelmältä vaadittavien ominaisuuksien ymmärretään muodostuvan toimintavarmuudesta, käyttövarmuudesta, tietosuojasta, helppo-käyttöisyydestä, (toimintojen omasta) turvallisuudesta, huollettavuudesta ja osoitettavuudesta. Näiden ominaisuuksien muodostamiseksi on esitetty menetelmiä ja tekniikoita, joilla taataan toiminnon kyky toimia halutusti, vaatimusten mukaisesti. Nämä ominaisuudet on luokiteltu niiden kyvykkyyden (eheyden) mukaan 4:ään eri luokkaan. Ajatuksena luokittelussa on, että eri kohteet saattavat sisältää eri asteisia vaaroja, jolloin voidaan vaatia myös eri kyvykkyyden omaavia teknisiä ratkaisuja. Lisäksi tässä tarkastellaan, sovellettaessa ohjelmoitavaa tekniikkaa, yllä mainittujen toimintojen ja ominaisuuksien arviointikysymyksiä. Arvioinnin katsotaan olevan hyvin keskeinen tehtävä hyväksyttäessä ohjelmoitavia järjestelmiä käyttöön. Tarkastellaan siis kysymystä siitä, miten arvioida: i) Onko riskejä pienentäviä toimintoja ylipäätänsä laadittu riittävällä laajuudella ? ii) Ovatko näiden toimintojen kyky toimia halutusti riittävä ? Eräs keskeinen kysymys on se, miten valmistaa ohjelmoitavia järjestelmiä ja näiden osia. Merkittävin ero ei-vaaroja ja vaaroja sisältävän kohteen ohjelmistoja laadittaessa ei ole menetelmien erilaisuus, vaan niiden soveltamisen laajuus ja kurinalaisuus. Vaaroja sisältävään kohteeseen tarkoitetussa insinöörityössä pitää noudattaa mahdollisimman johdonmukaisesti hyväksi tiedettyjä menetelmiä ja tekniikoita. Erityisesti huomiota pitäisi kiinnittää ohjelmistoja, laitteita ja järjestelmiä luotaessa seuraaviin seikkoihin: - määrittelyihin. Siihen, että kaikki vaadittavat ominaisuudet ja toiminnat on määritelty - toimintaolosuhteisiin, joissa suunniteltavan ja toteutettavan järjestelmän oletetaan toimivan. Näihin toimintaolosuhteisiin katsotaan kuuluvan inhimilliset, fyysiset sekä muut tekniset osa- ja apujärjestelmät. - kokonaisuuden kompleksisuuteen, mutkikkuuteen - kurinalaiseen toteutukseen - varmistautumiseen siitä, että vaadittavat ominaisuudet ja toiminnot todella ovat toteutuneet - dokumentaatioon - kehitys- ja tuotantoprosessiin tähän kuuluvine projekti- että laatujärjestelmineen. Aihepiirin erittäin monimuotoisesta ja laajasta esiintymisestä ja teknologian nopeasta kehittymisestä johtuen jäänee tämä esitys vielä esiselvityksen asteelle. Raportti jakautuu asteittain tarkentuviin osiin: 1 luvussa pyritään antamaan ei kovin teknisesti orientoitunut yleiskuva aiheesta, luvuissa 2 ja 3 hahmotellaan taustaa ja tavoitteita, luvussa 4 yleisiä teknisiä perusteita, luvuissa 5, 6 ja 7 käsitellään teknisiä detaljeja sekä luvussa 8 arviointitekijöitä. Liitteisiin on koottu sellaisia teknisiä täydentäviä yksityiskohtia, joiden esittämistä tekstin yhteydessä ei ole katsottu olevan tarpeellista.