Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon

Pirjo Ahola

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkittiin maalin, puualustan ja vanhennuksen vaikutusta pinnoitteen ja puun väliseen tartuntaan. Tutkimuksessa oli mukana viisi teollisuusikkunamaalia ja viisi kaupallista rakennusmaalia. Puualustana oli höylättyä männyn ja kuusen pintapuuta, joista osaa oli vanhennettu kuusi kuukautta ja osaa vesivarastoitu neljä viikkoa ennen pinnoitusta. Osaa maalatuista koekappaleista vanhennettiin vuosi ja osaa kolme vuotta. Tartunta määritettiin torsiomenetelmällä, jossa maalikalvoon liimattu metallisylinteri väännetään irti alustasta. Tulokseksi saadaan irrottamiseen tarvittu leikkausjännitys ja murtumatyyppi, joka voi olla puusta, puun ja maalin välistä, maalista tai liimasta tai kaikista. Menetelmällä saadaan arvo tartunnasta, jos adheesiomurtumaosuus on suuri (murtuma maalin ja puun välistä). Lisäksi saadaan tietoa maalin muuttumisesta sekä puun ja pinnoitteen välisestä vuorovaikutuksesta. Rakennusmaalien adheesioarvot eivät pienentyneet kolmen vuoden vanhennuksessa verrattuna tuoreisiin. Useimpien ikkunamaalien adheesioarvot laskivat. Syynä oli joko tartunnan pienentyminen tai maalin haurastuminen. Kuusella oli hieman pienemmät adheesioarvot ja suuremmat puustamurtumaosuudet kuin männyllä. Tähän on todennäköisesti syynä kuusen pehmeämpi puuaines. Vesivarastointi ei vaikuttanut puun ja pinnoitteen väliseen adheesioon kolmen vanhennusvuoden jälkeen. Esivanhennus pienensi rakennusmaalin ja puualustan välistä tartuntaa, ja adheesio väheni vanhennusajan pidetessä. Esivanhennus vaikutti mäntyalustaan voimakkaammin kuin kuusialustaan. Vaikutus oli voimakkaampi lateksityyppisiin pinnoitteisiin, mutta öljymaaIin tartunta esivanhennettuun puualustaan ei huonontunut kolmen vuoden vanhennuksessa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages56
ISBN (Print)951-38-3782-3
Publication statusPublished - 1990
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number701
ISSN0358-5077

Fingerprint

coatings
adhesion
Olla

Keywords

  • wood
  • timber
  • coatings
  • paints
  • adhesion
  • aging

Cite this

Ahola, P. (1990). Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 701
Ahola, Pirjo. / Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1990. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 701).
@book{7a3ad3cb30fd4e4eadcf3475a13143ab,
title = "Puualustan ja pinnoitteiden v{\"a}linen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kentt{\"a}vanhennuksen vaikutus adheesioon",
abstract = "Tutkittiin maalin, puualustan ja vanhennuksen vaikutusta pinnoitteen ja puun v{\"a}liseen tartuntaan. Tutkimuksessa oli mukana viisi teollisuusikkunamaalia ja viisi kaupallista rakennusmaalia. Puualustana oli h{\"o}yl{\"a}tty{\"a} m{\"a}nnyn ja kuusen pintapuuta, joista osaa oli vanhennettu kuusi kuukautta ja osaa vesivarastoitu nelj{\"a} viikkoa ennen pinnoitusta. Osaa maalatuista koekappaleista vanhennettiin vuosi ja osaa kolme vuotta. Tartunta m{\"a}{\"a}ritettiin torsiomenetelm{\"a}ll{\"a}, jossa maalikalvoon liimattu metallisylinteri v{\"a}{\"a}nnet{\"a}{\"a}n irti alustasta. Tulokseksi saadaan irrottamiseen tarvittu leikkausj{\"a}nnitys ja murtumatyyppi, joka voi olla puusta, puun ja maalin v{\"a}list{\"a}, maalista tai liimasta tai kaikista. Menetelm{\"a}ll{\"a} saadaan arvo tartunnasta, jos adheesiomurtumaosuus on suuri (murtuma maalin ja puun v{\"a}list{\"a}). Lis{\"a}ksi saadaan tietoa maalin muuttumisesta sek{\"a} puun ja pinnoitteen v{\"a}lisest{\"a} vuorovaikutuksesta. Rakennusmaalien adheesioarvot eiv{\"a}t pienentyneet kolmen vuoden vanhennuksessa verrattuna tuoreisiin. Useimpien ikkunamaalien adheesioarvot laskivat. Syyn{\"a} oli joko tartunnan pienentyminen tai maalin haurastuminen. Kuusella oli hieman pienemm{\"a}t adheesioarvot ja suuremmat puustamurtumaosuudet kuin m{\"a}nnyll{\"a}. T{\"a}h{\"a}n on todenn{\"a}k{\"o}isesti syyn{\"a} kuusen pehme{\"a}mpi puuaines. Vesivarastointi ei vaikuttanut puun ja pinnoitteen v{\"a}liseen adheesioon kolmen vanhennusvuoden j{\"a}lkeen. Esivanhennus pienensi rakennusmaalin ja puualustan v{\"a}list{\"a} tartuntaa, ja adheesio v{\"a}heni vanhennusajan pidetess{\"a}. Esivanhennus vaikutti m{\"a}ntyalustaan voimakkaammin kuin kuusialustaan. Vaikutus oli voimakkaampi lateksityyppisiin pinnoitteisiin, mutta {\"o}ljymaaIin tartunta esivanhennettuun puualustaan ei huonontunut kolmen vuoden vanhennuksessa.",
keywords = "wood, timber, coatings, paints, adhesion, aging",
author = "Pirjo Ahola",
year = "1990",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3782-3",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "701",
address = "Finland",

}

Ahola, P 1990, Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 701, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon. / Ahola, Pirjo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1990. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 701).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon

AU - Ahola, Pirjo

PY - 1990

Y1 - 1990

N2 - Tutkittiin maalin, puualustan ja vanhennuksen vaikutusta pinnoitteen ja puun väliseen tartuntaan. Tutkimuksessa oli mukana viisi teollisuusikkunamaalia ja viisi kaupallista rakennusmaalia. Puualustana oli höylättyä männyn ja kuusen pintapuuta, joista osaa oli vanhennettu kuusi kuukautta ja osaa vesivarastoitu neljä viikkoa ennen pinnoitusta. Osaa maalatuista koekappaleista vanhennettiin vuosi ja osaa kolme vuotta. Tartunta määritettiin torsiomenetelmällä, jossa maalikalvoon liimattu metallisylinteri väännetään irti alustasta. Tulokseksi saadaan irrottamiseen tarvittu leikkausjännitys ja murtumatyyppi, joka voi olla puusta, puun ja maalin välistä, maalista tai liimasta tai kaikista. Menetelmällä saadaan arvo tartunnasta, jos adheesiomurtumaosuus on suuri (murtuma maalin ja puun välistä). Lisäksi saadaan tietoa maalin muuttumisesta sekä puun ja pinnoitteen välisestä vuorovaikutuksesta. Rakennusmaalien adheesioarvot eivät pienentyneet kolmen vuoden vanhennuksessa verrattuna tuoreisiin. Useimpien ikkunamaalien adheesioarvot laskivat. Syynä oli joko tartunnan pienentyminen tai maalin haurastuminen. Kuusella oli hieman pienemmät adheesioarvot ja suuremmat puustamurtumaosuudet kuin männyllä. Tähän on todennäköisesti syynä kuusen pehmeämpi puuaines. Vesivarastointi ei vaikuttanut puun ja pinnoitteen väliseen adheesioon kolmen vanhennusvuoden jälkeen. Esivanhennus pienensi rakennusmaalin ja puualustan välistä tartuntaa, ja adheesio väheni vanhennusajan pidetessä. Esivanhennus vaikutti mäntyalustaan voimakkaammin kuin kuusialustaan. Vaikutus oli voimakkaampi lateksityyppisiin pinnoitteisiin, mutta öljymaaIin tartunta esivanhennettuun puualustaan ei huonontunut kolmen vuoden vanhennuksessa.

AB - Tutkittiin maalin, puualustan ja vanhennuksen vaikutusta pinnoitteen ja puun väliseen tartuntaan. Tutkimuksessa oli mukana viisi teollisuusikkunamaalia ja viisi kaupallista rakennusmaalia. Puualustana oli höylättyä männyn ja kuusen pintapuuta, joista osaa oli vanhennettu kuusi kuukautta ja osaa vesivarastoitu neljä viikkoa ennen pinnoitusta. Osaa maalatuista koekappaleista vanhennettiin vuosi ja osaa kolme vuotta. Tartunta määritettiin torsiomenetelmällä, jossa maalikalvoon liimattu metallisylinteri väännetään irti alustasta. Tulokseksi saadaan irrottamiseen tarvittu leikkausjännitys ja murtumatyyppi, joka voi olla puusta, puun ja maalin välistä, maalista tai liimasta tai kaikista. Menetelmällä saadaan arvo tartunnasta, jos adheesiomurtumaosuus on suuri (murtuma maalin ja puun välistä). Lisäksi saadaan tietoa maalin muuttumisesta sekä puun ja pinnoitteen välisestä vuorovaikutuksesta. Rakennusmaalien adheesioarvot eivät pienentyneet kolmen vuoden vanhennuksessa verrattuna tuoreisiin. Useimpien ikkunamaalien adheesioarvot laskivat. Syynä oli joko tartunnan pienentyminen tai maalin haurastuminen. Kuusella oli hieman pienemmät adheesioarvot ja suuremmat puustamurtumaosuudet kuin männyllä. Tähän on todennäköisesti syynä kuusen pehmeämpi puuaines. Vesivarastointi ei vaikuttanut puun ja pinnoitteen väliseen adheesioon kolmen vanhennusvuoden jälkeen. Esivanhennus pienensi rakennusmaalin ja puualustan välistä tartuntaa, ja adheesio väheni vanhennusajan pidetessä. Esivanhennus vaikutti mäntyalustaan voimakkaammin kuin kuusialustaan. Vaikutus oli voimakkaampi lateksityyppisiin pinnoitteisiin, mutta öljymaaIin tartunta esivanhennettuun puualustaan ei huonontunut kolmen vuoden vanhennuksessa.

KW - wood

KW - timber

KW - coatings

KW - paints

KW - adhesion

KW - aging

M3 - Report

SN - 951-38-3782-3

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Ahola P. Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1990. 56 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 701).