Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus

Translated title of the contribution: Potential and cost-effectiveness of reducing methane and nitrous oxide emissions in Finland

Pipatti Riitta

Research output: Book/ReportReport

3 Citations (Scopus)

Abstract

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntymässä ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastosopimus pyrkii estämään ihmisen toiminnan vaarallisen puuttumisen maapallon ilmastoon ja edellyttää osapuoliltaan, että ne inventoivat kasvihuonekaasupäästönsä ja ottavat toimissaan sopimuksen tavoitteet huomioon. Tutkimuksessa arvioitiin kahden kasvihuonekaasun, metaanin ja dityppioksidin, ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt Suomessa vuosina 1990 ja 1994, päästöjen kehitys vuoteen 2010 sekä päästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Metaanipäästöt vuosina 1990 ja 1994 olivat arvion mukaan noin 250 Gg/a. Päästöistä suurin osa on peräisin jätteiden kaatopaikkasijoituksesta; kotieläinten ruoansulatus on toinen merkittävä päästölähde. Kehitysarvion mukaan päästöt vähenevät vuoteen 2010 mennessä noin 230 Gg:aan/a mainituissa sektoreissa tapahtuvien volyymi- ja rakennemuutosten myötä. Metaanipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ovat hyvät. Kaatopaikkakaasun talteenotolla voidaan saavuttaa lähes 30 prosentin vähennys kokonaispäästöissä vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla, mikäli kaasun energia voidaan hyödyntää tehokkaasti. Jätteiden kaatopaikkasijoituksen vähentäminen vaihtoehtoisten käsittelytekniikoiden, kuten jätteiden polton tai biologisen käsittelyn, avulla ja kierrätystä lisäämällä vähentää tulevaisuuden metaanipäästöjä. Metaanipäästöjen vähentämisen kustannustehokkuuden kannalta ko. toimenpiteet ovat kalliimpia kuin kaatopaikkakaasun talteenotto, mutta ne vähentävät myös muita kaatopaikkasijoituksen aiheuttamia ympäristövaikutuksista ja ovat siksi kannatettavia toimenpiteitä. Kotieläinten ruoansulatuksen aiheuttamien metaanipäästöjen vähentämiseksi on esitetty toimenpiteitä, joiden mahdollisuudet Suomen oloissa tulisi selvittää tarkemmin. Lannan käsittelyn metaanipäästöt ovat Suomessa pienet ja päästöjen vähentämistoimenpiteiden kustannukset vähennettyä metaanitonnia kohti siksi suuret. Dityppioksidipäästöt olivat arvion mukaan noin 19 Gg vuonna 1990 ja 18 Gg vuonna 1994. Merkittävimmät päästölähteet ovat maatalous, energiantuotanto, liikenne ja typpihapon valmistus. Päästöjen vähentyminen johtuu maatalouden päästöjen vähentymisestä. Vuoteen 2010 päästöjen arvioidaan kasvavan lähes 30 prosenttia energiantuotannon ja liikenteen päästöjen lisääntymisen takia. Maatalouden päästöjen pienentymisen jatkuminen on arvioitu vähäiseksi ja typpihapon valmistuksen päästöjen on arvioitu säilyvän nykyisen suuruisina. Dityppioksidipäästöjen vähentämisen mahdollisuuksia ei vielä täysin tunneta, ja vähennystoimenpiteet ovat vielä suurelta osin kokeiluasteella. Typpihapon valmistuksen päästöjä on esitetty voitavan vähentää 70 - 80 prosenttia kohtuullisin kustannuksin (jopa alle 1 000 mk/t N2O). Myös leijupolton päästöjen vähennysmahdollisuudet ovat lupaavat, mutta toimenpiteiden todellisesta tehokkuudesta ja kustannuksista laitoksissa ei ole tietoa. Liikenteessä katalysaattoriautojen yleistyminen ja katalysaattoreiden vanhentuminen lisäävät päästöjä eikä päästöjen vähentämiseksi ole vielä tarjolla teknistä ratkaisua. Yhteensä typpihapon valmistukseen ja leijupolttoon kohdistuvilla toimenpiteillä arvioidaan Suomen vuoden 2010 päästöjä voitavan mahdollisesti vähentää jopa noin 20 - 30 prosenttia, jos uudet tekniikat saadaan kehitettyä myös laitoksissa laboratoriokokeissa saatuja tuloksia vastaaviksi. Arvioitu vähennyspotentiaali on samansuuruinen, kuin dityppioksidipäästöjen arvioitu kasvu. IPCC on arvioinut, että metaanin pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ilmakehässä vuoden 1990 tasolle globaaleja päästöjä tulisi vähentää noin 8 prosenttia. Dityppioksidin ilmakehän pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi samalle tasolle tarvittaisiin puolestaan yli 50 prosentin vähennys globaaleihin päästöihin. Suomen metaanipäästöjä on mahdollista vähentää enemmän kuin mainitut 8 prosenttia vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla. Dityppioksidipäästöjen osalta yli 50 prosentin vähennys ei tämän arvion mukaan ole mahdollinen teknisillä rajoitustoimenpiteillä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages66
ISBN (Electronic)951-38-5117-6
ISBN (Print)951-38-5116-8
Publication statusPublished - 1997
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
Number1835
ISSN1235-0605

Fingerprint

cost effectiveness
nitrous oxide
methane
Finland

Keywords

  • greenhouse effect
  • exhaust gases
  • methane
  • nitrogen oxide
  • environmental effects
  • environmental protection

Cite this

Riitta, P. (1997). Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 1835
Riitta, Pipatti. / Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 66 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1835).
@book{e993cb4549c14007b321707307c0968f,
title = "Suomen metaani- ja dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus",
abstract = "Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakeh{\"a}ss{\"a} ovat lis{\"a}{\"a}ntym{\"a}ss{\"a} ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastosopimus pyrkii est{\"a}m{\"a}{\"a}n ihmisen toiminnan vaarallisen puuttumisen maapallon ilmastoon ja edellytt{\"a}{\"a} osapuoliltaan, ett{\"a} ne inventoivat kasvihuonekaasup{\"a}{\"a}st{\"o}ns{\"a} ja ottavat toimissaan sopimuksen tavoitteet huomioon. Tutkimuksessa arvioitiin kahden kasvihuonekaasun, metaanin ja dityppioksidin, ihmisen toiminnasta aiheutuvat p{\"a}{\"a}st{\"o}t Suomessa vuosina 1990 ja 1994, p{\"a}{\"a}st{\"o}jen kehitys vuoteen 2010 sek{\"a} p{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}t vuosina 1990 ja 1994 olivat arvion mukaan noin 250 Gg/a. P{\"a}{\"a}st{\"o}ist{\"a} suurin osa on per{\"a}isin j{\"a}tteiden kaatopaikkasijoituksesta; kotiel{\"a}inten ruoansulatus on toinen merkitt{\"a}v{\"a} p{\"a}{\"a}st{\"o}l{\"a}hde. Kehitysarvion mukaan p{\"a}{\"a}st{\"o}t v{\"a}henev{\"a}t vuoteen 2010 menness{\"a} noin 230 Gg:aan/a mainituissa sektoreissa tapahtuvien volyymi- ja rakennemuutosten my{\"o}t{\"a}. Metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}jen rajoittamisen mahdollisuudet ovat hyv{\"a}t. Kaatopaikkakaasun talteenotolla voidaan saavuttaa l{\"a}hes 30 prosentin v{\"a}hennys kokonaisp{\"a}{\"a}st{\"o}iss{\"a} v{\"a}h{\"a}isill{\"a} tai jopa negatiivisilla kustannuksilla, mik{\"a}li kaasun energia voidaan hy{\"o}dynt{\"a}{\"a} tehokkaasti. J{\"a}tteiden kaatopaikkasijoituksen v{\"a}hent{\"a}minen vaihtoehtoisten k{\"a}sittelytekniikoiden, kuten j{\"a}tteiden polton tai biologisen k{\"a}sittelyn, avulla ja kierr{\"a}tyst{\"a} lis{\"a}{\"a}m{\"a}ll{\"a} v{\"a}hent{\"a}{\"a} tulevaisuuden metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a}. Metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}misen kustannustehokkuuden kannalta ko. toimenpiteet ovat kalliimpia kuin kaatopaikkakaasun talteenotto, mutta ne v{\"a}hent{\"a}v{\"a}t my{\"o}s muita kaatopaikkasijoituksen aiheuttamia ymp{\"a}rist{\"o}vaikutuksista ja ovat siksi kannatettavia toimenpiteit{\"a}. Kotiel{\"a}inten ruoansulatuksen aiheuttamien metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}miseksi on esitetty toimenpiteit{\"a}, joiden mahdollisuudet Suomen oloissa tulisi selvitt{\"a}{\"a} tarkemmin. Lannan k{\"a}sittelyn metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}t ovat Suomessa pienet ja p{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}mistoimenpiteiden kustannukset v{\"a}hennetty{\"a} metaanitonnia kohti siksi suuret. Dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}t olivat arvion mukaan noin 19 Gg vuonna 1990 ja 18 Gg vuonna 1994. Merkitt{\"a}vimm{\"a}t p{\"a}{\"a}st{\"o}l{\"a}hteet ovat maatalous, energiantuotanto, liikenne ja typpihapon valmistus. P{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hentyminen johtuu maatalouden p{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hentymisest{\"a}. Vuoteen 2010 p{\"a}{\"a}st{\"o}jen arvioidaan kasvavan l{\"a}hes 30 prosenttia energiantuotannon ja liikenteen p{\"a}{\"a}st{\"o}jen lis{\"a}{\"a}ntymisen takia. Maatalouden p{\"a}{\"a}st{\"o}jen pienentymisen jatkuminen on arvioitu v{\"a}h{\"a}iseksi ja typpihapon valmistuksen p{\"a}{\"a}st{\"o}jen on arvioitu s{\"a}ilyv{\"a}n nykyisen suuruisina. Dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}misen mahdollisuuksia ei viel{\"a} t{\"a}ysin tunneta, ja v{\"a}hennystoimenpiteet ovat viel{\"a} suurelta osin kokeiluasteella. Typpihapon valmistuksen p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} on esitetty voitavan v{\"a}hent{\"a}{\"a} 70 - 80 prosenttia kohtuullisin kustannuksin (jopa alle 1 000 mk/t N2O). My{\"o}s leijupolton p{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hennysmahdollisuudet ovat lupaavat, mutta toimenpiteiden todellisesta tehokkuudesta ja kustannuksista laitoksissa ei ole tietoa. Liikenteess{\"a} katalysaattoriautojen yleistyminen ja katalysaattoreiden vanhentuminen lis{\"a}{\"a}v{\"a}t p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} eik{\"a} p{\"a}{\"a}st{\"o}jen v{\"a}hent{\"a}miseksi ole viel{\"a} tarjolla teknist{\"a} ratkaisua. Yhteens{\"a} typpihapon valmistukseen ja leijupolttoon kohdistuvilla toimenpiteill{\"a} arvioidaan Suomen vuoden 2010 p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} voitavan mahdollisesti v{\"a}hent{\"a}{\"a} jopa noin 20 - 30 prosenttia, jos uudet tekniikat saadaan kehitetty{\"a} my{\"o}s laitoksissa laboratoriokokeissa saatuja tuloksia vastaaviksi. Arvioitu v{\"a}hennyspotentiaali on samansuuruinen, kuin dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen arvioitu kasvu. IPCC on arvioinut, ett{\"a} metaanin pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ilmakeh{\"a}ss{\"a} vuoden 1990 tasolle globaaleja p{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} tulisi v{\"a}hent{\"a}{\"a} noin 8 prosenttia. Dityppioksidin ilmakeh{\"a}n pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi samalle tasolle tarvittaisiin puolestaan yli 50 prosentin v{\"a}hennys globaaleihin p{\"a}{\"a}st{\"o}ihin. Suomen metaanip{\"a}{\"a}st{\"o}j{\"a} on mahdollista v{\"a}hent{\"a}{\"a} enemm{\"a}n kuin mainitut 8 prosenttia v{\"a}h{\"a}isill{\"a} tai jopa negatiivisilla kustannuksilla. Dityppioksidip{\"a}{\"a}st{\"o}jen osalta yli 50 prosentin v{\"a}hennys ei t{\"a}m{\"a}n arvion mukaan ole mahdollinen teknisill{\"a} rajoitustoimenpiteill{\"a}.",
keywords = "greenhouse effect, exhaust gases, methane, nitrogen oxide, environmental effects, environmental protection",
author = "Pipatti Riitta",
year = "1997",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-5116-8",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1835",
address = "Finland",

}

Riitta, P 1997, Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 1835, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. / Riitta, Pipatti.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 66 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1835).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus

AU - Riitta, Pipatti

PY - 1997

Y1 - 1997

N2 - Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntymässä ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastosopimus pyrkii estämään ihmisen toiminnan vaarallisen puuttumisen maapallon ilmastoon ja edellyttää osapuoliltaan, että ne inventoivat kasvihuonekaasupäästönsä ja ottavat toimissaan sopimuksen tavoitteet huomioon. Tutkimuksessa arvioitiin kahden kasvihuonekaasun, metaanin ja dityppioksidin, ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt Suomessa vuosina 1990 ja 1994, päästöjen kehitys vuoteen 2010 sekä päästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Metaanipäästöt vuosina 1990 ja 1994 olivat arvion mukaan noin 250 Gg/a. Päästöistä suurin osa on peräisin jätteiden kaatopaikkasijoituksesta; kotieläinten ruoansulatus on toinen merkittävä päästölähde. Kehitysarvion mukaan päästöt vähenevät vuoteen 2010 mennessä noin 230 Gg:aan/a mainituissa sektoreissa tapahtuvien volyymi- ja rakennemuutosten myötä. Metaanipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ovat hyvät. Kaatopaikkakaasun talteenotolla voidaan saavuttaa lähes 30 prosentin vähennys kokonaispäästöissä vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla, mikäli kaasun energia voidaan hyödyntää tehokkaasti. Jätteiden kaatopaikkasijoituksen vähentäminen vaihtoehtoisten käsittelytekniikoiden, kuten jätteiden polton tai biologisen käsittelyn, avulla ja kierrätystä lisäämällä vähentää tulevaisuuden metaanipäästöjä. Metaanipäästöjen vähentämisen kustannustehokkuuden kannalta ko. toimenpiteet ovat kalliimpia kuin kaatopaikkakaasun talteenotto, mutta ne vähentävät myös muita kaatopaikkasijoituksen aiheuttamia ympäristövaikutuksista ja ovat siksi kannatettavia toimenpiteitä. Kotieläinten ruoansulatuksen aiheuttamien metaanipäästöjen vähentämiseksi on esitetty toimenpiteitä, joiden mahdollisuudet Suomen oloissa tulisi selvittää tarkemmin. Lannan käsittelyn metaanipäästöt ovat Suomessa pienet ja päästöjen vähentämistoimenpiteiden kustannukset vähennettyä metaanitonnia kohti siksi suuret. Dityppioksidipäästöt olivat arvion mukaan noin 19 Gg vuonna 1990 ja 18 Gg vuonna 1994. Merkittävimmät päästölähteet ovat maatalous, energiantuotanto, liikenne ja typpihapon valmistus. Päästöjen vähentyminen johtuu maatalouden päästöjen vähentymisestä. Vuoteen 2010 päästöjen arvioidaan kasvavan lähes 30 prosenttia energiantuotannon ja liikenteen päästöjen lisääntymisen takia. Maatalouden päästöjen pienentymisen jatkuminen on arvioitu vähäiseksi ja typpihapon valmistuksen päästöjen on arvioitu säilyvän nykyisen suuruisina. Dityppioksidipäästöjen vähentämisen mahdollisuuksia ei vielä täysin tunneta, ja vähennystoimenpiteet ovat vielä suurelta osin kokeiluasteella. Typpihapon valmistuksen päästöjä on esitetty voitavan vähentää 70 - 80 prosenttia kohtuullisin kustannuksin (jopa alle 1 000 mk/t N2O). Myös leijupolton päästöjen vähennysmahdollisuudet ovat lupaavat, mutta toimenpiteiden todellisesta tehokkuudesta ja kustannuksista laitoksissa ei ole tietoa. Liikenteessä katalysaattoriautojen yleistyminen ja katalysaattoreiden vanhentuminen lisäävät päästöjä eikä päästöjen vähentämiseksi ole vielä tarjolla teknistä ratkaisua. Yhteensä typpihapon valmistukseen ja leijupolttoon kohdistuvilla toimenpiteillä arvioidaan Suomen vuoden 2010 päästöjä voitavan mahdollisesti vähentää jopa noin 20 - 30 prosenttia, jos uudet tekniikat saadaan kehitettyä myös laitoksissa laboratoriokokeissa saatuja tuloksia vastaaviksi. Arvioitu vähennyspotentiaali on samansuuruinen, kuin dityppioksidipäästöjen arvioitu kasvu. IPCC on arvioinut, että metaanin pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ilmakehässä vuoden 1990 tasolle globaaleja päästöjä tulisi vähentää noin 8 prosenttia. Dityppioksidin ilmakehän pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi samalle tasolle tarvittaisiin puolestaan yli 50 prosentin vähennys globaaleihin päästöihin. Suomen metaanipäästöjä on mahdollista vähentää enemmän kuin mainitut 8 prosenttia vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla. Dityppioksidipäästöjen osalta yli 50 prosentin vähennys ei tämän arvion mukaan ole mahdollinen teknisillä rajoitustoimenpiteillä.

AB - Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat lisääntymässä ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastosopimus pyrkii estämään ihmisen toiminnan vaarallisen puuttumisen maapallon ilmastoon ja edellyttää osapuoliltaan, että ne inventoivat kasvihuonekaasupäästönsä ja ottavat toimissaan sopimuksen tavoitteet huomioon. Tutkimuksessa arvioitiin kahden kasvihuonekaasun, metaanin ja dityppioksidin, ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt Suomessa vuosina 1990 ja 1994, päästöjen kehitys vuoteen 2010 sekä päästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Metaanipäästöt vuosina 1990 ja 1994 olivat arvion mukaan noin 250 Gg/a. Päästöistä suurin osa on peräisin jätteiden kaatopaikkasijoituksesta; kotieläinten ruoansulatus on toinen merkittävä päästölähde. Kehitysarvion mukaan päästöt vähenevät vuoteen 2010 mennessä noin 230 Gg:aan/a mainituissa sektoreissa tapahtuvien volyymi- ja rakennemuutosten myötä. Metaanipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ovat hyvät. Kaatopaikkakaasun talteenotolla voidaan saavuttaa lähes 30 prosentin vähennys kokonaispäästöissä vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla, mikäli kaasun energia voidaan hyödyntää tehokkaasti. Jätteiden kaatopaikkasijoituksen vähentäminen vaihtoehtoisten käsittelytekniikoiden, kuten jätteiden polton tai biologisen käsittelyn, avulla ja kierrätystä lisäämällä vähentää tulevaisuuden metaanipäästöjä. Metaanipäästöjen vähentämisen kustannustehokkuuden kannalta ko. toimenpiteet ovat kalliimpia kuin kaatopaikkakaasun talteenotto, mutta ne vähentävät myös muita kaatopaikkasijoituksen aiheuttamia ympäristövaikutuksista ja ovat siksi kannatettavia toimenpiteitä. Kotieläinten ruoansulatuksen aiheuttamien metaanipäästöjen vähentämiseksi on esitetty toimenpiteitä, joiden mahdollisuudet Suomen oloissa tulisi selvittää tarkemmin. Lannan käsittelyn metaanipäästöt ovat Suomessa pienet ja päästöjen vähentämistoimenpiteiden kustannukset vähennettyä metaanitonnia kohti siksi suuret. Dityppioksidipäästöt olivat arvion mukaan noin 19 Gg vuonna 1990 ja 18 Gg vuonna 1994. Merkittävimmät päästölähteet ovat maatalous, energiantuotanto, liikenne ja typpihapon valmistus. Päästöjen vähentyminen johtuu maatalouden päästöjen vähentymisestä. Vuoteen 2010 päästöjen arvioidaan kasvavan lähes 30 prosenttia energiantuotannon ja liikenteen päästöjen lisääntymisen takia. Maatalouden päästöjen pienentymisen jatkuminen on arvioitu vähäiseksi ja typpihapon valmistuksen päästöjen on arvioitu säilyvän nykyisen suuruisina. Dityppioksidipäästöjen vähentämisen mahdollisuuksia ei vielä täysin tunneta, ja vähennystoimenpiteet ovat vielä suurelta osin kokeiluasteella. Typpihapon valmistuksen päästöjä on esitetty voitavan vähentää 70 - 80 prosenttia kohtuullisin kustannuksin (jopa alle 1 000 mk/t N2O). Myös leijupolton päästöjen vähennysmahdollisuudet ovat lupaavat, mutta toimenpiteiden todellisesta tehokkuudesta ja kustannuksista laitoksissa ei ole tietoa. Liikenteessä katalysaattoriautojen yleistyminen ja katalysaattoreiden vanhentuminen lisäävät päästöjä eikä päästöjen vähentämiseksi ole vielä tarjolla teknistä ratkaisua. Yhteensä typpihapon valmistukseen ja leijupolttoon kohdistuvilla toimenpiteillä arvioidaan Suomen vuoden 2010 päästöjä voitavan mahdollisesti vähentää jopa noin 20 - 30 prosenttia, jos uudet tekniikat saadaan kehitettyä myös laitoksissa laboratoriokokeissa saatuja tuloksia vastaaviksi. Arvioitu vähennyspotentiaali on samansuuruinen, kuin dityppioksidipäästöjen arvioitu kasvu. IPCC on arvioinut, että metaanin pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ilmakehässä vuoden 1990 tasolle globaaleja päästöjä tulisi vähentää noin 8 prosenttia. Dityppioksidin ilmakehän pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi samalle tasolle tarvittaisiin puolestaan yli 50 prosentin vähennys globaaleihin päästöihin. Suomen metaanipäästöjä on mahdollista vähentää enemmän kuin mainitut 8 prosenttia vähäisillä tai jopa negatiivisilla kustannuksilla. Dityppioksidipäästöjen osalta yli 50 prosentin vähennys ei tämän arvion mukaan ole mahdollinen teknisillä rajoitustoimenpiteillä.

KW - greenhouse effect

KW - exhaust gases

KW - methane

KW - nitrogen oxide

KW - environmental effects

KW - environmental protection

M3 - Report

SN - 951-38-5116-8

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Riitta P. Suomen metaani- ja dityppioksidipäästöjen rajoittamisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1997. 66 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 1835).