Rakennusten energiankulutuksen käsinlaskenta

Tutkimuksessa on verrattu R1 -pientalon 1 320 kuukauden ja 26 kerrostalokiinteistön 504 kuukauden kulutustietoja erilaisilla käsinlaskentamenetelmillä sautuihin kulutusarvoihin. Lisäksi kulutuksia on käsitelty regressioanalyyseillä. Käytettävissä on ollut tiedot asukkaiden lukumääristä, rakenteiden pinta-aloista ja vastaavista lämmönläpäisyluvuista. Kulutustiedot ovat erikseen lämmityksestä, lämpimästä käyttövedestä, lisälämmityksestä ja sähkön kulutuksesta. Ilmastotekijöistä ovat tehdyssä regressionanalyysissä olleet muuttujina ulkolämpötila, astepäiväluku, säteilytiedot, tuulen nopeus, lumen syvyys, maan lämpötila kolmessa eri syvyydessä sekä pitkän ajan keskiarvotietona että kyseisen vuoden arviona, samoin pohjaveden korkeus. Kerrostaloissa on tyydytty ulkolämpötilaan, astepäivälukuun, säteilytietoihin ja tuulen nopeuteen. Regressioanalyysissä selitysaste on pientaloille alhaisempi kuin kerrostaloille. Tärkeimpinä selittävinä tekijöinä ovat ulkolämpötila ja lämmönläpäisyluvut, jotka selittävät valtaosan todetusta vaihtelusta. Muina tärkeinä tekijöinä pientaloissa ovat lisälämmitys, asukkaiden määrä ja sisään tulleen säteilyn määrä. Kerrostaloissa muina tekijöinä ovat asukkaiden määrä, lämpimän veden kulutus, ilmanvaihdon suuruus ja kiinteistösähkön kulutus. Pientaloissa ei lämpimän veden käytöstä tule lämmityksen hyväksi mainittavia määriä, sen sijaan kerrostaloissa huomattava osa lämpimän veden lämpöenergiasta tulee lämmityksessä hyödyksi lämmityskaudella regressioanalyysin mukaan. Säteilystä lämmityksessä hyödyksi tuleva osuus jää eri menetelmillä laskettuna pienemmäksi. Tämän vuoksi saattaisi olla syytä yksinkertaistaa säteilyn laskentamenetelmiä, koska ne nykyisellään ovat merkitykseensä nähden monimutkaisia. Käsinlaskentamenetelmät pyrkivät antamaan todellista suurempia kulutuslukuja. Erikoisen selvästi tulos oli havaittavissa pientaloissa, mutta ilmiö todettiin myös kerrostaloissa. Eräänä syynä tähän on se, että todelliset ilmanvaihtomäärät ovat laskennassa käytettyjä pienempiä. Lisäksi tasoeron syynä lasketun ja todellisen välillä on seinämien laskettua parempi eristyskyky, mikä tulee korostuneesti esiin pientaloissa, sekä rakenteissa tapahtuva lämmonvaihto. Rakojen kautta sisään tuleva ilma näyttää lämpenevän kerrostaloissa ja saa huomattavan osan tarvitsemastaan energiasta seinämien kautta ulos menevästä energiasta. Pientaloissa määrä on todennäköisesti suurempi kuin kerrostaloissa, koska korvausilma tulee niissä vähemmän keskittyneesti, mutta sitä ei voitu tutkimuksessa todentaa pientalojen painovoimaisesta ilmanvaihdosta johtuen. Tutkimuksen perusteella voidaan käsinlaskentamenetelmiä pitää varsin luotettavina laskentamenetelminä. Kerrostaloissa tarkkuus on parempi kuin pientaloissa. Eri menetelmien välillä ei todettu suuria tarkkuuseroja, sen sijaan kulutuksen tasoeroja oli havaittavissa. Erot johtunevat tavoitteiden erilaisuudesta eri menetelmillä. Näyttäisi olevan mahdollista yksinkertaistaa käsinlaskentamenetelmiä vielä nykyisestään tarkkuuden oleellisesti kärsimättä, jos lähtötiedot laskelmiin pysyvät nykyisellä tarkkuustasolla.