Pienehköt kotimaista polttoainetta käyttävät kaukolämpölaitokset

Pienehköt, kotimaista polttoainetta (KPA) käyttävät kaukolämpölaitokset ovat lisääntyneet voimakkaasti 1970 - 80-lukujen vaihteessa. Kaukolämmitykseen siirtyminen on kuitenkin ollut useimmille näistä pienistä laitoksista varsin ongelmallista. Ongelmat liittyvät paitsi KPA-kattilalaitoksiin ja lämmöntuotantoon yleensä myös muihin kaukolämpöjärjestelmän osiin: polttoainehuoltoon, verkoston rakentamiseen, kuluttajien valintaan, toimintojen organisointiin ja päällimmäiseksi tiedon, kokemuksen ja asiantuntijaresurssien niukkuuteen. Tutkimuksessa seurattiin kahtatoista lämpölaitosta, joiden KPA-kattilan koko on 1 - 10 MW. Polttoaineena laitoksilla on ollut hake, palaturve tai sahausjäte. Kattilatyypit ja laiteratkaisut vastaavat yleisimpiä käytössä olevia ratkaisuja. Seuranta kesti vuoden. Polttoainehuollon osalta selvitetään hankintaorganisaatiot, hinnoitteluperusteet, polttoaineen kosteus ja lämpöarvot sekä tuhkan ominaisuudet, määrät ja palamiskelpoiset aineosat tuhkassa. KPA-kattilan laiteratkaisut eritellään yksityiskohtaisesti sekä kiinnitetään huomiota esiintyneisiin vikoihin ja puutteisiin sekä toisaalta hyvin toimineisiin laiteratkaisuihin. Käytettävyysseurannan avulla selvitetään vikojen, niiden korjauksen ja huoltotoiminnan vaikutusajat ja lukumäärät. KPA-laitokselle suoritettiin kullekin 2 - 4 energiatasemittausta. Varsin suurten hyötysuhde-erojen syitä analysoidaan polttoaineen laadun, käyttötoiminnan, laiteratkaisujen yms. perusteella. Jatkuvalla seurannalla kerätyt toiminta-arvot kertovat omalta osaltaan laitosten ja käyttötoiminnan onnistuneisuudesta. Koko kaukolämmitystoiminnan osalta selvitetään lämmöntuotannon jakautuminen kotimaisten polttoaineiden ja öljyn osalle, verkoston laajuus ja toiminta-arvot, kuluttajien rakenne, järjestelmän kasvu sekä organisaatiot. Kustannustietojen osalta keskitytään lämmöntuotannon ja erityisesti KPA-laitoksen investointi- ja käyttökustannusten.