Abstract
Paloturvallisuuttakin hankalampana teknisenä ongelmana
puukerrostalossa voidaan pitää ääneneristävyyttä.
Puukerrostalojen ääniteknisiä ongelmia on tutkittu
pohoismaissa viime vuosina runsaasti. Puukerrostalo
voidaan nykyisin rakentaa sellaiseksi, että sen ilma- ja
askelääneneristävyysominaisuudet täyttävät nykyisest
ääneneristävyysvaatimukset ja jopa ylittävätkin nämä
suurussluokassa viisi desibeliä tai tätäkin enemmänkin.
Tästä huolimatta askeläänet ja muut välipohjaan
kohdistuvat iskuherätteet saattavat kuulua tai tuntua
naapurissa erityisesti pienillä taajuuksilla. Eräissä
tapauksissa värähtelyt eivät ole ensisijaisesti edes
kuultavissa, vaan ne pikemminkin näkyvät esimerkiksi
katosta riippuvien valaisimien heilumisena. Mm. eräissä
amerikkalaisessa loistoasunnoiksi tarkoitetuissa
puukerrostaloissa todettiin jälkeenpäin vakavia äänioloja
koskevia puutteita vaikka vaikeiksi tiedetyt äänitekniset
yksityiskohdat oli otettu huomioon rakennusten
suunnittelussa ja kaikilta osiltaan sikäläiset normit
ylitettiin reilusti. Sen lisäksi että itse välipohjan
konstruoiminen teknisesti vähemmän pieniä taajuuksia
tuottavaksi on vaikeaa, muitakin pulmia esiintyy:
tutkijat kiistelevät edelleen siitä, mikä olisi oikea
tapa arvioida pieniä taajuuksia subjektiivisen kokemuksen
kannalta katsottuna mielekkäällä tavalla ja toisekseen
kovin pienien taajuuksien mittaaminen rakennuksissa ei
välttämättä ole yksiselitteistä ainakaan nykyisten
standardien tarjoamilla menetelmillä. Varmuudella
tiedetään, että mm. nykyinen askelääneneristävyyden
standardisoitu, subjektiivista kokemusta tai vaikutelmaa
mittaava kansainvälinen menetelmä ei toimi
puuvälipohjilla. Puuvälipohjaa voitaneen kuitenkin
jatkossa kehittää niin, etteivät pienetkään taajuudet
muodosta sen yhteydessä ongelmaa.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Pages (from-to) | 3-6 |
| Journal | Rakennustekniikka |
| Issue number | 1 |
| Publication status | Published - 1998 |
| MoE publication type | D1 Article in a trade journal |