Puu- ja turvehiilen valmistus ja niiden tuotanto kehitysmaissa

Hiillon raaka-aineena on käytetty huomattavasti yleisemmin puuta kuin turvetta. Turvehiilen tuotanto on ollut merkittävää ainoastaan runsassoisilla alueilla. Puu- ja turvehiiltä on tuotettu lähes samoihin käyttötarkoituksiin. Julkaisussa käsitellään sekä puulle että palaturpeelle kehitettyjä hiiltomenetelmiä. Yksinkertaisin hiiltomenetelmä on maamiilu. Kehittyneempi ratkaisu on panostoiminen kiinteäseinäinen miilu-uuni, jossa hiilto tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin maamiilussa. Maamiilussa ja miilu-uunissa hiillon tarvitsema lämpö tuotetaan polttamalla osa raaka-aineesta ilmalla. Retorteissa käytetään yleensä epäsuoraa lämmitystä. Kehittyneintä tekniikkaa edustavat jatkuvatoimiset pyrolyysiprosessit, joissa lämpö tuotetaan polttamalla prosessissa syntyviä kaasuja. Suomessa ja Saksan liittotasavallassa valmistetaan nykyisin turvekoksia palaturpeesta jatkuvatoimisilla prosesseilla. Puuhiilen valmistus ja käyttö kehitysmaissa on hyvin laajaa ja kasvavaa. Puun polttoainekäyttö kuluttaa kehitysmaiden väheneviä metsävaroja. Tämä puoltaa vaihtoehtoisten energialähteiden voimakasta käyttöönottoa. Myös turve ja sen jalosteet ovat yhtenä mahdollisuutena. Tutkimuksessa ei ole havaittu seikkoja, jotka valmistustekniikan, käytön tai laadun osalta estäisivät puuhiilen korvaamisen turvekoksilla. Turvekoksin valmistus edellyttää sopivia turve-esiintymiä. Parhaiten suomalaista turvetietämystä voidaan ilmeisesti hyödyntää Kaakkois-Aasiassa, jossa on turve-esiintymiä. Afrikassa käyttöpotentiaalia on myös runsaasti, mutta siellä on vain harvoissa maissa turvetta. Kehitysmaissa puuhiili tuotetaan yksinkertaisilla tekniikoilla, kuten maamiiluissa ja miilu-uuneissa, joiden hyötysuhde on varsin huono. Kehittyneimmillä menetelmillä, joissa myös sivutuotteet hyödynnetään, saavutetaan kaksinkertainen hyötysuhde. Yksiselitteistä optimiratkaisua turpeen hiiltoon kehitysmaissa ei voida valita. Olennaisia kysymyksiä ovat suoesiintymien etäisyys kulutuskohteista, kuljetusyhteydet, asutuksen tiheys sekä yleinen tekninen taso. Perusteellisempi selvitys edellyttäisi tietyn kohdealueen tarkastelua.