Pohjakuonan jalostus uusiomateriaaliksi

Lähitulevaisuudessa yleistyvän jätteenpolton myötä syntyy Suomessakin uudenlaisia kuonia ja tuhkia, joiden käsittely vaikuttaa merkittävästi polttolaitoksen käyttökustannuksiin ja jotka läjitettyinä, ilman hyötykäyttöä, kuormittavat kaatopaikkoja. Jätelainsäädäntö edellyttää mahdollisuuksien mukaan kuonien ja tuhkien hyödyntämistä ja uusi valtakunnallinen jätesuunnitelma painottaa toimia jätteiden kierrätyksen tehostamiseksi. Jätemateriaalien hyötykäytön tehostamiseksi onkin meneillään lukuisia sekä kansallisia että EU-tason kehittämistoimia. Vuonna 2006 Suomessa hyväksyttiin asetus (591/2006) "Eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa", jonka soveltamisalaa on tavoitteena laajentaa nykyistä useampiin jätemateriaaleihin. Yhtenä tällaisena uutena, asetuksen piiriin soveltuvana uusiomateriaalina, myös valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa, nähdään jätteenpoltossa muodostuva pohjatuhka ja -kuona, jota arvioidaan Suomessa muodostuvan tulevaisuudessa noin 200 000 t/a. Tämän Tekesin rahoittaman hankkeen tavoitteena oli parantaa jätteenpolton pohjakuonan maarakentamishyötykäyttömahdollisuuksia jalostamalla kuonaa malmien rikastuksessa käytettyjen teknologioiden pohjalta ja kehittämällä siten uusia, innovatiivisia jätemateriaalien kierrätys- ja jalostusteknologioita. Hankkeessa selvitettiin pohjakuonalle soveltuvia kustannustehokkaita käyttökohteita ja prosessoinnin mahdollisuuksia parantaa maarakentamishyötykäytön edellytyksiä. Lisäksi hankkeessa koottiin pohjakuonan jalostamiseen keskittynyt kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Hankkeessa saatujen tulosten perusteella jätteenpolton pohjakuona on lähtökohtaisesti erinomainen uusioraaka-aine, jota jalostamalla saadaan talteen arvometalleja ja tuotetaan muita hyödynnettäväksi soveltuvia materiaalijakeita. Samalla jalostusprosessilla ei kuitenkaan saada kuonasta sekä arvoaineita mahdollisimman hyvin talteen että valmisteta hyvää maarakentamiseen soveltuvaa aggregaattia, vaan molempia jalostuksen "päätuotteita" varten jalostusprosessi tulee suunnitella ja optimoida erikseen. Keskeistä tässä on siten yksikköprosessien ja koko prosessin optimointi ja kannattavuuden kannalta haasteellisten jakeiden, kuten hienoaineksen, jatkokäsittely ja hyödyntäminen.