Pelastustoimen määräiset seurantamittarit

Translated title of the contribution: Quantitative indicators of fire cover in Finland

Kati Tillander, Timo Korhonen, Olavi Keski-Rahkonen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimus on ensimmäinen osa Sisäasiainministeriön pelastusosaston käynnistämää tutkimusohjelmaa "Pelastustoimen kehittämishankkeen seurantatutkimus", jossa tavoitteena on arvioida määräisin ja laatumittarein pelastustoimen uuden alueellisen järjestelmän vaikutuksia pelastustoimen suoritustasoon. Tässä raportissa selvitetään tilanne vuonna 2000, johon tilannetta muutoksen jälkeen myöhemmin vertaillaan. Palokuolemien osalta on tarkasteltu pitempää jaksoa, sillä yhden vuoden aineisto ei anna siitä riittävää kuvaa. Tutkimuksessa on myös alustavasti kartoitettu millaisia uusia mittareita tarvittaisiin, jotta pelastustoimen olennaisia piirteitä voitaisiin verrata eri aikoina ja eri alueilla toisiinsa sekä mahdollisesti myös kansainvälisesti. Tutkimuksessa on kerätty pelastustoimen mittareiksi tunnistettuja tietoja tilastotietokannoista sekä jalostettu helposti luettavaan muotoon. Pelastustoimen lähtöjä koskeva aineisto perustuu koko maan kattavan onnettomuustietokanta PRONTOn tilastotietoihin vuodelta 2000 sekä asukasluvut ja kerrosalatiedot Tilastokeskuksen aineistoon. Kartoitus pyrittiin tekemään pelastusaluetasolla, mutta tietyissä kohdissa tilastollinen tarkkuus vaati pelastusalueiden yhdistämisen suuremmiksi alueiksi. Kaikista palo- ja pelastustoimen tehtävistä 17 % oli tulipaloja, 42 % pelastustehtäviä ja 41 % muita tehtäviä. Hälytysten lukumäärissä asukasta tai kerrosalaa kohden ei ollut suuria eroja eri alueiden välillä. Eniten tehtäviä esiintyi kesäaikaan, kun puolestaan hiljaisinta tehtävien suhteen oli tammi-maaliskuussa. Viikonpäivien välisiä eroja ei havaittu. Tutkitun aineiston perusteella tehtävien vuorokaudenaikajakauma noudatti karkeasti ottaen ihmisten elämänrytmiä siten, että tehtävien lukumäärä on selvästi suurempi päiväsaikaan ja matalampi yöaikaan. Aikajakaumissa ei havaittu eroja eri tarkastelualueiden välillä. Pelastustoimen kuormitusta tarkasteltiin Littlen tuloksen avulla vuorokauden eri tunteina. Littlen tuloksella voidaan kuvata esimerkiksi satunnaisella ajan hetkellä käynnissä olevien hälytysten, varattuina olevien yksiköiden tai henkilöiden lukumääriä. Tulos osoitti, että aamupäivän jälkeen pelastustointa kuormittavat eniten pelastustehtävät, jotka varaavat suhteellisesti eniten yksiköitä käyttöönsä päiväsaikaan. Yöaikaan ajoneuvo- sekä miehistövahvuutta sitovat eniten tulipalot. Kun tarkasteltiin hälytyksiin osallistuneiden yksiköiden lähtö-, toimintavalmius- ja toiminta-aikajakaumia, havaittiin kaikissa selviä eroja eri tehtävätyyppien välillä. Selvin ero oli tulipalojen toiminta-ajoissa, jotka olivat selvästi muita tehtävätyyppejä pidempiä. Lähtö- ja toimintavalmiusajoissa oli havaittavissa pieniä alueellisia eroavaisuuksia, mutta koskei eri lähtövalmiusasteen palokuntien yksiköitä voitu erottaa toisistaan luotettavasti, niiden vaikutusta alueellisiin eroihin ei voitu selvittää koko maan tasolla tarkemmin. Tulipaloissa syntyneet keskimääräiset vahingot olivat likimain samalla tasolla koko maassa. Vahinkotietojen tarkempaa analysointia vaikeutti se, ettei vahinkotietoja ole yleisesti ottaen juurikaan kirjattu muissa kuin rakennuspalotapauksissa. Toimintavalmiusajan vaikutusta taloudelliseen vahinkoon tarkasteltiin tuhoutumisprosentin kautta. Osoittautui, että tuhoutumisprosentti kasvaa toimintavalmiusajan funktiona. Jotta ilmiötä voitaisiin tarkastella lähemmin, onnettomuustietokantaan tulisi lisätä koko rakennuksen uhatun omaisuuden arvon lisäksi niiden palo-osastojen yhteenlaskettu arvo, joihin tulipalo on levinnyt tai jotka ovat todellisuudessa kokonaisuudessaan olleet uhattuina. Ilmeni, että palokuolemien kokonaismäärä on vähennyt hitaasti 80-luvun alusta, mutta määrä on edelleen korkea muihin maihin verrattuna. Jotta päästäisiin lähemmäksi palokuolemien suuren määrän sekä erityisesti suomalaisten miesten korkean palokuolematodennäköisyyden takana oleviin syihin, olisi tarpeellista tehdä vertailevia tutkimuksia samankaltaisesta riskikäyttäytymisestä paloa muistuttavissa tilanteissa kuten liikenneonnettomuuksista, tapaturmista, itsemurhista ja väkivaltarikollisuudesta sekä erilaisista sosiaalisista olosuhteista. Operatiivisen toiminnan vielä puuttuvista mittareista on ehdotettu panostusta realistisen ajoaikasimulaattorin kehittämiseksi, millä voitaisiin pienin kustannuksin katsoa erilaisia operatiivisen valmiuden peruskysymyksiä ennen kuin mennään raskaampiin organisatorisiin kokeiluihin. Lopuksi on ehdotettu yleistä monikomponenttista palotoimen tason mittaria kansantaloudellisista näkökohdista katsoen, josta tässä työssä on määritetty kahden komponentin arvoja tietyiltä aikaväleiltä. Niiden mukaan palokuolemat ovat Suomessa kansainvälisesti korkealla ja vähenevät kovin hitaasti. Taloudellisista kustannuksista ei ole selkeää kuvaa, koska kalleimman komponentin, rakenteellisen palonehkäisyn hintaa ei ole Suomesta määritetty.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages129
ISBN (Electronic)951-38-6570-3
Publication statusPublished - 2005
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesVTT Working Papers
Number19

Fingerprint

Finland

Keywords

  • fire safety
  • rescue operations
  • fire statistics
  • statistical analysis
  • indicators

Cite this

Tillander, K., Korhonen, T., & Keski-Rahkonen, O. (2005). Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Working Papers, No. 19
Tillander, Kati ; Korhonen, Timo ; Keski-Rahkonen, Olavi. / Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 129 p. (VTT Working Papers; No. 19).
@book{07d311a62829469b801c312f01ecccb6,
title = "Pelastustoimen m{\"a}{\"a}r{\"a}iset seurantamittarit",
abstract = "Tutkimus on ensimm{\"a}inen osa Sis{\"a}asiainministeri{\"o}n pelastusosaston k{\"a}ynnist{\"a}m{\"a}{\"a} tutkimusohjelmaa {"}Pelastustoimen kehitt{\"a}mishankkeen seurantatutkimus{"}, jossa tavoitteena on arvioida m{\"a}{\"a}r{\"a}isin ja laatumittarein pelastustoimen uuden alueellisen j{\"a}rjestelm{\"a}n vaikutuksia pelastustoimen suoritustasoon. T{\"a}ss{\"a} raportissa selvitet{\"a}{\"a}n tilanne vuonna 2000, johon tilannetta muutoksen j{\"a}lkeen my{\"o}hemmin vertaillaan. Palokuolemien osalta on tarkasteltu pitemp{\"a}{\"a} jaksoa, sill{\"a} yhden vuoden aineisto ei anna siit{\"a} riitt{\"a}v{\"a}{\"a} kuvaa. Tutkimuksessa on my{\"o}s alustavasti kartoitettu millaisia uusia mittareita tarvittaisiin, jotta pelastustoimen olennaisia piirteit{\"a} voitaisiin verrata eri aikoina ja eri alueilla toisiinsa sek{\"a} mahdollisesti my{\"o}s kansainv{\"a}lisesti. Tutkimuksessa on ker{\"a}tty pelastustoimen mittareiksi tunnistettuja tietoja tilastotietokannoista sek{\"a} jalostettu helposti luettavaan muotoon. Pelastustoimen l{\"a}ht{\"o}j{\"a} koskeva aineisto perustuu koko maan kattavan onnettomuustietokanta PRONTOn tilastotietoihin vuodelta 2000 sek{\"a} asukasluvut ja kerrosalatiedot Tilastokeskuksen aineistoon. Kartoitus pyrittiin tekem{\"a}{\"a}n pelastusaluetasolla, mutta tietyiss{\"a} kohdissa tilastollinen tarkkuus vaati pelastusalueiden yhdist{\"a}misen suuremmiksi alueiksi. Kaikista palo- ja pelastustoimen teht{\"a}vist{\"a} 17 {\%} oli tulipaloja, 42 {\%} pelastusteht{\"a}vi{\"a} ja 41 {\%} muita teht{\"a}vi{\"a}. H{\"a}lytysten lukum{\"a}{\"a}riss{\"a} asukasta tai kerrosalaa kohden ei ollut suuria eroja eri alueiden v{\"a}lill{\"a}. Eniten teht{\"a}vi{\"a} esiintyi kes{\"a}aikaan, kun puolestaan hiljaisinta teht{\"a}vien suhteen oli tammi-maaliskuussa. Viikonp{\"a}ivien v{\"a}lisi{\"a} eroja ei havaittu. Tutkitun aineiston perusteella teht{\"a}vien vuorokaudenaikajakauma noudatti karkeasti ottaen ihmisten el{\"a}m{\"a}nrytmi{\"a} siten, ett{\"a} teht{\"a}vien lukum{\"a}{\"a}r{\"a} on selv{\"a}sti suurempi p{\"a}iv{\"a}saikaan ja matalampi y{\"o}aikaan. Aikajakaumissa ei havaittu eroja eri tarkastelualueiden v{\"a}lill{\"a}. Pelastustoimen kuormitusta tarkasteltiin Littlen tuloksen avulla vuorokauden eri tunteina. Littlen tuloksella voidaan kuvata esimerkiksi satunnaisella ajan hetkell{\"a} k{\"a}ynniss{\"a} olevien h{\"a}lytysten, varattuina olevien yksik{\"o}iden tai henkil{\"o}iden lukum{\"a}{\"a}ri{\"a}. Tulos osoitti, ett{\"a} aamup{\"a}iv{\"a}n j{\"a}lkeen pelastustointa kuormittavat eniten pelastusteht{\"a}v{\"a}t, jotka varaavat suhteellisesti eniten yksik{\"o}it{\"a} k{\"a}ytt{\"o}{\"o}ns{\"a} p{\"a}iv{\"a}saikaan. Y{\"o}aikaan ajoneuvo- sek{\"a} miehist{\"o}vahvuutta sitovat eniten tulipalot. Kun tarkasteltiin h{\"a}lytyksiin osallistuneiden yksik{\"o}iden l{\"a}ht{\"o}-, toimintavalmius- ja toiminta-aikajakaumia, havaittiin kaikissa selvi{\"a} eroja eri teht{\"a}v{\"a}tyyppien v{\"a}lill{\"a}. Selvin ero oli tulipalojen toiminta-ajoissa, jotka olivat selv{\"a}sti muita teht{\"a}v{\"a}tyyppej{\"a} pidempi{\"a}. L{\"a}ht{\"o}- ja toimintavalmiusajoissa oli havaittavissa pieni{\"a} alueellisia eroavaisuuksia, mutta koskei eri l{\"a}ht{\"o}valmiusasteen palokuntien yksik{\"o}it{\"a} voitu erottaa toisistaan luotettavasti, niiden vaikutusta alueellisiin eroihin ei voitu selvitt{\"a}{\"a} koko maan tasolla tarkemmin. Tulipaloissa syntyneet keskim{\"a}{\"a}r{\"a}iset vahingot olivat likimain samalla tasolla koko maassa. Vahinkotietojen tarkempaa analysointia vaikeutti se, ettei vahinkotietoja ole yleisesti ottaen juurikaan kirjattu muissa kuin rakennuspalotapauksissa. Toimintavalmiusajan vaikutusta taloudelliseen vahinkoon tarkasteltiin tuhoutumisprosentin kautta. Osoittautui, ett{\"a} tuhoutumisprosentti kasvaa toimintavalmiusajan funktiona. Jotta ilmi{\"o}t{\"a} voitaisiin tarkastella l{\"a}hemmin, onnettomuustietokantaan tulisi lis{\"a}t{\"a} koko rakennuksen uhatun omaisuuden arvon lis{\"a}ksi niiden palo-osastojen yhteenlaskettu arvo, joihin tulipalo on levinnyt tai jotka ovat todellisuudessa kokonaisuudessaan olleet uhattuina. Ilmeni, ett{\"a} palokuolemien kokonaism{\"a}{\"a}r{\"a} on v{\"a}hennyt hitaasti 80-luvun alusta, mutta m{\"a}{\"a}r{\"a} on edelleen korkea muihin maihin verrattuna. Jotta p{\"a}{\"a}st{\"a}isiin l{\"a}hemm{\"a}ksi palokuolemien suuren m{\"a}{\"a}r{\"a}n sek{\"a} erityisesti suomalaisten miesten korkean palokuolematodenn{\"a}k{\"o}isyyden takana oleviin syihin, olisi tarpeellista tehd{\"a} vertailevia tutkimuksia samankaltaisesta riskik{\"a}ytt{\"a}ytymisest{\"a} paloa muistuttavissa tilanteissa kuten liikenneonnettomuuksista, tapaturmista, itsemurhista ja v{\"a}kivaltarikollisuudesta sek{\"a} erilaisista sosiaalisista olosuhteista. Operatiivisen toiminnan viel{\"a} puuttuvista mittareista on ehdotettu panostusta realistisen ajoaikasimulaattorin kehitt{\"a}miseksi, mill{\"a} voitaisiin pienin kustannuksin katsoa erilaisia operatiivisen valmiuden peruskysymyksi{\"a} ennen kuin menn{\"a}{\"a}n raskaampiin organisatorisiin kokeiluihin. Lopuksi on ehdotettu yleist{\"a} monikomponenttista palotoimen tason mittaria kansantaloudellisista n{\"a}k{\"o}kohdista katsoen, josta t{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} on m{\"a}{\"a}ritetty kahden komponentin arvoja tietyilt{\"a} aikav{\"a}leilt{\"a}. Niiden mukaan palokuolemat ovat Suomessa kansainv{\"a}lisesti korkealla ja v{\"a}henev{\"a}t kovin hitaasti. Taloudellisista kustannuksista ei ole selke{\"a}{\"a} kuvaa, koska kalleimman komponentin, rakenteellisen palonehk{\"a}isyn hintaa ei ole Suomesta m{\"a}{\"a}ritetty.",
keywords = "fire safety, rescue operations, fire statistics, statistical analysis, indicators",
author = "Kati Tillander and Timo Korhonen and Olavi Keski-Rahkonen",
year = "2005",
language = "Finnish",
series = "VTT Working Papers",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "19",
address = "Finland",

}

Tillander, K, Korhonen, T & Keski-Rahkonen, O 2005, Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. VTT Working Papers, no. 19, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. / Tillander, Kati; Korhonen, Timo; Keski-Rahkonen, Olavi.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 129 p. (VTT Working Papers; No. 19).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Pelastustoimen määräiset seurantamittarit

AU - Tillander, Kati

AU - Korhonen, Timo

AU - Keski-Rahkonen, Olavi

PY - 2005

Y1 - 2005

N2 - Tutkimus on ensimmäinen osa Sisäasiainministeriön pelastusosaston käynnistämää tutkimusohjelmaa "Pelastustoimen kehittämishankkeen seurantatutkimus", jossa tavoitteena on arvioida määräisin ja laatumittarein pelastustoimen uuden alueellisen järjestelmän vaikutuksia pelastustoimen suoritustasoon. Tässä raportissa selvitetään tilanne vuonna 2000, johon tilannetta muutoksen jälkeen myöhemmin vertaillaan. Palokuolemien osalta on tarkasteltu pitempää jaksoa, sillä yhden vuoden aineisto ei anna siitä riittävää kuvaa. Tutkimuksessa on myös alustavasti kartoitettu millaisia uusia mittareita tarvittaisiin, jotta pelastustoimen olennaisia piirteitä voitaisiin verrata eri aikoina ja eri alueilla toisiinsa sekä mahdollisesti myös kansainvälisesti. Tutkimuksessa on kerätty pelastustoimen mittareiksi tunnistettuja tietoja tilastotietokannoista sekä jalostettu helposti luettavaan muotoon. Pelastustoimen lähtöjä koskeva aineisto perustuu koko maan kattavan onnettomuustietokanta PRONTOn tilastotietoihin vuodelta 2000 sekä asukasluvut ja kerrosalatiedot Tilastokeskuksen aineistoon. Kartoitus pyrittiin tekemään pelastusaluetasolla, mutta tietyissä kohdissa tilastollinen tarkkuus vaati pelastusalueiden yhdistämisen suuremmiksi alueiksi. Kaikista palo- ja pelastustoimen tehtävistä 17 % oli tulipaloja, 42 % pelastustehtäviä ja 41 % muita tehtäviä. Hälytysten lukumäärissä asukasta tai kerrosalaa kohden ei ollut suuria eroja eri alueiden välillä. Eniten tehtäviä esiintyi kesäaikaan, kun puolestaan hiljaisinta tehtävien suhteen oli tammi-maaliskuussa. Viikonpäivien välisiä eroja ei havaittu. Tutkitun aineiston perusteella tehtävien vuorokaudenaikajakauma noudatti karkeasti ottaen ihmisten elämänrytmiä siten, että tehtävien lukumäärä on selvästi suurempi päiväsaikaan ja matalampi yöaikaan. Aikajakaumissa ei havaittu eroja eri tarkastelualueiden välillä. Pelastustoimen kuormitusta tarkasteltiin Littlen tuloksen avulla vuorokauden eri tunteina. Littlen tuloksella voidaan kuvata esimerkiksi satunnaisella ajan hetkellä käynnissä olevien hälytysten, varattuina olevien yksiköiden tai henkilöiden lukumääriä. Tulos osoitti, että aamupäivän jälkeen pelastustointa kuormittavat eniten pelastustehtävät, jotka varaavat suhteellisesti eniten yksiköitä käyttöönsä päiväsaikaan. Yöaikaan ajoneuvo- sekä miehistövahvuutta sitovat eniten tulipalot. Kun tarkasteltiin hälytyksiin osallistuneiden yksiköiden lähtö-, toimintavalmius- ja toiminta-aikajakaumia, havaittiin kaikissa selviä eroja eri tehtävätyyppien välillä. Selvin ero oli tulipalojen toiminta-ajoissa, jotka olivat selvästi muita tehtävätyyppejä pidempiä. Lähtö- ja toimintavalmiusajoissa oli havaittavissa pieniä alueellisia eroavaisuuksia, mutta koskei eri lähtövalmiusasteen palokuntien yksiköitä voitu erottaa toisistaan luotettavasti, niiden vaikutusta alueellisiin eroihin ei voitu selvittää koko maan tasolla tarkemmin. Tulipaloissa syntyneet keskimääräiset vahingot olivat likimain samalla tasolla koko maassa. Vahinkotietojen tarkempaa analysointia vaikeutti se, ettei vahinkotietoja ole yleisesti ottaen juurikaan kirjattu muissa kuin rakennuspalotapauksissa. Toimintavalmiusajan vaikutusta taloudelliseen vahinkoon tarkasteltiin tuhoutumisprosentin kautta. Osoittautui, että tuhoutumisprosentti kasvaa toimintavalmiusajan funktiona. Jotta ilmiötä voitaisiin tarkastella lähemmin, onnettomuustietokantaan tulisi lisätä koko rakennuksen uhatun omaisuuden arvon lisäksi niiden palo-osastojen yhteenlaskettu arvo, joihin tulipalo on levinnyt tai jotka ovat todellisuudessa kokonaisuudessaan olleet uhattuina. Ilmeni, että palokuolemien kokonaismäärä on vähennyt hitaasti 80-luvun alusta, mutta määrä on edelleen korkea muihin maihin verrattuna. Jotta päästäisiin lähemmäksi palokuolemien suuren määrän sekä erityisesti suomalaisten miesten korkean palokuolematodennäköisyyden takana oleviin syihin, olisi tarpeellista tehdä vertailevia tutkimuksia samankaltaisesta riskikäyttäytymisestä paloa muistuttavissa tilanteissa kuten liikenneonnettomuuksista, tapaturmista, itsemurhista ja väkivaltarikollisuudesta sekä erilaisista sosiaalisista olosuhteista. Operatiivisen toiminnan vielä puuttuvista mittareista on ehdotettu panostusta realistisen ajoaikasimulaattorin kehittämiseksi, millä voitaisiin pienin kustannuksin katsoa erilaisia operatiivisen valmiuden peruskysymyksiä ennen kuin mennään raskaampiin organisatorisiin kokeiluihin. Lopuksi on ehdotettu yleistä monikomponenttista palotoimen tason mittaria kansantaloudellisista näkökohdista katsoen, josta tässä työssä on määritetty kahden komponentin arvoja tietyiltä aikaväleiltä. Niiden mukaan palokuolemat ovat Suomessa kansainvälisesti korkealla ja vähenevät kovin hitaasti. Taloudellisista kustannuksista ei ole selkeää kuvaa, koska kalleimman komponentin, rakenteellisen palonehkäisyn hintaa ei ole Suomesta määritetty.

AB - Tutkimus on ensimmäinen osa Sisäasiainministeriön pelastusosaston käynnistämää tutkimusohjelmaa "Pelastustoimen kehittämishankkeen seurantatutkimus", jossa tavoitteena on arvioida määräisin ja laatumittarein pelastustoimen uuden alueellisen järjestelmän vaikutuksia pelastustoimen suoritustasoon. Tässä raportissa selvitetään tilanne vuonna 2000, johon tilannetta muutoksen jälkeen myöhemmin vertaillaan. Palokuolemien osalta on tarkasteltu pitempää jaksoa, sillä yhden vuoden aineisto ei anna siitä riittävää kuvaa. Tutkimuksessa on myös alustavasti kartoitettu millaisia uusia mittareita tarvittaisiin, jotta pelastustoimen olennaisia piirteitä voitaisiin verrata eri aikoina ja eri alueilla toisiinsa sekä mahdollisesti myös kansainvälisesti. Tutkimuksessa on kerätty pelastustoimen mittareiksi tunnistettuja tietoja tilastotietokannoista sekä jalostettu helposti luettavaan muotoon. Pelastustoimen lähtöjä koskeva aineisto perustuu koko maan kattavan onnettomuustietokanta PRONTOn tilastotietoihin vuodelta 2000 sekä asukasluvut ja kerrosalatiedot Tilastokeskuksen aineistoon. Kartoitus pyrittiin tekemään pelastusaluetasolla, mutta tietyissä kohdissa tilastollinen tarkkuus vaati pelastusalueiden yhdistämisen suuremmiksi alueiksi. Kaikista palo- ja pelastustoimen tehtävistä 17 % oli tulipaloja, 42 % pelastustehtäviä ja 41 % muita tehtäviä. Hälytysten lukumäärissä asukasta tai kerrosalaa kohden ei ollut suuria eroja eri alueiden välillä. Eniten tehtäviä esiintyi kesäaikaan, kun puolestaan hiljaisinta tehtävien suhteen oli tammi-maaliskuussa. Viikonpäivien välisiä eroja ei havaittu. Tutkitun aineiston perusteella tehtävien vuorokaudenaikajakauma noudatti karkeasti ottaen ihmisten elämänrytmiä siten, että tehtävien lukumäärä on selvästi suurempi päiväsaikaan ja matalampi yöaikaan. Aikajakaumissa ei havaittu eroja eri tarkastelualueiden välillä. Pelastustoimen kuormitusta tarkasteltiin Littlen tuloksen avulla vuorokauden eri tunteina. Littlen tuloksella voidaan kuvata esimerkiksi satunnaisella ajan hetkellä käynnissä olevien hälytysten, varattuina olevien yksiköiden tai henkilöiden lukumääriä. Tulos osoitti, että aamupäivän jälkeen pelastustointa kuormittavat eniten pelastustehtävät, jotka varaavat suhteellisesti eniten yksiköitä käyttöönsä päiväsaikaan. Yöaikaan ajoneuvo- sekä miehistövahvuutta sitovat eniten tulipalot. Kun tarkasteltiin hälytyksiin osallistuneiden yksiköiden lähtö-, toimintavalmius- ja toiminta-aikajakaumia, havaittiin kaikissa selviä eroja eri tehtävätyyppien välillä. Selvin ero oli tulipalojen toiminta-ajoissa, jotka olivat selvästi muita tehtävätyyppejä pidempiä. Lähtö- ja toimintavalmiusajoissa oli havaittavissa pieniä alueellisia eroavaisuuksia, mutta koskei eri lähtövalmiusasteen palokuntien yksiköitä voitu erottaa toisistaan luotettavasti, niiden vaikutusta alueellisiin eroihin ei voitu selvittää koko maan tasolla tarkemmin. Tulipaloissa syntyneet keskimääräiset vahingot olivat likimain samalla tasolla koko maassa. Vahinkotietojen tarkempaa analysointia vaikeutti se, ettei vahinkotietoja ole yleisesti ottaen juurikaan kirjattu muissa kuin rakennuspalotapauksissa. Toimintavalmiusajan vaikutusta taloudelliseen vahinkoon tarkasteltiin tuhoutumisprosentin kautta. Osoittautui, että tuhoutumisprosentti kasvaa toimintavalmiusajan funktiona. Jotta ilmiötä voitaisiin tarkastella lähemmin, onnettomuustietokantaan tulisi lisätä koko rakennuksen uhatun omaisuuden arvon lisäksi niiden palo-osastojen yhteenlaskettu arvo, joihin tulipalo on levinnyt tai jotka ovat todellisuudessa kokonaisuudessaan olleet uhattuina. Ilmeni, että palokuolemien kokonaismäärä on vähennyt hitaasti 80-luvun alusta, mutta määrä on edelleen korkea muihin maihin verrattuna. Jotta päästäisiin lähemmäksi palokuolemien suuren määrän sekä erityisesti suomalaisten miesten korkean palokuolematodennäköisyyden takana oleviin syihin, olisi tarpeellista tehdä vertailevia tutkimuksia samankaltaisesta riskikäyttäytymisestä paloa muistuttavissa tilanteissa kuten liikenneonnettomuuksista, tapaturmista, itsemurhista ja väkivaltarikollisuudesta sekä erilaisista sosiaalisista olosuhteista. Operatiivisen toiminnan vielä puuttuvista mittareista on ehdotettu panostusta realistisen ajoaikasimulaattorin kehittämiseksi, millä voitaisiin pienin kustannuksin katsoa erilaisia operatiivisen valmiuden peruskysymyksiä ennen kuin mennään raskaampiin organisatorisiin kokeiluihin. Lopuksi on ehdotettu yleistä monikomponenttista palotoimen tason mittaria kansantaloudellisista näkökohdista katsoen, josta tässä työssä on määritetty kahden komponentin arvoja tietyiltä aikaväleiltä. Niiden mukaan palokuolemat ovat Suomessa kansainvälisesti korkealla ja vähenevät kovin hitaasti. Taloudellisista kustannuksista ei ole selkeää kuvaa, koska kalleimman komponentin, rakenteellisen palonehkäisyn hintaa ei ole Suomesta määritetty.

KW - fire safety

KW - rescue operations

KW - fire statistics

KW - statistical analysis

KW - indicators

M3 - Report

T3 - VTT Working Papers

BT - Pelastustoimen määräiset seurantamittarit

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Tillander K, Korhonen T, Keski-Rahkonen O. Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 129 p. (VTT Working Papers; No. 19).