Rakentamisen jätteet ja niiden hyötykäyttö

Rakennustyömailla syntyy varsinaisia rakennusjätteitä, purkujätteitä sekä erilaisia ylijäämämaamassoja. Valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä asettaa tavoitteita jätemäärän seurannan sekä hyödyntämisen suhteen tulevaisuudessa. Myös EU:n jätetilastoregulaatio velvoittanee Tilastokeskusta ilmoittamaan tietoja Suomen tilanteesta ns. EWC-jäteluokituksen mukaisesti. Julkaisussa ehdotetaan rakennusjätteen seurantatavat kansantalouden tason laskentaa varten. Tilastokeskus on tarkistanut julkisten rekisterien käytettävyyttä rakennusjätteiden seurantaa varten. Tämän kehitysprojektin tuloksia käytetään tulevan rakennusjätetilaston tausta-aineistoina. Rakennusjätteiden työmaaseurantoja on tehty uudisrakennuskohteissa, korjauskohteissa sekä maa- ja vesirakentamisen työmailla. Kehitysprojektissa oli suuri painoarvo maa- ja vesirakentamisen maamassoilla, sillä ne otettiin tarkasteluun mukaan ensimmäistä kertaa. Maamassojen jätemäärittelyn soveltamisessa on ehdotettu kaksi vaihtoehtoa, sillä seurantaryhmä ei päässyt yksimielisyyteen soveltamistavasta. Arvion mukaan talonrakennustyömailla syntyi v. 1997 noin 1,1 milj. tonnia varsinaisia rakennusjätteitä, joista uudistalonrakentamisen jätteiden osuus oli vajaa 20 %, korjausrakentamisessa syntyvien jätteiden osuus noin 50 % ja kokonaisten rakennusten purkujätteiden osuus 30 %. Jätemassoja syntyi talonrakennustyömailla 8 milj. tonnia. Vuonna 1997 uudistalonrakentamisessa syntyi rakennusjätteitä noin 0,2 milj. tonnia ja hyödyntämisaste oli 29 %. Uudisrakentamisen rakennusjätteistä on betonipohjaisia jätteitä noin puolet, tiili- ja muita kiviainespohjaisia jätteitä 16 %, puupohjaisia jätteitä noin neljännes, metallipohjaisia jätteitä 6 % ja muita jätteitä 4 %. Rakennusjätteiden painosta jää työmaakäyttöön ja täyttöihin noin puolet, kaatopaikoille viedään noin kolmannes ja hyötykäyttöön vajaa 30 %. Rakennusjätteen määrä on uusien talojen työmailla 3 - 15 kg/r-m3. Kaatopaikalle viedyistä rakennusjätteistä suurimmat määrät koko maan tasolla muodostuvat omakotitalotyömailta, kerrostalotyömailta, teollisuusrakentamisesta sekä rivitaloista. Vuosittainen rakentamisen määrän vaihtelu vaikuttaa huomattavasti enemmän rakennusjätteiden kokonaismäärään kuin laskennassa käytettyjen jätejakeiden muutokset. Jatkossa ominaisjätemääriä voidaan käyttää laskelmien pohjana. Tarkistuksia voidaan tehdä hyötykäytön muutoksista muutaman vuoden välein. Talonrakennustyömailta vietiin maamassoja v. 1997 yli 8 milj. tonnia, joista valtaosa tulee omakotityömailta. Korjausrakentamisessa arvioidaan syntyneen v. 1997 rakennus- ja purkujätettä 0,6 milj. tonnia. Purkujätemäärä on pintaremonteissa 3 - 6 kg/r-m3, keskimääräisissä korjauksissa 30 - 50 kg/r-m3 ja laajoja purkamisia sisältävissä korjauksissa 100 - 500 kg/r-m3. Seurantakohteita oli vähän, mutta ne edustivat tyypillisiä rakennusliikkeen korjaushankkeita. Rakennus- ja purkujätteen hyötykäyttö oli seurantakohteissa 2 - 60 %. Mikäli kiviainespohjaiselle purkujätteelle löydettiin hyödyntämistapa, se nosti huomattavasti hyötykäyttöastetta. Keskimääräisessä korjauskohteessa tyypillinen purkujätteen hyödyntämisaste on noin 20 %. Vuonna 1997 maa- ja vesirakentamisessa siirreltiin materiaalimassoja 120 - 130 milj. tonnia. Siirrellyistä massoista 95 % oli maamassoja. Jätteiden osuus kaikista massoista oli n. 25 milj. tonnia, josta hyödynnettiin rakennusalalla ja muilla toimialoilla lähes 60 %.