Tulipalon jälkihajujen poisto

Translated title of the contribution: Removal of fire odor

Kaisa Belloni, Kirsi Villberg, Kati Tillander, Kristina Saarela, Tuomas Paloposki

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tässä työssä tutkittiin kokeellisesti tulipalon jälkihajujen poistamista rakennusmateriaaleista ja sisäilmasta. Valtaosa kokeista tehtiin laboratorio-olosuhteissa pienessä mittakaavassa. Valitut rakennusmateriaalit altistettiin laboratoriokokeissa savulle, minkä jälkeen ne puhdistettiin ja niille suoritettiin hajunpoisto erilaisilla menetelmillä. Savua tuotettiin kolmea eri palomateriaalia käyttäen; nämä olivat lastulevy, muovimatto ja kananmunat. Hajunpoiston onnistumista arvioitiin sekä aistinvaraisesti että mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot materiaaleista sisäilmaan. Laboratoriokokeissa havaittiin palomateriaalien tuottaman savun sisältävän runsaasti sellaisia yhdisteitä, joiden tiedetään olevan epämiellyttävän hajuisia ja/tai epäterveellisiä. Havaitut yhdisteet ja niiden määrät vaihtelivat sen mukaan, mitkä aineet osallistuivat palamisreaktioihin. Savulle altistetuista koekappaleista emittoituvat yhdisteet olivat osittain samoja kuin savussakin havaitut ja osittain jo muuntuneita. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin savulle altistettujen koekappaleiden hajut voimakkaiksi ja epämiellyttäviksi. Laboratoriokokeissa ei havaittu selkeää yhteyttä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioiden ja hajuaistimuksen välillä. Joissain tapauksissa emissiot olivat korkeat, mutta aistittu haju koettiin silti hyväksyttäväksi, osassa tapauksista jopa miellyttäväksi. Näissä tapauksissa korkeat emissiot liittyivät hajunpoistokemikaaleille ja puhdistusaineille tyypillisiin yhdisteisiin. Toisissa tapauksissa emissiotasot olivat alhaisia, mutta aistittu haju ei siltikään ollut hyväksyttävä. Selitys näihin havaintoihin löytyi kuitenkin lähes aina näytteen emissioista tunnistetuista yksittäisistä yhdisteistä. Vaikka emissiot olivat näissä näytteissä pienet, olivat nämä tunnistetut yhdisteet tunnettuja hajuhaitta-aineita tai yhdisteitä, joilla oli erittäin matala hajukynnys (= pienin pitoisuus, jossa kyseisen yhdisteen haju tunnistetaan). Hajunpoiston tuloksellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota sekä mitattuun emissiotasoon, emittoituviin yhdisteisiin ja niiden terveellisyyteen, sekä aistittuun hajuun ja sen hyväksyttävyyteen. Laboratoriokokeissa tutkituista hajunpoistomenetelmistä osa saavutti suhteellisen hyvät tulokset kaikissa tapauksissa, mutta osa soveltui toisiin tapauksiin selkeästi paremmin kuin toisiin. Vertailtaessa eri menetelmillä saavutettuja tuloksia on tärkeää verrata myös käsittelyaikaa ja sen suhdetta saavutettuihin tuloksiin. Todellisessa tilanteessa hajunpoistotyö joudutaan yleensä tekemään tiukalla aikataululla, ja menetelmävalinnassa etsitään hyvää kompromissia tulosten ja käsittelyajan välillä. Tässä työssä tehtyjen havaintojen valossa näyttää siltä, että käytännössä parhaat tulokset ja nopein käsittelyaika saavutetaan yhdistämällä tuuletukseen lämmitys sekä käyttämällä lisäksi hajunpoistokemikaaleja ja/tai hajunpoistoon tarkoitettuja laitteita. Laboratoriokokeiden lisäksi tutkittiin tulipalon jälkihajujen poistoa kenttäolosuhteissa. Toinen kohteista oli rivitaloasunto, jonka keittiössä oli ollut todellinen tulipalo; toinen oli purettava omakotitalo, jonka yhdessä huoneessa poltettiin hallitusti muovinen television taustalevy. Näissä tapauksissa hajunpoiston onnistumista arvioitiin mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, polyaromaattisten yhdisteiden, ammoniakin ja formaldehydin pitoisuudet sisäilmassa sekä emissiot sisäpintojen materiaaleista sisäilmaan. Aistinvaraista arviointia sisäilman laadusta ja pintamateriaalien emissioista ei tehty. Kenttämittauksissa havaittiin hajunpoistokäsittelyn jälkeen korkeampia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioita kuin ennen käsittelyä. Kyse oli pesu- ja desinfiointiaineille tyypillisistä yhdisteistä. Tulipalon yhteydessä syntyneiden yhdisteiden pitoisuudet olivat laskeneet merkittävästi hajunpoistokäsittelyn jälkeen. Tässä työssä tehdyt mittaukset tukevat sitä johtopäätöstä, että jälkisaneeraustyön yhteydessä on tärkeää suojautua mahdollisimman hyvin sekä hengitysteitse että ihon kautta tapahtuvaa altistumista vastaan. Myös jälkisaneerauskohdetta ympäröivien tilojen ja niissä oleskelevien henkilöiden suojaus kohteen alipaineistuksella ja osastoinnilla on tärkeää.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages125
ISBN (Electronic)951-38-6594-0
Publication statusPublished - 2005
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesVTT Working Papers
Number42

Fingerprint

television
mink
silt
odors

Keywords

  • odor remova (treatments)
  • smoke odor
  • indoor air quality
  • restauration work
  • fire emissions
  • ionization
  • odor modification
  • oxidization
  • ozonation
  • heating
  • ventilation
  • television fire
  • kitchen fire
  • accidental fire
  • VOC
  • PAH
  • TVOC
  • ammonia
  • formaldehyde

Cite this

Belloni, K., Villberg, K., Tillander, K., Saarela, K., & Paloposki, T. (2005). Tulipalon jälkihajujen poisto. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Working Papers, No. 42
Belloni, Kaisa ; Villberg, Kirsi ; Tillander, Kati ; Saarela, Kristina ; Paloposki, Tuomas. / Tulipalon jälkihajujen poisto. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 125 p. (VTT Working Papers; No. 42).
@book{3ea45471d31840299d0e25edf7ddf362,
title = "Tulipalon j{\"a}lkihajujen poisto",
abstract = "T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} tutkittiin kokeellisesti tulipalon j{\"a}lkihajujen poistamista rakennusmateriaaleista ja sis{\"a}ilmasta. Valtaosa kokeista tehtiin laboratorio-olosuhteissa pieness{\"a} mittakaavassa. Valitut rakennusmateriaalit altistettiin laboratoriokokeissa savulle, mink{\"a} j{\"a}lkeen ne puhdistettiin ja niille suoritettiin hajunpoisto erilaisilla menetelmill{\"a}. Savua tuotettiin kolmea eri palomateriaalia k{\"a}ytt{\"a}en; n{\"a}m{\"a} olivat lastulevy, muovimatto ja kananmunat. Hajunpoiston onnistumista arvioitiin sek{\"a} aistinvaraisesti ett{\"a} mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot materiaaleista sis{\"a}ilmaan. Laboratoriokokeissa havaittiin palomateriaalien tuottaman savun sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}n runsaasti sellaisia yhdisteit{\"a}, joiden tiedet{\"a}{\"a}n olevan ep{\"a}miellytt{\"a}v{\"a}n hajuisia ja/tai ep{\"a}terveellisi{\"a}. Havaitut yhdisteet ja niiden m{\"a}{\"a}r{\"a}t vaihtelivat sen mukaan, mitk{\"a} aineet osallistuivat palamisreaktioihin. Savulle altistetuista koekappaleista emittoituvat yhdisteet olivat osittain samoja kuin savussakin havaitut ja osittain jo muuntuneita. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin savulle altistettujen koekappaleiden hajut voimakkaiksi ja ep{\"a}miellytt{\"a}viksi. Laboratoriokokeissa ei havaittu selke{\"a}{\"a} yhteytt{\"a} haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioiden ja hajuaistimuksen v{\"a}lill{\"a}. Joissain tapauksissa emissiot olivat korkeat, mutta aistittu haju koettiin silti hyv{\"a}ksytt{\"a}v{\"a}ksi, osassa tapauksista jopa miellytt{\"a}v{\"a}ksi. N{\"a}iss{\"a} tapauksissa korkeat emissiot liittyiv{\"a}t hajunpoistokemikaaleille ja puhdistusaineille tyypillisiin yhdisteisiin. Toisissa tapauksissa emissiotasot olivat alhaisia, mutta aistittu haju ei siltik{\"a}{\"a}n ollut hyv{\"a}ksytt{\"a}v{\"a}. Selitys n{\"a}ihin havaintoihin l{\"o}ytyi kuitenkin l{\"a}hes aina n{\"a}ytteen emissioista tunnistetuista yksitt{\"a}isist{\"a} yhdisteist{\"a}. Vaikka emissiot olivat n{\"a}iss{\"a} n{\"a}ytteiss{\"a} pienet, olivat n{\"a}m{\"a} tunnistetut yhdisteet tunnettuja hajuhaitta-aineita tai yhdisteit{\"a}, joilla oli eritt{\"a}in matala hajukynnys (= pienin pitoisuus, jossa kyseisen yhdisteen haju tunnistetaan). Hajunpoiston tuloksellisuutta arvioitaessa tulee kiinnitt{\"a}{\"a} huomiota sek{\"a} mitattuun emissiotasoon, emittoituviin yhdisteisiin ja niiden terveellisyyteen, sek{\"a} aistittuun hajuun ja sen hyv{\"a}ksytt{\"a}vyyteen. Laboratoriokokeissa tutkituista hajunpoistomenetelmist{\"a} osa saavutti suhteellisen hyv{\"a}t tulokset kaikissa tapauksissa, mutta osa soveltui toisiin tapauksiin selke{\"a}sti paremmin kuin toisiin. Vertailtaessa eri menetelmill{\"a} saavutettuja tuloksia on t{\"a}rke{\"a}{\"a} verrata my{\"o}s k{\"a}sittelyaikaa ja sen suhdetta saavutettuihin tuloksiin. Todellisessa tilanteessa hajunpoistoty{\"o} joudutaan yleens{\"a} tekem{\"a}{\"a}n tiukalla aikataululla, ja menetelm{\"a}valinnassa etsit{\"a}{\"a}n hyv{\"a}{\"a} kompromissia tulosten ja k{\"a}sittelyajan v{\"a}lill{\"a}. T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} tehtyjen havaintojen valossa n{\"a}ytt{\"a}{\"a} silt{\"a}, ett{\"a} k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}ss{\"a} parhaat tulokset ja nopein k{\"a}sittelyaika saavutetaan yhdist{\"a}m{\"a}ll{\"a} tuuletukseen l{\"a}mmitys sek{\"a} k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}ll{\"a} lis{\"a}ksi hajunpoistokemikaaleja ja/tai hajunpoistoon tarkoitettuja laitteita. Laboratoriokokeiden lis{\"a}ksi tutkittiin tulipalon j{\"a}lkihajujen poistoa kentt{\"a}olosuhteissa. Toinen kohteista oli rivitaloasunto, jonka keitti{\"o}ss{\"a} oli ollut todellinen tulipalo; toinen oli purettava omakotitalo, jonka yhdess{\"a} huoneessa poltettiin hallitusti muovinen television taustalevy. N{\"a}iss{\"a} tapauksissa hajunpoiston onnistumista arvioitiin mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, polyaromaattisten yhdisteiden, ammoniakin ja formaldehydin pitoisuudet sis{\"a}ilmassa sek{\"a} emissiot sis{\"a}pintojen materiaaleista sis{\"a}ilmaan. Aistinvaraista arviointia sis{\"a}ilman laadusta ja pintamateriaalien emissioista ei tehty. Kentt{\"a}mittauksissa havaittiin hajunpoistok{\"a}sittelyn j{\"a}lkeen korkeampia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioita kuin ennen k{\"a}sittely{\"a}. Kyse oli pesu- ja desinfiointiaineille tyypillisist{\"a} yhdisteist{\"a}. Tulipalon yhteydess{\"a} syntyneiden yhdisteiden pitoisuudet olivat laskeneet merkitt{\"a}v{\"a}sti hajunpoistok{\"a}sittelyn j{\"a}lkeen. T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} tehdyt mittaukset tukevat sit{\"a} johtop{\"a}{\"a}t{\"o}st{\"a}, ett{\"a} j{\"a}lkisaneerausty{\"o}n yhteydess{\"a} on t{\"a}rke{\"a}{\"a} suojautua mahdollisimman hyvin sek{\"a} hengitysteitse ett{\"a} ihon kautta tapahtuvaa altistumista vastaan. My{\"o}s j{\"a}lkisaneerauskohdetta ymp{\"a}r{\"o}ivien tilojen ja niiss{\"a} oleskelevien henkil{\"o}iden suojaus kohteen alipaineistuksella ja osastoinnilla on t{\"a}rke{\"a}{\"a}.",
keywords = "odor remova (treatments), smoke odor, indoor air quality, restauration work, fire emissions, ionization, odor modification, oxidization, ozonation, heating, ventilation, television fire, kitchen fire, accidental fire, VOC, PAH, TVOC, ammonia, formaldehyde",
author = "Kaisa Belloni and Kirsi Villberg and Kati Tillander and Kristina Saarela and Tuomas Paloposki",
year = "2005",
language = "Finnish",
series = "VTT Working Papers",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "42",
address = "Finland",

}

Belloni, K, Villberg, K, Tillander, K, Saarela, K & Paloposki, T 2005, Tulipalon jälkihajujen poisto. VTT Working Papers, no. 42, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Tulipalon jälkihajujen poisto. / Belloni, Kaisa; Villberg, Kirsi; Tillander, Kati; Saarela, Kristina; Paloposki, Tuomas.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 125 p. (VTT Working Papers; No. 42).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Tulipalon jälkihajujen poisto

AU - Belloni, Kaisa

AU - Villberg, Kirsi

AU - Tillander, Kati

AU - Saarela, Kristina

AU - Paloposki, Tuomas

PY - 2005

Y1 - 2005

N2 - Tässä työssä tutkittiin kokeellisesti tulipalon jälkihajujen poistamista rakennusmateriaaleista ja sisäilmasta. Valtaosa kokeista tehtiin laboratorio-olosuhteissa pienessä mittakaavassa. Valitut rakennusmateriaalit altistettiin laboratoriokokeissa savulle, minkä jälkeen ne puhdistettiin ja niille suoritettiin hajunpoisto erilaisilla menetelmillä. Savua tuotettiin kolmea eri palomateriaalia käyttäen; nämä olivat lastulevy, muovimatto ja kananmunat. Hajunpoiston onnistumista arvioitiin sekä aistinvaraisesti että mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot materiaaleista sisäilmaan. Laboratoriokokeissa havaittiin palomateriaalien tuottaman savun sisältävän runsaasti sellaisia yhdisteitä, joiden tiedetään olevan epämiellyttävän hajuisia ja/tai epäterveellisiä. Havaitut yhdisteet ja niiden määrät vaihtelivat sen mukaan, mitkä aineet osallistuivat palamisreaktioihin. Savulle altistetuista koekappaleista emittoituvat yhdisteet olivat osittain samoja kuin savussakin havaitut ja osittain jo muuntuneita. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin savulle altistettujen koekappaleiden hajut voimakkaiksi ja epämiellyttäviksi. Laboratoriokokeissa ei havaittu selkeää yhteyttä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioiden ja hajuaistimuksen välillä. Joissain tapauksissa emissiot olivat korkeat, mutta aistittu haju koettiin silti hyväksyttäväksi, osassa tapauksista jopa miellyttäväksi. Näissä tapauksissa korkeat emissiot liittyivät hajunpoistokemikaaleille ja puhdistusaineille tyypillisiin yhdisteisiin. Toisissa tapauksissa emissiotasot olivat alhaisia, mutta aistittu haju ei siltikään ollut hyväksyttävä. Selitys näihin havaintoihin löytyi kuitenkin lähes aina näytteen emissioista tunnistetuista yksittäisistä yhdisteistä. Vaikka emissiot olivat näissä näytteissä pienet, olivat nämä tunnistetut yhdisteet tunnettuja hajuhaitta-aineita tai yhdisteitä, joilla oli erittäin matala hajukynnys (= pienin pitoisuus, jossa kyseisen yhdisteen haju tunnistetaan). Hajunpoiston tuloksellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota sekä mitattuun emissiotasoon, emittoituviin yhdisteisiin ja niiden terveellisyyteen, sekä aistittuun hajuun ja sen hyväksyttävyyteen. Laboratoriokokeissa tutkituista hajunpoistomenetelmistä osa saavutti suhteellisen hyvät tulokset kaikissa tapauksissa, mutta osa soveltui toisiin tapauksiin selkeästi paremmin kuin toisiin. Vertailtaessa eri menetelmillä saavutettuja tuloksia on tärkeää verrata myös käsittelyaikaa ja sen suhdetta saavutettuihin tuloksiin. Todellisessa tilanteessa hajunpoistotyö joudutaan yleensä tekemään tiukalla aikataululla, ja menetelmävalinnassa etsitään hyvää kompromissia tulosten ja käsittelyajan välillä. Tässä työssä tehtyjen havaintojen valossa näyttää siltä, että käytännössä parhaat tulokset ja nopein käsittelyaika saavutetaan yhdistämällä tuuletukseen lämmitys sekä käyttämällä lisäksi hajunpoistokemikaaleja ja/tai hajunpoistoon tarkoitettuja laitteita. Laboratoriokokeiden lisäksi tutkittiin tulipalon jälkihajujen poistoa kenttäolosuhteissa. Toinen kohteista oli rivitaloasunto, jonka keittiössä oli ollut todellinen tulipalo; toinen oli purettava omakotitalo, jonka yhdessä huoneessa poltettiin hallitusti muovinen television taustalevy. Näissä tapauksissa hajunpoiston onnistumista arvioitiin mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, polyaromaattisten yhdisteiden, ammoniakin ja formaldehydin pitoisuudet sisäilmassa sekä emissiot sisäpintojen materiaaleista sisäilmaan. Aistinvaraista arviointia sisäilman laadusta ja pintamateriaalien emissioista ei tehty. Kenttämittauksissa havaittiin hajunpoistokäsittelyn jälkeen korkeampia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioita kuin ennen käsittelyä. Kyse oli pesu- ja desinfiointiaineille tyypillisistä yhdisteistä. Tulipalon yhteydessä syntyneiden yhdisteiden pitoisuudet olivat laskeneet merkittävästi hajunpoistokäsittelyn jälkeen. Tässä työssä tehdyt mittaukset tukevat sitä johtopäätöstä, että jälkisaneeraustyön yhteydessä on tärkeää suojautua mahdollisimman hyvin sekä hengitysteitse että ihon kautta tapahtuvaa altistumista vastaan. Myös jälkisaneerauskohdetta ympäröivien tilojen ja niissä oleskelevien henkilöiden suojaus kohteen alipaineistuksella ja osastoinnilla on tärkeää.

AB - Tässä työssä tutkittiin kokeellisesti tulipalon jälkihajujen poistamista rakennusmateriaaleista ja sisäilmasta. Valtaosa kokeista tehtiin laboratorio-olosuhteissa pienessä mittakaavassa. Valitut rakennusmateriaalit altistettiin laboratoriokokeissa savulle, minkä jälkeen ne puhdistettiin ja niille suoritettiin hajunpoisto erilaisilla menetelmillä. Savua tuotettiin kolmea eri palomateriaalia käyttäen; nämä olivat lastulevy, muovimatto ja kananmunat. Hajunpoiston onnistumista arvioitiin sekä aistinvaraisesti että mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot materiaaleista sisäilmaan. Laboratoriokokeissa havaittiin palomateriaalien tuottaman savun sisältävän runsaasti sellaisia yhdisteitä, joiden tiedetään olevan epämiellyttävän hajuisia ja/tai epäterveellisiä. Havaitut yhdisteet ja niiden määrät vaihtelivat sen mukaan, mitkä aineet osallistuivat palamisreaktioihin. Savulle altistetuista koekappaleista emittoituvat yhdisteet olivat osittain samoja kuin savussakin havaitut ja osittain jo muuntuneita. Aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin savulle altistettujen koekappaleiden hajut voimakkaiksi ja epämiellyttäviksi. Laboratoriokokeissa ei havaittu selkeää yhteyttä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioiden ja hajuaistimuksen välillä. Joissain tapauksissa emissiot olivat korkeat, mutta aistittu haju koettiin silti hyväksyttäväksi, osassa tapauksista jopa miellyttäväksi. Näissä tapauksissa korkeat emissiot liittyivät hajunpoistokemikaaleille ja puhdistusaineille tyypillisiin yhdisteisiin. Toisissa tapauksissa emissiotasot olivat alhaisia, mutta aistittu haju ei siltikään ollut hyväksyttävä. Selitys näihin havaintoihin löytyi kuitenkin lähes aina näytteen emissioista tunnistetuista yksittäisistä yhdisteistä. Vaikka emissiot olivat näissä näytteissä pienet, olivat nämä tunnistetut yhdisteet tunnettuja hajuhaitta-aineita tai yhdisteitä, joilla oli erittäin matala hajukynnys (= pienin pitoisuus, jossa kyseisen yhdisteen haju tunnistetaan). Hajunpoiston tuloksellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota sekä mitattuun emissiotasoon, emittoituviin yhdisteisiin ja niiden terveellisyyteen, sekä aistittuun hajuun ja sen hyväksyttävyyteen. Laboratoriokokeissa tutkituista hajunpoistomenetelmistä osa saavutti suhteellisen hyvät tulokset kaikissa tapauksissa, mutta osa soveltui toisiin tapauksiin selkeästi paremmin kuin toisiin. Vertailtaessa eri menetelmillä saavutettuja tuloksia on tärkeää verrata myös käsittelyaikaa ja sen suhdetta saavutettuihin tuloksiin. Todellisessa tilanteessa hajunpoistotyö joudutaan yleensä tekemään tiukalla aikataululla, ja menetelmävalinnassa etsitään hyvää kompromissia tulosten ja käsittelyajan välillä. Tässä työssä tehtyjen havaintojen valossa näyttää siltä, että käytännössä parhaat tulokset ja nopein käsittelyaika saavutetaan yhdistämällä tuuletukseen lämmitys sekä käyttämällä lisäksi hajunpoistokemikaaleja ja/tai hajunpoistoon tarkoitettuja laitteita. Laboratoriokokeiden lisäksi tutkittiin tulipalon jälkihajujen poistoa kenttäolosuhteissa. Toinen kohteista oli rivitaloasunto, jonka keittiössä oli ollut todellinen tulipalo; toinen oli purettava omakotitalo, jonka yhdessä huoneessa poltettiin hallitusti muovinen television taustalevy. Näissä tapauksissa hajunpoiston onnistumista arvioitiin mittaamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, polyaromaattisten yhdisteiden, ammoniakin ja formaldehydin pitoisuudet sisäilmassa sekä emissiot sisäpintojen materiaaleista sisäilmaan. Aistinvaraista arviointia sisäilman laadusta ja pintamateriaalien emissioista ei tehty. Kenttämittauksissa havaittiin hajunpoistokäsittelyn jälkeen korkeampia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissioita kuin ennen käsittelyä. Kyse oli pesu- ja desinfiointiaineille tyypillisistä yhdisteistä. Tulipalon yhteydessä syntyneiden yhdisteiden pitoisuudet olivat laskeneet merkittävästi hajunpoistokäsittelyn jälkeen. Tässä työssä tehdyt mittaukset tukevat sitä johtopäätöstä, että jälkisaneeraustyön yhteydessä on tärkeää suojautua mahdollisimman hyvin sekä hengitysteitse että ihon kautta tapahtuvaa altistumista vastaan. Myös jälkisaneerauskohdetta ympäröivien tilojen ja niissä oleskelevien henkilöiden suojaus kohteen alipaineistuksella ja osastoinnilla on tärkeää.

KW - odor remova (treatments)

KW - smoke odor

KW - indoor air quality

KW - restauration work

KW - fire emissions

KW - ionization

KW - odor modification

KW - oxidization

KW - ozonation

KW - heating

KW - ventilation

KW - television fire

KW - kitchen fire

KW - accidental fire

KW - VOC

KW - PAH

KW - TVOC

KW - ammonia

KW - formaldehyde

M3 - Report

T3 - VTT Working Papers

BT - Tulipalon jälkihajujen poisto

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Belloni K, Villberg K, Tillander K, Saarela K, Paloposki T. Tulipalon jälkihajujen poisto. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2005. 125 p. (VTT Working Papers; No. 42).