Puurunkoisten omakotitalojen alussoiron kosteuspitoisuus

Suppean kenttätutkimuksen avulla selvitettiin maanvaraisen lattiarakenteen ja puurakenteisen ulkoseinän liittymäkohdan puuosien (seinän alussoiron) kosteuspitoisuuksia 1960 - 1970- luvuilla rakennetuissa maaseudun omakotitaloissa. Mittauksia suoritettiin sekä kuivien huonetilojen että pesutilojen (pesuhuone, sauna) kohdalla. Mittaukset tehtiin sähköisellä kosteusmittarilla ja tulokset varmennettiin ottamalla soirosta näyte ja määrittämällä sen painokosteus kuivaamalla. Kenttäkartoituksen yhteydessä selvitettiin myös kosteuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten täyttömaan laatu, salaojitus, tontin kaltevuus, pohjaveden korkeus ja verhousmateriaalit. Tutkittuja rakennuksia oli 15 kpl. Kuivien huonetilojen kohdalla alussoiron kosteudet olivat normaaleja (keskiarvo n. 15 %). Pesutilojen kohdalla kosteudet olivat korkeampia (keskiarvo n. 17 %), ja joka kolmannessa mitatussa kohteessa kosteus ylitti lahon kannalta kriittisen 20 %:n kosteuspitoisuuden. Kaikille korkeille kosteuspitoisuuksille ei löytynyt selitystä kenttätietojen perusteella. Aineistoa tarkasteltiin tilastollisesti ja ilmeni, että kuivien tilojen kohdalla kosteudet olivat merkittävästi korkeampia silloin, kun pohjavesi oli korkealla, (0 - 1,5 m) tai kun näytteenottokohta oli pohjoisen puolella. Pesutilojen kohdalla kosteudet vaihtelivat enemmän eikä selviä syy-seuraussuhteita ollut havaittavissa. Kuivien tilojen kohdalla tutkitut ratkaisut toimivat asianmukaisesti, mutta pesutilojen kohdalla ratkaisujen kosteus- ja ehkä myös lämpötekninen toimivuus on heikompi.