Rakenteiden mitoitus tilastollisin perustein

Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä tilastollinen mitoitusmenetelmä, jota tässä ja aikaisemmissa julkaisuissa on kutsuttu painotettujen fraktiilien menetelmäksi. Menetelmällä on useita eri sovellutustasoja, joille on ominaista se, että mutkikkaammat ovat tarkempia ja laskennallisesti yksinkertaisemmat samalla likimääräisempiä. Julkaisussa on näistä sovellutustasoista esitetty kolme, joita tässä on kutsuttu tietokonelaskennaksi, ketjusäännön soveltamiseksi ja pelkistetyn mitoitusyhtälön käytöksi. Kaikilla tasoilla menetelmä perustuu siihen, että vaurioitumisehto korvataan muodoltaan samanlaisella mitoitusyhtälöllä, johon sijoitetaan eri muuttujien kohdalle näiden mitoitusarvot. Mitoituksen lähtökohtana on käytetty kaikissa tapauksissa vaurioitumistodennäköisyyttä, jolloin mitoitusarvo saadaan muuttujan keskiarvon ja vaurioitumistodennäköisyyttä vastaavan fraktiilin painotettuna keskiarvona. Menetelmää on havainnollistettu laskemalla neljä esimerkkitapausta, joissa rakenteen materiaali ja tyyppi vaihtelevat. Kukin tapaus on ratkaistu kolmea em. sovellutustasoa käyttäen. Lopuksi on julkaisuun pyritty keräämään kaikki sellainen tilastollinen lähtötieto, joka oli saatavissa vuoden 1974 alussa. Lähtötiedot koskevat eri suureiden tilastollisia jakautumia ja näiden parametrejä siten, että erikseen on jaoteltu mittapoikkeamia, materiaaliominaisuuksia ja kuormia koskeva aineisto.