TY - BOOK
T1 - Pintakäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana
AU - Häkkinen, Tarja
AU - Ahola, Pirjo
AU - Vanhatalo, Leila
AU - Merra, Arja
PY - 1999
Y1 - 1999
N2 - Tutkimuksen tavoitteena oli luoda maalatun pinnan
ympäristövaikutusten arvioinnille systematiikka, jossa
otetaan huomioon pinnan käyttöikä ja huolto.
Tarkoituksena oli kehittää maaliteollisuudelle työkaluksi
menettelytapa, jonka avulla maaliteollisuus voi arvioida
maalatun systeemin ympäristökuormia ja käyttää saatua
tietoa tuotekehityksen ja informatiivisen markkinoinnin
tukena sekä ympäristöjärjestelmien pystyttämisen ja
siihen liittyvän tavoitteenasettelun taustatietona.
Tarkastelu koskee puisia, maalattuja julkisivupintoja 100
vuoden aikana. Elinkaaritarkasteluun kuuluivat
maaliraaka-aineiden valmistus, maalien valmistus,
kuljetukset, maalaus, huolto ja uusiminen sekä kierrätys
ja loppusijoitus. Tuotteiden ympäristökuormien arviot
tehtiin elinkaaritarkastelujen nojalla käyttäen
ensisijaisena pohja-aineistona tuottajien ilmoittamia
raaka-aineiden hankinnan, kuljetusten sekä valmistuksen
materiaali- ja energiavirtoja. Tällaisen aineiston
puuttuessa lähtötietoina käytettiin kirjallisuustietoja
täydentäen niitä asiantuntija-arvioilla.
Elinkaari-inventaarioissa selvitettiin ympäristökuormien,
so. resurssien kulumisen ja haitallisten päästöjen,
aiheutuminen valittuja toiminnallisia yksiköitä kohden.
Tarkastelun kohteena ovat erityisesti energiaresurssien
käyttö ja siitä aiheutuvat päästöt ilmaan sekä
liuotteiden käytöstä aiheutuvat VOC-päästöt.
Selvityksessä noudatettiin ISO 14040:n ja ISO/DIS
14041:n perusperiaatteita.
Toiminnallisina yksiköinä käsitellyissä systeemeissä
otettiin huomioon maalimenekit uudis- ja
uusintamaalauksissa, maalihukat, uusintajaksot,
maalipinnan pesun tarve ja materiaalimenekki pesussa,
maalinpoiston tarve sekä materiaali- ja energiamenekit
maalinpoistossa. Nämä arviot tehtiin yhteistyössä maalien
tuottajien kanssa. Vaihtoehtoisina tekijöinä maalatun
pinnan elinkaaressa käsiteltiin paitsi erilaisia
pintakäsittely-yhdistelmiä myös uusintamaalausjaksojen
pituutta, maalinpoiston menetelmiä ja loppusijoituksen
tai kierrätyksen menettelytapoja.
Pintakäsittelysysteemien väliset ympäristökuormien
suurimmat erot olivat kolminkertaisia, paitsi
VOC-emissioiden erot olivat noin satakertaisia.
Akrylaattipinnoitteiden etuna ympäristön kannalta olivat
alhaiset VOC-emissiot, mutta muut ympäristökuormat olivat
korkeampia. Maalatun puisen ulkoverhouksen
ympäristökuormat tietyn tarkastelujakson, esimerkiksi
rakennuksen käyttöiän, aikana riippuvat ensisijaisesti
pintakäsittelysysteemin koostumuksesta, so. pohja-, väli-
ja pintamaalin valinnasta, pintakäsittelyaineiden
koostumuksesta, erityisesti akrylaatti-, alkydi- ja
pellavaöljysideaineiden määristä, liuotteen määrästä ja
pigmentteinä käytetyistä titaanidioksidista ja
sinkkioksidista, pintakäsittelyn kestävyydestä ja
uusintajaksosta sekä jonkin verran valmistusprosessista.
Em. tekijät vaikuttavat toisaalta toisiinsa. Esimerkiksi
pintakäsittelyn uusintaväliin vaikuttaa mm. tuotteiden ja
pintakäsittelysysteemien koostumus. Haluttaessa parantaa
pintakäsittelysysteemien ympäristöominaisuuksia kyse on
näiden tekijöiden optimoimisesta ympäristökuormien
minimoimiseksi.
Tutkimuksessa tarkasteltu systeemi oli neliömetri
pintakäsiteltyä puista julkisivua sadan vuoden aikana.
Neliömetrissä puista julkisivua on noin 10 kg puuta ja
pintakäsittelyssä kuluu sadan vuoden aikana noin 1 kg
pintakäsittelyaineita. Yksittäisen rakennuksen kohdalla
kysymys on suhteellisen pienistä materiaalivirroista ja
vastaavasti suhteellisen pienistä ympäristökuormista.
Kansantalouden tasolla tarkasteltuna ympäristöperusteinen
tuotesuunnittelu on kuitenkin tarpeen niin
maaliteollisuudessa kuin kaikessa muussakin
teollisuudessa. Teollisuus aiheuttaa Suomessa noin 40 %
kokonaisenergian kulutuksesta, kun rakennusten lämmitys
aiheuttaa noin 25 % ja liikenne noin 10 %
kokonaisenergian kulutuksesta. Hiilen, rikin ja typen
oksidien päästöistä valtaosa syntyy fossiilisten
polttoaineiden poltossa. Sen sijaan VOC-päästöistä sekä
hiukkas- ja raskasmetallipäästöistä merkittävä osa syntyy
teollisuuden prosessipäästöinä. Maalauksen osuus on noin
10 % ihmisen toiminnan aiheuttamista NMVOC-päästöistä;
täten erityisesti fotokemiallisten oksidanttien
vähentämistä on pidettävä maaliteollisuuden keskeisenä
ympäristöhaasteena.
Elinkaariarvio on metodiikka, jonka avulla voidaan
verrata keskenään tasavertaisia toiminnallisia yksiköitä.
Metodiikka sopii parhaiten tuotekehityksen ja
tuotesuunnittelun välineeksi. Tulokset sopivat myös
ympäristöjärjestelmän tavoitteenasettelun sekä tuote- tai
ympäristöselosteissa annettavan informaation
pohjatiedoksi. Elinkaariarvioita voidaan käyttää myös
kuluttajien päätöksenteon tueksi tarkoitettujen
ympäristömerkintöjen kriteereiden laadinnassa. Tässä
tutkimuksessa elinkaariarviometodiikkaa sovellettiin
puisen ulkoverhouksen pintakäsittelysysteemien
ympäristökuormien vertailuun. Julkaisussa esitellään
pintakäsittelysysteemien tarkastelukehys sekä
pintakäsittelyaineiden elinkaariarvioissa huomioon
otettavat seikat. Kunkin osa-aineen ja prosessin
osavaiheen arviossa esitellään kaikki tehdyt oletukset
ja käytetyt tietolähteet siten, että tuloksia voi
myöhemmin tarkentaa ja käyttää hyväksi
maaliteollisuudessa luotaessa yrityskohtaisia systeemeitä
ympäristövaikutuksien huomioon ottamiseksi
tuotekehityksessä.
AB - Tutkimuksen tavoitteena oli luoda maalatun pinnan
ympäristövaikutusten arvioinnille systematiikka, jossa
otetaan huomioon pinnan käyttöikä ja huolto.
Tarkoituksena oli kehittää maaliteollisuudelle työkaluksi
menettelytapa, jonka avulla maaliteollisuus voi arvioida
maalatun systeemin ympäristökuormia ja käyttää saatua
tietoa tuotekehityksen ja informatiivisen markkinoinnin
tukena sekä ympäristöjärjestelmien pystyttämisen ja
siihen liittyvän tavoitteenasettelun taustatietona.
Tarkastelu koskee puisia, maalattuja julkisivupintoja 100
vuoden aikana. Elinkaaritarkasteluun kuuluivat
maaliraaka-aineiden valmistus, maalien valmistus,
kuljetukset, maalaus, huolto ja uusiminen sekä kierrätys
ja loppusijoitus. Tuotteiden ympäristökuormien arviot
tehtiin elinkaaritarkastelujen nojalla käyttäen
ensisijaisena pohja-aineistona tuottajien ilmoittamia
raaka-aineiden hankinnan, kuljetusten sekä valmistuksen
materiaali- ja energiavirtoja. Tällaisen aineiston
puuttuessa lähtötietoina käytettiin kirjallisuustietoja
täydentäen niitä asiantuntija-arvioilla.
Elinkaari-inventaarioissa selvitettiin ympäristökuormien,
so. resurssien kulumisen ja haitallisten päästöjen,
aiheutuminen valittuja toiminnallisia yksiköitä kohden.
Tarkastelun kohteena ovat erityisesti energiaresurssien
käyttö ja siitä aiheutuvat päästöt ilmaan sekä
liuotteiden käytöstä aiheutuvat VOC-päästöt.
Selvityksessä noudatettiin ISO 14040:n ja ISO/DIS
14041:n perusperiaatteita.
Toiminnallisina yksiköinä käsitellyissä systeemeissä
otettiin huomioon maalimenekit uudis- ja
uusintamaalauksissa, maalihukat, uusintajaksot,
maalipinnan pesun tarve ja materiaalimenekki pesussa,
maalinpoiston tarve sekä materiaali- ja energiamenekit
maalinpoistossa. Nämä arviot tehtiin yhteistyössä maalien
tuottajien kanssa. Vaihtoehtoisina tekijöinä maalatun
pinnan elinkaaressa käsiteltiin paitsi erilaisia
pintakäsittely-yhdistelmiä myös uusintamaalausjaksojen
pituutta, maalinpoiston menetelmiä ja loppusijoituksen
tai kierrätyksen menettelytapoja.
Pintakäsittelysysteemien väliset ympäristökuormien
suurimmat erot olivat kolminkertaisia, paitsi
VOC-emissioiden erot olivat noin satakertaisia.
Akrylaattipinnoitteiden etuna ympäristön kannalta olivat
alhaiset VOC-emissiot, mutta muut ympäristökuormat olivat
korkeampia. Maalatun puisen ulkoverhouksen
ympäristökuormat tietyn tarkastelujakson, esimerkiksi
rakennuksen käyttöiän, aikana riippuvat ensisijaisesti
pintakäsittelysysteemin koostumuksesta, so. pohja-, väli-
ja pintamaalin valinnasta, pintakäsittelyaineiden
koostumuksesta, erityisesti akrylaatti-, alkydi- ja
pellavaöljysideaineiden määristä, liuotteen määrästä ja
pigmentteinä käytetyistä titaanidioksidista ja
sinkkioksidista, pintakäsittelyn kestävyydestä ja
uusintajaksosta sekä jonkin verran valmistusprosessista.
Em. tekijät vaikuttavat toisaalta toisiinsa. Esimerkiksi
pintakäsittelyn uusintaväliin vaikuttaa mm. tuotteiden ja
pintakäsittelysysteemien koostumus. Haluttaessa parantaa
pintakäsittelysysteemien ympäristöominaisuuksia kyse on
näiden tekijöiden optimoimisesta ympäristökuormien
minimoimiseksi.
Tutkimuksessa tarkasteltu systeemi oli neliömetri
pintakäsiteltyä puista julkisivua sadan vuoden aikana.
Neliömetrissä puista julkisivua on noin 10 kg puuta ja
pintakäsittelyssä kuluu sadan vuoden aikana noin 1 kg
pintakäsittelyaineita. Yksittäisen rakennuksen kohdalla
kysymys on suhteellisen pienistä materiaalivirroista ja
vastaavasti suhteellisen pienistä ympäristökuormista.
Kansantalouden tasolla tarkasteltuna ympäristöperusteinen
tuotesuunnittelu on kuitenkin tarpeen niin
maaliteollisuudessa kuin kaikessa muussakin
teollisuudessa. Teollisuus aiheuttaa Suomessa noin 40 %
kokonaisenergian kulutuksesta, kun rakennusten lämmitys
aiheuttaa noin 25 % ja liikenne noin 10 %
kokonaisenergian kulutuksesta. Hiilen, rikin ja typen
oksidien päästöistä valtaosa syntyy fossiilisten
polttoaineiden poltossa. Sen sijaan VOC-päästöistä sekä
hiukkas- ja raskasmetallipäästöistä merkittävä osa syntyy
teollisuuden prosessipäästöinä. Maalauksen osuus on noin
10 % ihmisen toiminnan aiheuttamista NMVOC-päästöistä;
täten erityisesti fotokemiallisten oksidanttien
vähentämistä on pidettävä maaliteollisuuden keskeisenä
ympäristöhaasteena.
Elinkaariarvio on metodiikka, jonka avulla voidaan
verrata keskenään tasavertaisia toiminnallisia yksiköitä.
Metodiikka sopii parhaiten tuotekehityksen ja
tuotesuunnittelun välineeksi. Tulokset sopivat myös
ympäristöjärjestelmän tavoitteenasettelun sekä tuote- tai
ympäristöselosteissa annettavan informaation
pohjatiedoksi. Elinkaariarvioita voidaan käyttää myös
kuluttajien päätöksenteon tueksi tarkoitettujen
ympäristömerkintöjen kriteereiden laadinnassa. Tässä
tutkimuksessa elinkaariarviometodiikkaa sovellettiin
puisen ulkoverhouksen pintakäsittelysysteemien
ympäristökuormien vertailuun. Julkaisussa esitellään
pintakäsittelysysteemien tarkastelukehys sekä
pintakäsittelyaineiden elinkaariarvioissa huomioon
otettavat seikat. Kunkin osa-aineen ja prosessin
osavaiheen arviossa esitellään kaikki tehdyt oletukset
ja käytetyt tietolähteet siten, että tuloksia voi
myöhemmin tarkentaa ja käyttää hyväksi
maaliteollisuudessa luotaessa yrityskohtaisia systeemeitä
ympäristövaikutuksien huomioon ottamiseksi
tuotekehityksessä.
KW - painting
KW - paints
KW - coatings
KW - wooden structures
KW - external walls
KW - facades
KW - service life
KW - environmental effects
KW - volatile organic compounds
M3 - Report
SN - 951-38-5010-2
T3 - VTT Julkaisuja - Publikationer
BT - Pintakäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -