Pohja- ja pintakäsittelyjen vaikutus puun säänkestävyyteen

Eri tavoilla pohja- ja pintakäsiteltyjen mänty- ja kuusisahatavarakappaleiden sekä koivu- ja kuusivanereiden säänkestävyyttä tutkittiin laboratorio- ja kenttäkokeilla. Männyn erilaisia pohjakäsittelyjä oli kuusi ja kuusen kaksi. Pintakäsittelyjä oli molemmilla viisi. Eri käsittelyvaihtoehtoja oli männyllä 42 ja kuusella 18, koivuvanerilla 15 ja kuusivanerilla 13. Sahatavarasta oli kenttäkokeessa mukana sekä höylättyjä että hienosahattuja koekappaleita. Kenttäkoe kesti syyskuun alusta kesäkuun alkuun. Säätestit laboratoriossa ja kentällä antoivat pohjakäsittelyjen kestävyydestä toisiaan vastaavan tuloksen. Pintakäsittelyjen kestävyydessä oli joitakin eroja. Pääasiallinen vaurio oli puun halkeilu ja siitä johtuva maalikalvon halkeilu. Mäntykappaleista halkeilivat vähiten öljyliukoisella B-luokan kyllästeellä kyllästetyt kappaleet ja eniten CCA-suolalla kyllästetyt keinokuivatut kappaleet, Jotka maalaamattomina olivat muita parempia. Veden imeytymisen ehkäisyssä oli eroja eri pohjakäsittelyjen välillä, mutta dimensiostabiliteetin parantamisessa ei onnistuttu. Myös sienimyrkyttömällä öljyliukoisella kyllästeellä kyllästäminen paransi puun säänkestävyyttä ehkäisemällä veden imeytymistä. Kuusikappaleissa oli vähemmän vaurioita kuin mäntykappaleissa. Koivu ja kuusivanerilla ei ollut säänkestossa sanottavaa eroa. Paras vaihtoehto vanereiden säänkestävyyden parantamiseksi oli päällystäminen fenolikalvolla.