Puualustan ja pinnoitteiden välinen adheesio. Osa 3. Kolmen vuoden kenttävanhennuksen vaikutus adheesioon

Tutkittiin maalin, puualustan ja vanhennuksen vaikutusta pinnoitteen ja puun väliseen tartuntaan. Tutkimuksessa oli mukana viisi teollisuusikkunamaalia ja viisi kaupallista rakennusmaalia. Puualustana oli höylättyä männyn ja kuusen pintapuuta, joista osaa oli vanhennettu kuusi kuukautta ja osaa vesivarastoitu neljä viikkoa ennen pinnoitusta. Osaa maalatuista koekappaleista vanhennettiin vuosi ja osaa kolme vuotta. Tartunta määritettiin torsiomenetelmällä, jossa maalikalvoon liimattu metallisylinteri väännetään irti alustasta. Tulokseksi saadaan irrottamiseen tarvittu leikkausjännitys ja murtumatyyppi, joka voi olla puusta, puun ja maalin välistä, maalista tai liimasta tai kaikista. Menetelmällä saadaan arvo tartunnasta, jos adheesiomurtumaosuus on suuri (murtuma maalin ja puun välistä). Lisäksi saadaan tietoa maalin muuttumisesta sekä puun ja pinnoitteen välisestä vuorovaikutuksesta. Rakennusmaalien adheesioarvot eivät pienentyneet kolmen vuoden vanhennuksessa verrattuna tuoreisiin. Useimpien ikkunamaalien adheesioarvot laskivat. Syynä oli joko tartunnan pienentyminen tai maalin haurastuminen. Kuusella oli hieman pienemmät adheesioarvot ja suuremmat puustamurtumaosuudet kuin männyllä. Tähän on todennäköisesti syynä kuusen pehmeämpi puuaines. Vesivarastointi ei vaikuttanut puun ja pinnoitteen väliseen adheesioon kolmen vanhennusvuoden jälkeen. Esivanhennus pienensi rakennusmaalin ja puualustan välistä tartuntaa, ja adheesio väheni vanhennusajan pidetessä. Esivanhennus vaikutti mäntyalustaan voimakkaammin kuin kuusialustaan. Vaikutus oli voimakkaampi lateksityyppisiin pinnoitteisiin, mutta öljymaaIin tartunta esivanhennettuun puualustaan ei huonontunut kolmen vuoden vanhennuksessa.