Pienkattiloiden päästöselvitys

Matti Hahkala, Pauli Jormanainen, Harri Puustinen, Veijo Pohjola

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksessa mitattiin yhdeksän pienen kattilan ja yhden aluelämpölaitoksen päästöjä hyötysuhdemittausten yhteydessä. Kattiloista neljä oli alapaloperiaatteella, yksi yläpaloperiaatteella toimivaa, kaksi ruuvisyötteistä ja kaksi keskuslämmitysliettä. Aluelämpölaitoksessa oli etupesällä varustettu kattila. Polttoaineina olivat koivuhalko, hake, turvepelletti, PDF-pelletti,turvebriketti ja puupuriste. Päästöistä mitattiin O2, CO2, CO, NO , hiilivedyt (CxHy), PAH-yhdisteet, terva sekä hiukkaset. Eräissä testeissä mitattiin myös kokonaisaldehydien, fenolin, metanolin ja eräiden orgaanisten happojen päästöjä. Mittausmenetelmät olivat standardisoituja tai yleisesti VTT:ssa käytettyjä. Tervan määritystä varten kehitettiin oma mittausmenetelmä. Pienkattiloidenpäästömittaukset tehtiin laboratoriossa. Aluelämpökeskuksen mittaukset tehtiin takuuarvomittausten yhteydessä. Eri kattiloiden päästöt vaihtelivat hyvin paljon eri polttotavoilla ja eri polttoaineilla. Vaihtelu oli suuri myös testien aikana. Hiilimonoksidipäästö oli eri tilanteissa 360 - 10 000 mg/MJ. Hiilimonoksidin syntyyn vaikuttaa oleellisesti enemmän kattilan rakenne ja käyttötapa kuin polttoaineen laatu. Typen oksideja syntyy oleellisesti enemmän turpeen kuin puupuristeen polttoaineiden poltossa. Syntyvien typen oksidien määrä on pienempi kuin polttoaineen sisältämän typen reaktioista voisi syntyä. Turvebriketeillä päästöt olivat keskimäärin 150 mg/MJ ja koivuhaloilla 50 mg/MJ. Hiilivetypäästöjen vaihtelu noudatti melko tarkasti hillimonoksidipäästojen vaihtelua. Hiilivetyjen päästö oli suurimmillaan kolmasosa hiilimonoksidin päästöistä. PAH-yhdisteiden päästöt vaihtelivat suuresti. Suurimmillaan PAH-yhdisteiden päästö oli 24mg/MJ. Tämä arvo on 500 - 5 000 kertaa suurempi kuin turvetta tai kivihiiltä käyttävien voimalaitosten päästöt. Tervapäästöt olivat suurimmillaan 1 200 - 1 400 mg/MJ. Tervan ja hiilivetyjen aiheuttama häviöpalamattomien aineiden muodossa saattaa olla jopa kaksi kertaa suurempi kuin hiilimonoksidin ja vedyn aiheuttama häviö. Hiukkaspäästöjen keskiarvot olivat melko tasaisia eri polttoaineilla. Suurimmat arvot esiintyivät tilanteissa, joissa myös tervapitoisuus oli korkea. On ilmeistä, että osa tervasta on hiiltynyt näytesuodattimelle.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages166
ISBN (Print)951-38-2675-9
Publication statusPublished - 1986
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number454
ISSN0358-5077

Fingerprint

Carbon Monoxide

Keywords

  • domestic fuels
  • peat
  • wood
  • heating plants

Cite this

Hahkala, M., Jormanainen, P., Puustinen, H., & Pohjola, V. (1986). Pienkattiloiden päästöselvitys. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 454
Hahkala, Matti ; Jormanainen, Pauli ; Puustinen, Harri ; Pohjola, Veijo. / Pienkattiloiden päästöselvitys. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 166 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 454).
@book{e6929c412d1b4674ac700a79e5d87307,
title = "Pienkattiloiden p{\"a}{\"a}st{\"o}selvitys",
abstract = "Tutkimuksessa mitattiin yhdeks{\"a}n pienen kattilan ja yhden aluel{\"a}mp{\"o}laitoksen p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} hy{\"o}tysuhdemittausten yhteydess{\"a}. Kattiloista nelj{\"a} oli alapaloperiaatteella, yksi yl{\"a}paloperiaatteella toimivaa, kaksi ruuvisy{\"o}tteist{\"a} ja kaksi keskusl{\"a}mmitysliett{\"a}. Aluel{\"a}mp{\"o}laitoksessa oli etupes{\"a}ll{\"a} varustettu kattila. Polttoaineina olivat koivuhalko, hake, turvepelletti, PDF-pelletti,turvebriketti ja puupuriste. P{\"a}{\"a}st{\"o}ist{\"a} mitattiin O2, CO2, CO, NO , hiilivedyt (CxHy), PAH-yhdisteet, terva sek{\"a} hiukkaset. Er{\"a}iss{\"a} testeiss{\"a} mitattiin my{\"o}s kokonaisaldehydien, fenolin, metanolin ja er{\"a}iden orgaanisten happojen p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a}. Mittausmenetelm{\"a}t olivat standardisoituja tai yleisesti VTT:ssa k{\"a}ytettyj{\"a}. Tervan m{\"a}{\"a}rityst{\"a} varten kehitettiin oma mittausmenetelm{\"a}. Pienkattiloidenp{\"a}{\"a}st{\"o}mittaukset tehtiin laboratoriossa. Aluel{\"a}mp{\"o}keskuksen mittaukset tehtiin takuuarvomittausten yhteydess{\"a}. Eri kattiloiden p{\"a}{\"a}st{\"o}t vaihtelivat hyvin paljon eri polttotavoilla ja eri polttoaineilla. Vaihtelu oli suuri my{\"o}s testien aikana. Hiilimonoksidip{\"a}{\"a}st{\"o} oli eri tilanteissa 360 - 10 000 mg/MJ. Hiilimonoksidin syntyyn vaikuttaa oleellisesti enemm{\"a}n kattilan rakenne ja k{\"a}ytt{\"o}tapa kuin polttoaineen laatu. Typen oksideja syntyy oleellisesti enemm{\"a}n turpeen kuin puupuristeen polttoaineiden poltossa. Syntyvien typen oksidien m{\"a}{\"a}r{\"a} on pienempi kuin polttoaineen sis{\"a}lt{\"a}m{\"a}n typen reaktioista voisi synty{\"a}. Turvebriketeill{\"a} p{\"a}{\"a}st{\"o}t olivat keskim{\"a}{\"a}rin 150 mg/MJ ja koivuhaloilla 50 mg/MJ. Hiilivetyp{\"a}{\"a}st{\"o}jen vaihtelu noudatti melko tarkasti hillimonoksidip{\"a}{\"a}stojen vaihtelua. Hiilivetyjen p{\"a}{\"a}st{\"o} oli suurimmillaan kolmasosa hiilimonoksidin p{\"a}{\"a}st{\"o}ist{\"a}. PAH-yhdisteiden p{\"a}{\"a}st{\"o}t vaihtelivat suuresti. Suurimmillaan PAH-yhdisteiden p{\"a}{\"a}st{\"o} oli 24mg/MJ. T{\"a}m{\"a} arvo on 500 - 5 000 kertaa suurempi kuin turvetta tai kivihiilt{\"a} k{\"a}ytt{\"a}vien voimalaitosten p{\"a}{\"a}st{\"o}t. Tervap{\"a}{\"a}st{\"o}t olivat suurimmillaan 1 200 - 1 400 mg/MJ. Tervan ja hiilivetyjen aiheuttama h{\"a}vi{\"o}palamattomien aineiden muodossa saattaa olla jopa kaksi kertaa suurempi kuin hiilimonoksidin ja vedyn aiheuttama h{\"a}vi{\"o}. Hiukkasp{\"a}{\"a}st{\"o}jen keskiarvot olivat melko tasaisia eri polttoaineilla. Suurimmat arvot esiintyiv{\"a}t tilanteissa, joissa my{\"o}s tervapitoisuus oli korkea. On ilmeist{\"a}, ett{\"a} osa tervasta on hiiltynyt n{\"a}ytesuodattimelle.",
keywords = "domestic fuels, peat, wood, heating plants",
author = "Matti Hahkala and Pauli Jormanainen and Harri Puustinen and Veijo Pohjola",
year = "1986",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2675-9",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "454",
address = "Finland",

}

Hahkala, M, Jormanainen, P, Puustinen, H & Pohjola, V 1986, Pienkattiloiden päästöselvitys. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 454, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Pienkattiloiden päästöselvitys. / Hahkala, Matti; Jormanainen, Pauli; Puustinen, Harri; Pohjola, Veijo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 166 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 454).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Pienkattiloiden päästöselvitys

AU - Hahkala, Matti

AU - Jormanainen, Pauli

AU - Puustinen, Harri

AU - Pohjola, Veijo

PY - 1986

Y1 - 1986

N2 - Tutkimuksessa mitattiin yhdeksän pienen kattilan ja yhden aluelämpölaitoksen päästöjä hyötysuhdemittausten yhteydessä. Kattiloista neljä oli alapaloperiaatteella, yksi yläpaloperiaatteella toimivaa, kaksi ruuvisyötteistä ja kaksi keskuslämmitysliettä. Aluelämpölaitoksessa oli etupesällä varustettu kattila. Polttoaineina olivat koivuhalko, hake, turvepelletti, PDF-pelletti,turvebriketti ja puupuriste. Päästöistä mitattiin O2, CO2, CO, NO , hiilivedyt (CxHy), PAH-yhdisteet, terva sekä hiukkaset. Eräissä testeissä mitattiin myös kokonaisaldehydien, fenolin, metanolin ja eräiden orgaanisten happojen päästöjä. Mittausmenetelmät olivat standardisoituja tai yleisesti VTT:ssa käytettyjä. Tervan määritystä varten kehitettiin oma mittausmenetelmä. Pienkattiloidenpäästömittaukset tehtiin laboratoriossa. Aluelämpökeskuksen mittaukset tehtiin takuuarvomittausten yhteydessä. Eri kattiloiden päästöt vaihtelivat hyvin paljon eri polttotavoilla ja eri polttoaineilla. Vaihtelu oli suuri myös testien aikana. Hiilimonoksidipäästö oli eri tilanteissa 360 - 10 000 mg/MJ. Hiilimonoksidin syntyyn vaikuttaa oleellisesti enemmän kattilan rakenne ja käyttötapa kuin polttoaineen laatu. Typen oksideja syntyy oleellisesti enemmän turpeen kuin puupuristeen polttoaineiden poltossa. Syntyvien typen oksidien määrä on pienempi kuin polttoaineen sisältämän typen reaktioista voisi syntyä. Turvebriketeillä päästöt olivat keskimäärin 150 mg/MJ ja koivuhaloilla 50 mg/MJ. Hiilivetypäästöjen vaihtelu noudatti melko tarkasti hillimonoksidipäästojen vaihtelua. Hiilivetyjen päästö oli suurimmillaan kolmasosa hiilimonoksidin päästöistä. PAH-yhdisteiden päästöt vaihtelivat suuresti. Suurimmillaan PAH-yhdisteiden päästö oli 24mg/MJ. Tämä arvo on 500 - 5 000 kertaa suurempi kuin turvetta tai kivihiiltä käyttävien voimalaitosten päästöt. Tervapäästöt olivat suurimmillaan 1 200 - 1 400 mg/MJ. Tervan ja hiilivetyjen aiheuttama häviöpalamattomien aineiden muodossa saattaa olla jopa kaksi kertaa suurempi kuin hiilimonoksidin ja vedyn aiheuttama häviö. Hiukkaspäästöjen keskiarvot olivat melko tasaisia eri polttoaineilla. Suurimmat arvot esiintyivät tilanteissa, joissa myös tervapitoisuus oli korkea. On ilmeistä, että osa tervasta on hiiltynyt näytesuodattimelle.

AB - Tutkimuksessa mitattiin yhdeksän pienen kattilan ja yhden aluelämpölaitoksen päästöjä hyötysuhdemittausten yhteydessä. Kattiloista neljä oli alapaloperiaatteella, yksi yläpaloperiaatteella toimivaa, kaksi ruuvisyötteistä ja kaksi keskuslämmitysliettä. Aluelämpölaitoksessa oli etupesällä varustettu kattila. Polttoaineina olivat koivuhalko, hake, turvepelletti, PDF-pelletti,turvebriketti ja puupuriste. Päästöistä mitattiin O2, CO2, CO, NO , hiilivedyt (CxHy), PAH-yhdisteet, terva sekä hiukkaset. Eräissä testeissä mitattiin myös kokonaisaldehydien, fenolin, metanolin ja eräiden orgaanisten happojen päästöjä. Mittausmenetelmät olivat standardisoituja tai yleisesti VTT:ssa käytettyjä. Tervan määritystä varten kehitettiin oma mittausmenetelmä. Pienkattiloidenpäästömittaukset tehtiin laboratoriossa. Aluelämpökeskuksen mittaukset tehtiin takuuarvomittausten yhteydessä. Eri kattiloiden päästöt vaihtelivat hyvin paljon eri polttotavoilla ja eri polttoaineilla. Vaihtelu oli suuri myös testien aikana. Hiilimonoksidipäästö oli eri tilanteissa 360 - 10 000 mg/MJ. Hiilimonoksidin syntyyn vaikuttaa oleellisesti enemmän kattilan rakenne ja käyttötapa kuin polttoaineen laatu. Typen oksideja syntyy oleellisesti enemmän turpeen kuin puupuristeen polttoaineiden poltossa. Syntyvien typen oksidien määrä on pienempi kuin polttoaineen sisältämän typen reaktioista voisi syntyä. Turvebriketeillä päästöt olivat keskimäärin 150 mg/MJ ja koivuhaloilla 50 mg/MJ. Hiilivetypäästöjen vaihtelu noudatti melko tarkasti hillimonoksidipäästojen vaihtelua. Hiilivetyjen päästö oli suurimmillaan kolmasosa hiilimonoksidin päästöistä. PAH-yhdisteiden päästöt vaihtelivat suuresti. Suurimmillaan PAH-yhdisteiden päästö oli 24mg/MJ. Tämä arvo on 500 - 5 000 kertaa suurempi kuin turvetta tai kivihiiltä käyttävien voimalaitosten päästöt. Tervapäästöt olivat suurimmillaan 1 200 - 1 400 mg/MJ. Tervan ja hiilivetyjen aiheuttama häviöpalamattomien aineiden muodossa saattaa olla jopa kaksi kertaa suurempi kuin hiilimonoksidin ja vedyn aiheuttama häviö. Hiukkaspäästöjen keskiarvot olivat melko tasaisia eri polttoaineilla. Suurimmat arvot esiintyivät tilanteissa, joissa myös tervapitoisuus oli korkea. On ilmeistä, että osa tervasta on hiiltynyt näytesuodattimelle.

KW - domestic fuels

KW - peat

KW - wood

KW - heating plants

M3 - Report

SN - 951-38-2675-9

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Pienkattiloiden päästöselvitys

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Hahkala M, Jormanainen P, Puustinen H, Pohjola V. Pienkattiloiden päästöselvitys. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 166 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 454).