Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Puun kemiallisella modifioinnilla on pystytty parantamaan puutuotteiden mittapysyvyyttä ja biologista kestävyyttä. Asetylointi on yksi yleisimmistä ja eniten tutkituista modifiointimenetelmistä. Etikkahappoanhydridiasetyloinnissa puun hygroskooppisten komponenttien sisältämät hydroksyyliryhmät esteröityvät, jolloin sivutuotteena syntyy etikkahappoa. Happo- ja emäskatalysoiduista reaktioista on siirrytty helppokäyttöisempään katalyytittomaan menetelmään. Asetylointi voidaan suorittaa joko kaasu- tai nestefaasikäsittelyllä, joista tosin nestefaasikäsittely on todettu tehokkaammaksi. Asetyloidun puun ja siitä valmistettujen tuotteiden ominaisuudet riippuvat reaktio-olosuhteiden, kuten lämpötilan ja reaktioajan, lisäksi mm. katalyytti- ja sivutuotejäämistä puussa. Etikkahappo on mahdollisimman tarkoin poistettava puusta, jotta vältytään puun lujuusominaisuuksiin vaikuttavalta selluloosakuitujen happohydrolyysiltä. Yleisesti ottaen asetyloinnin ei ole todettu vaikuttavan merkittävästi puun mekaanisiin ominaisuuksiin. Asetyloinnista on kuitenkin seurauksena puun huono liimattavuus perinteisillä liimoilla. Tässä kirjallisuustutkimuksessa keskityttiin lignoselluloosapohjaisista materiaaleista vain lastujen, kuitujen ja massiivipuun asetylointitietouden kartuttamiseen. Toivottava asetyloitumisaste (weight percent gain) on noin 15 - 20 %. Tällainen asetylointi parantaa oleellisesti mm. asetyloiduista lastuista valmistettujen levyjen biologista kestävyyttä ja dimensiostabiilisuutta.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages48
ISBN (Print)951-38-3151-5
Publication statusPublished - 1988
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number878
ISSN0358-5085

Keywords

  • wood
  • acetylation
  • acetic anhydride

Cite this

Mahlberg, R. (1988). Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 878
Mahlberg, Riitta. / Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1988. 48 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 878).
@book{3b4073c541e242f288d0f2ad3a5fceb0,
title = "Puun asetylointi etikkahappoanhydridill{\"a}",
abstract = "Puun kemiallisella modifioinnilla on pystytty parantamaan puutuotteiden mittapysyvyytt{\"a} ja biologista kest{\"a}vyytt{\"a}. Asetylointi on yksi yleisimmist{\"a} ja eniten tutkituista modifiointimenetelmist{\"a}. Etikkahappoanhydridiasetyloinnissa puun hygroskooppisten komponenttien sis{\"a}lt{\"a}m{\"a}t hydroksyyliryhm{\"a}t ester{\"o}ityv{\"a}t, jolloin sivutuotteena syntyy etikkahappoa. Happo- ja em{\"a}skatalysoiduista reaktioista on siirrytty helppok{\"a}ytt{\"o}isemp{\"a}{\"a}n katalyytittomaan menetelm{\"a}{\"a}n. Asetylointi voidaan suorittaa joko kaasu- tai nestefaasik{\"a}sittelyll{\"a}, joista tosin nestefaasik{\"a}sittely on todettu tehokkaammaksi. Asetyloidun puun ja siit{\"a} valmistettujen tuotteiden ominaisuudet riippuvat reaktio-olosuhteiden, kuten l{\"a}mp{\"o}tilan ja reaktioajan, lis{\"a}ksi mm. katalyytti- ja sivutuotej{\"a}{\"a}mist{\"a} puussa. Etikkahappo on mahdollisimman tarkoin poistettava puusta, jotta v{\"a}ltyt{\"a}{\"a}n puun lujuusominaisuuksiin vaikuttavalta selluloosakuitujen happohydrolyysilt{\"a}. Yleisesti ottaen asetyloinnin ei ole todettu vaikuttavan merkitt{\"a}v{\"a}sti puun mekaanisiin ominaisuuksiin. Asetyloinnista on kuitenkin seurauksena puun huono liimattavuus perinteisill{\"a} liimoilla. T{\"a}ss{\"a} kirjallisuustutkimuksessa keskityttiin lignoselluloosapohjaisista materiaaleista vain lastujen, kuitujen ja massiivipuun asetylointitietouden kartuttamiseen. Toivottava asetyloitumisaste (weight percent gain) on noin 15 - 20 {\%}. T{\"a}llainen asetylointi parantaa oleellisesti mm. asetyloiduista lastuista valmistettujen levyjen biologista kest{\"a}vyytt{\"a} ja dimensiostabiilisuutta.",
keywords = "wood, acetylation, acetic anhydride",
author = "Riitta Mahlberg",
year = "1988",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3151-5",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "878",
address = "Finland",

}

Mahlberg, R 1988, Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 878, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä. / Mahlberg, Riitta.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1988. 48 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 878).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä

AU - Mahlberg, Riitta

PY - 1988

Y1 - 1988

N2 - Puun kemiallisella modifioinnilla on pystytty parantamaan puutuotteiden mittapysyvyyttä ja biologista kestävyyttä. Asetylointi on yksi yleisimmistä ja eniten tutkituista modifiointimenetelmistä. Etikkahappoanhydridiasetyloinnissa puun hygroskooppisten komponenttien sisältämät hydroksyyliryhmät esteröityvät, jolloin sivutuotteena syntyy etikkahappoa. Happo- ja emäskatalysoiduista reaktioista on siirrytty helppokäyttöisempään katalyytittomaan menetelmään. Asetylointi voidaan suorittaa joko kaasu- tai nestefaasikäsittelyllä, joista tosin nestefaasikäsittely on todettu tehokkaammaksi. Asetyloidun puun ja siitä valmistettujen tuotteiden ominaisuudet riippuvat reaktio-olosuhteiden, kuten lämpötilan ja reaktioajan, lisäksi mm. katalyytti- ja sivutuotejäämistä puussa. Etikkahappo on mahdollisimman tarkoin poistettava puusta, jotta vältytään puun lujuusominaisuuksiin vaikuttavalta selluloosakuitujen happohydrolyysiltä. Yleisesti ottaen asetyloinnin ei ole todettu vaikuttavan merkittävästi puun mekaanisiin ominaisuuksiin. Asetyloinnista on kuitenkin seurauksena puun huono liimattavuus perinteisillä liimoilla. Tässä kirjallisuustutkimuksessa keskityttiin lignoselluloosapohjaisista materiaaleista vain lastujen, kuitujen ja massiivipuun asetylointitietouden kartuttamiseen. Toivottava asetyloitumisaste (weight percent gain) on noin 15 - 20 %. Tällainen asetylointi parantaa oleellisesti mm. asetyloiduista lastuista valmistettujen levyjen biologista kestävyyttä ja dimensiostabiilisuutta.

AB - Puun kemiallisella modifioinnilla on pystytty parantamaan puutuotteiden mittapysyvyyttä ja biologista kestävyyttä. Asetylointi on yksi yleisimmistä ja eniten tutkituista modifiointimenetelmistä. Etikkahappoanhydridiasetyloinnissa puun hygroskooppisten komponenttien sisältämät hydroksyyliryhmät esteröityvät, jolloin sivutuotteena syntyy etikkahappoa. Happo- ja emäskatalysoiduista reaktioista on siirrytty helppokäyttöisempään katalyytittomaan menetelmään. Asetylointi voidaan suorittaa joko kaasu- tai nestefaasikäsittelyllä, joista tosin nestefaasikäsittely on todettu tehokkaammaksi. Asetyloidun puun ja siitä valmistettujen tuotteiden ominaisuudet riippuvat reaktio-olosuhteiden, kuten lämpötilan ja reaktioajan, lisäksi mm. katalyytti- ja sivutuotejäämistä puussa. Etikkahappo on mahdollisimman tarkoin poistettava puusta, jotta vältytään puun lujuusominaisuuksiin vaikuttavalta selluloosakuitujen happohydrolyysiltä. Yleisesti ottaen asetyloinnin ei ole todettu vaikuttavan merkittävästi puun mekaanisiin ominaisuuksiin. Asetyloinnista on kuitenkin seurauksena puun huono liimattavuus perinteisillä liimoilla. Tässä kirjallisuustutkimuksessa keskityttiin lignoselluloosapohjaisista materiaaleista vain lastujen, kuitujen ja massiivipuun asetylointitietouden kartuttamiseen. Toivottava asetyloitumisaste (weight percent gain) on noin 15 - 20 %. Tällainen asetylointi parantaa oleellisesti mm. asetyloiduista lastuista valmistettujen levyjen biologista kestävyyttä ja dimensiostabiilisuutta.

KW - wood

KW - acetylation

KW - acetic anhydride

M3 - Report

SN - 951-38-3151-5

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Mahlberg R. Puun asetylointi etikkahappoanhydridillä. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1988. 48 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 878).