Pintakäsittelylaitosten jätevesikuormituksen vähentäminen: Osa 1. Kirjallisuusselvitys

Selvityksen alussa kartoitettiin Suomessa toimivien metallipinnoituslaitosten lukumäärä. Suomessa toimi vuonna 1997 noin 200 yritystä tai laitosta, joiden toimialana olivat metalliset pinnoitteet. Varsinaisesti työn tarkoituksena oli selvittää metallipinnoitusprosesseihin soveltuvia jätevesien puhdistusmenetelmiä sekä materiaalien ja kemikaalien talteenotto- ja regenerointimenetelmiä, joilla erityisesti sähköpinnoituslaitokset pystyisivät paremmin saavuttamaan niille määrätyt ja EU:n tulevaisuudessa määräämät päästörajat. Lisäksi selvitettiin teknisiä ja taloudellisia mahdollisuuksia mm. korvaavien menetelmien ja prosessien ja haitattomampien kemikaalien käyttöönottoon (BAT l. paras käyttökelpoinen teknologia) sekä syntyvien metallipitoisten lietteiden jatkokäsittelymahdollisuuksia. Selvityksessä havaittiin tiettyä epäyhtenäisyyttä jätevesiä koskevissa määräyksissä ja raja-arvoissa, sillä Suomessa ei ole koko maan kattavaa raja-arvoa jätevesien metalli- yms. pitoisuuksille. Rajoitukset vaihtelevat kaupunki-, kunta- ja jopa laitoskohtaisesti saman alueen sisällä, mikä saattaa olla pintakäsittelijän vaikea hyväksyä. Tulossa olevien lakimuutosten (IPPC l. Euroopan neuvoston direktiivi 96/61/EY, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi) pitäisi kuitenkin yhtenäistää jätevesiasioihin liittyvää menettelyä niin, ettei minkään yrityksen tulevaisuudessa tarvitsisi tuntea kokeneensa vääryyttä jätevesiin liittyvissä määräyksissä ja rajoituksissa. Myös vaarallisten kemikaalien teollista käyttöä ja varastointia koskeva SEVESO II -direktiivi on aiheuttanut joitakin muutoksia Suomen kemikaalilainsäädäntöön. Kirjallisuudesta etsittiin myös kaavoja, joiden avulla on mahdollista laskea investoinnin kannattavuutta esim. takaisinmaksuajan tai investoinnista välillisesti aiheutuvien kustannussäästöjen suhteen.