Röntgenfilmistä digitaaliseen kuvaan: Tunnuslukuja PACS-järjestelmälle

Sairaaloiden PACSjärjestelmät (Picture Archiving and Communication System) koostuvat radiologian alan kuvauslaitteista, kuvatyöasemista, kuva-arkistoista ja kuvien siirtoverkosta sekä liitynnöistä muihin tietojärjestelmiin, erityisesti radiologian tietojärjestelmiin (RIS, Radiology Information Systems) ja sairaalan tietojärjestelmiin (HIS, Hospital Information Systems). PACSjärjestelmät edellyttävät kuvilta digitaalista esitysmuotoa. Suurin osa radiologian alan kuvista tuotetaan ja tallennetaan edelleen analogisessa muodossa filmille, mutta digitaalinen kuvien tuotto ja talletus lisääntyy tulevaisuudessakin runsaasti. Laadultaan filmikuvan tasoisia digitaalisia kuvia tuottavaa laitteistoa on jo saatavilla, kuten myös laitteistoja, jotka mahdollistavat kuvien monipuolisen jälkikäsittelyn. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) radiologian alan toimintoihin vuonna 1988. Työssä tarkasteltiin myös TYKS-piirin aluesairaaloiden (esimerkkinä Raisio) ja terveyskeskusten (esimerkkinä Naantali) röntgentoimintoja. Käyttäjien lääketieteen PACS-järjestelmille asettamia vaatimuksia hahmoteltiin analysoimalla nykyistä analogista ja digitaalista kuvien käsittelyjärjestelmää. Radiologian alan toimintoja tarkasteltiin digitaalisen kuvankäsittelyn kannalta. Lähdeaineistona olivat tilastot vuodelta 1988, keskimääräinen käytettävä filmimäärä kussakin röntgentutkimuksessa ja muutama pienimuotoisten selvitysten avulla määritettävä parametri. Lisäksi oli tarpeen määrittää oletusarvot kuvaelementin koolle ja harmaatasojen lukumäärälle; kuvaelementin kooksi valittiin 0,2 mm x 0,2 mm ja harmaasävyjen digitaaliseen tallentamiseen varattiin kaksi tavua (2B). Saatujen tulosten perusteella hahmoteltiin TYKS:n röntgenosastoja, vuodeosastoja ja poliklinikoita koskeva digitaalinen PACS-järjestelmä.