PKT-innovaatioverkko: Tutkimuspalvelujen kysyntä, tarjonta ja välittäminen

Teollisuuden innovatiivisuutta ja kilpailukykyä edistetään useimmissa teollisuusmaissa erityisesti pk-yritysten teknologiaa kehittämällä. Pk-sektorin odotetaan joustavuudellaan kehittävän koko teollisuuden tuotteiden ja tuotannon rakennetta. Suomessa Valtion tiede- ja teknologianeuvosto korostaa pk-sektorin teknologista kehittämistä maamme kilpailukyvyn edistämiseksi. Myös VTT:llä on tässä merkittävä rooli. Palvelujen kehittäminen pk-sektorille edellyttää VTT:ssä strategista valintaa. Parhaiten VTT:n yhteistyökumppaneiksi sopivat innovatiiviset pk-yritykset. Teknologiapalvelujen osalta kansallisina vahvuuksina voidaan pitää laajaa teknologista osaamista (pääosin VTT:ssä) ja alueellisesti kattavia yritysneuvontaorganisaatioita. Heikkouksia ovat teknologiapalvelujen kapea taso (ensimmäisille soveltajille, ei ns. teknologian seuraajille) ja yritysten näkökulmasta hajanainen neuvonta- ja tukiorganisaatio. Mahdollisuuksina voidaan mainita korkeakoulujen ja teknillisten oppilaitosten kehittyvä palvelutarjonta sekä teknologiapalvelujen paketointi. Uhkana on pätevien tutkijoiden puute ja palvelujen pitäminen teknologian nopean kehitysvauhdin tasalla. Tutkimustoiminnan kansainvälisyydestä onkin kansallisilla teknologiapainoaloilla erityisesti huolehdittava. Tutkimus- ja kehityspalvelujen kysyntä kasvaa teollisuuden kilpailutilanteen kiristyessä ja tekniikan kehityksen nopeutuessa. Markkinoiden kehitys ohjaa myös t&k-tarjonnan kehitystä. Kysynnän kasvaessa tulee kuitenkin huolehtia myös tarjonnan laadusta ja kohdistuvuudesta. Alueelliset teknologiaprojektit ovat osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi herättää yrityksiä uuden teknologian hyödyntämiseen. Teknologian siirtomenetelmien kehittäminen nopeuttaa tutkimustulosten hyödyntämistä ja parantaa yritysten tarvitsemien uuden teknologian palvelujen saatavuutta. Lisäksi teknologian siirto ja leviäminen vaativat suotuisan ympäristön, jota tukee yrityspalveluverkosto. Pk-sektorin teknologinen kehittäminen vaatii suunnitelmallista yhteistyötä yrityspalvelu-, rahoitus-, tutkimus- ja kehitysorganisaatioiden kesken. Mikään taho ei voi yksin tehdä riittävästi ongelman ratkaisemiseksi.