RF-TIE, Passiivisten RF-tunnisteiden toimivuus liikenneympäristössä

Etätunnisteisiin perustuvien sovellusten määrä kasvaa nopeasti. Passiivisten etätunnistimien edullisuus ja ympäristöystävällisyys tukevat niiden menekkiä tulevaisuudessa useilla yhteiskunnan osa-alueilla, myös liikenteessä. Liikenteessä RFID-teknologiaa voidaan käyttää usealla eri tavalla. Saattomuisti tai lukijalaite voivat olla ajoneuvossa, tienvarressa, tiessä, matkapuhelimessa, kuljetusvälineessä tai pakkauksessa. Lukutapahtuma saattomuistin ja lukijalaitteen välillä voidaan toteuttaa joko ajoneuvosta tienvarteen tai tienvarresta ajoneuvoon aina tarpeen mukaan. Tulevaisuudessa kussakin ajoneuvossa voisi olla passiivinen tunniste ja kussakin matkapuhelimessa lukijalaite. Tienvarteen voitaisiin asentaa sekä tunnisteita että lukijalaitteita. RF-TIE-projektin tavoitteena oli selvittää, kuinka lukutapahtuma onnistuu maantieolosuhteissa ja -nopeuksilla. Tieympäristössä ongelmia aiheuttavat mm. ajoneuvojen nopeudet, vaihtelevat olosuhteet sekä antennien sijoittaminen ja suuntaus. Tutkimus tarkasteli kahden ratkaisun toimivuutta: 1) etätunnistimet ovat ajoneuvossa ja lukijat väylän vierellä, päällä tai sisällä ja 2) etätunnistimet ovat väylärakenteessa ja lukijat ajoneuvoissa. Teknisenä tavoitteena oli selvittää antenniratkaisujen sekä lähetin- ja vastaanotinyksiköiden toimivuus kenttäolosuhteissa. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, mihin etätunniste on ajoneuvossa sijoitettava, jotta lukutapahtuma on mahdollinen. Muovipuskurin sisälle sijoitettu tunniste kyettiin lukemaan yli 2 metrin etäisyydeltä, vaikka antenneja ei ollut erityisesti modifioitu tällaiseen tarkoitukseen ja käytettiin nykyisin sallittua 0,5 watin lukutehoa. Tällainen etätunnisteen sijoitus soveltuu ajoradan reunasta luettavaksi. Myös tuulilasiin sijoitetun tunnisteen lukeminen onnistui, tällainen sijoitus sopii esimerkiksi portaalista tapahtuvaan lukemiseen. Seuraavaksi testattiin menetelmän toimivuus todellisissa olosuhteissa. Vaikka laitteistoa ei vielä ollut viritetty erityisesti tähän tarkoitukseen, osa lukutapahtumista onnistui jopa 100 km/h -nopeudella, tosin vain 1 metrin etäisyydeltä. Lisäksi kokeiltiin tiehen sijoitettujen etätunnistimien toimivuutta. Asfaltin alle soran sisälle noin 15 cm:n syvyyteen sijoitetut etätunnisteet kyettiin lukemaan. Sen sijaan jo 1 cm:n vesikerros asfaltin päällä teki lukemisen mahdottomaksi. Lopuksi kokeita täydennettiin 2 W lukutehon sallivalla laitteistolla, mutta ilmeisesti käytettävissä olleiden laitteiden ja komponenttien yhteensopivuusongelmat ja laatuvaihtelut antoivat osittain vaihtelevia tuloksia mittausten välille. Tekniikka osoittautui toimivaksi liikenteen olosuhteissa, joten tutkimuksen jatkoksi on mahdollista käynnistää erilaisia sovelluskokeiluja. Lupaavimpia sovelluksia lienevät liikenteen seurannan ja valvonnan palvelusovelluksia mahdollistavat käyttökohteet kuten autojen katsastustarrat, joukkoliikenteen seuranta, kevyen liikenteen opastus, pysäköintipaikkojen varaus, maksaminen ja opastus sekä liikennevirran seuranta.