Raskasmetallipäästöjen vähentämismenetelmät

Tämän kirjallisuustutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten jätteen, kivihiilen ja raskasöljyn poltossa tai kaasutuksessa syntyviä raskasmetallipäästöjä voidaan leijukerrosolosuhteissa vähentää, muuttaa vaarattomampaan tai nykyisillä puhdistuslaitteilla helpommin käsiteltävään muotoon. Selvityksen kohteeksi valitut metallit ovat elohopea, kadmium, lyijy, sinkki, nikkeli ja vanadiini. Energiantuotannon raskasmetallipäastöihin on alettu kiinnittää vakavaa huomiota vasta viime vuosina, kun on havaittu useiden raskasmetallien rikastuvan tavallisia pölynerotuslaitteita käytettäessä ilmakehään pääse-vään hienojakoiseen pölyyn. Uudet metallienpoistomenetelmien kehittelyyn pyrkivät tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa eikä niistä ole saatavissa paljonkaan tietoja. Tässä selvityksessä käsitellään varsinaisten raskas-metallien sitomismenetelmien lisäksi myös alkalimetallien poistoon keskittyviä tutkimuksia, joista saatuja tietoja voitaneen osittain soveltaa myös raskasmetalleihin. Raskasmetallien pääsyä ilmakehään voidaan rajoittaa mm. sitomalla ne kemiallisen reaktorin tai fysikaalisen adsorption avulla yhdisteisiin, jotka pystytään poistamaan savukaasuista. Pääasiassa kemiallisesti toimivia sorptioaineita ovat useat alumiini-, kalsium-, ja magnesiumsilikaattimateriaalit, joiden etuna on myös halpa hinta. Fysikaalisina adsorptioaineina on käytetty suuripinta-alaisia alumiinioksideita. Sorptioaineen ja raskas-metallien väliset reaktiot voivat tapahtua leijukerrosreaktorin polttovyöhykkeellä tai kuumat savukaasut voi-daan johtaa sorptioainetta sisältävään puhdistuslaitteeseen. Sellaisia ovat mm. raekerrossuodattimet, kuivat välipohjapesurit ja adsorptioainesumureaktori.