TY - BOOK
T1 - Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu
AU - Lahti, Pekka
AU - Salmi, Markku
AU - Ahonen, Tapio
PY - 1985
Y1 - 1985
N2 - Riihimäen teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua
koskeva tutkimus on tehty Riihimäen kaupungin
aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maankäytön
laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin.
Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta
työpaikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihimäen viime
vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Työpaikkojen
nettolisäyksestä lähtevät ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n
aluetarpeisiin v:een 2000 mennessä. Tällöin oletetaan,
että puolet lisätarpeesta tyydytetään kaavareservin
avulla ja puolet uusilla alueilla ja että poistumaa
korvaava työpaikkalisäys voi sijoittua nykyisille
teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta
teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 mennessä n.
126 ha. Tällöin jäävät nykyiset reservit (n. 70 %
teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) vielä kokonaan
käyttämättä. Maksimitarve on runsas neljännes
aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteismäärästä,
minimitarpeen taas tyydyttää pieninkin vertailualue
yksinään.
Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi pääasiassa
Riihimäen kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta,
2 lämmitystapaa (kaukolämpö, maakaasu) ja neljällä
alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdessä
naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28.
Vertailukriteereinä ovat laatu, kustannukset ja riskit.
Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen
ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus-
tai sitä vastaavaan käyttöön. Kriteereinä ovat sijainti
suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja
liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan
valmius, alueen koko ja muoto, maaperä ja suunnittelua
rajoittavat tekijät) sekä ympäristöhäiriöt. Hyvinä on
pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvinä alueita 2, 8 ja 9,
tavallisina alueita 6 ja 7 sekä huonoina alueita 3, 5 ja
10.
Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden
kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka näin tarkasti
suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat
maanhankinta-, rakentamis-, käyttö-, korjaus- ja
kunnossapito- sekä liikennekustannukset.
Kustannuskriteerinä on suhteellinen kustannus
(mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sisältyvät
investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n
pitoajalla ja 5 %:n diskonttokorkokannalla laskettuna).
Kustannukset vaihtelevat välillä 2 500 - 3 000 mk/k-m2.
Kallein alue (5) on siten 17 % halvinta aluetta (6)
kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden
tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n
lisäkustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista
syistä: maaperästä, liikenteen ja teknisen huollon
verkkojen kytkentäpituuksista, työmatkojen pituuseroista
jne. Maanhankinta ei ole merkittävä kustannuskynnys.
Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja
vaihtoehtojen toteutumistodennäköisyyksiin, toisaalta
itse arvioinnissa ja menetelmissä olevien epävarmuuksien
huomioon ottoon. Esimerkkinä arvioiduista riskeistä
mainittakoon maahankinnan ongelmat sekä moottoritien
linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ympäristövaikutuksiin
liittyvät riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin
selvästi toisistaan. Yhtäkään riskitekijää ei kuitenkaan
voi pitää niin suurena, että se aiheuttaisi vaihtoehdon
hylkäämisen.
Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien
yhtäaikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on
katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyviä
tai melko hyviä, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja
tai keskikalliita ja vain vähän riskejä sisältäviä
vaihtoehtoja. Näiden kolmen alueen yhteenlaskettu
pinta-ala on 145 ha. Tämä riittäisi teollisuustarpeisiin
arvioiden mukaan vähintään vuoteen 2010 asti.
AB - Riihimäen teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua
koskeva tutkimus on tehty Riihimäen kaupungin
aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maankäytön
laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin.
Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta
työpaikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihimäen viime
vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Työpaikkojen
nettolisäyksestä lähtevät ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n
aluetarpeisiin v:een 2000 mennessä. Tällöin oletetaan,
että puolet lisätarpeesta tyydytetään kaavareservin
avulla ja puolet uusilla alueilla ja että poistumaa
korvaava työpaikkalisäys voi sijoittua nykyisille
teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta
teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 mennessä n.
126 ha. Tällöin jäävät nykyiset reservit (n. 70 %
teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) vielä kokonaan
käyttämättä. Maksimitarve on runsas neljännes
aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteismäärästä,
minimitarpeen taas tyydyttää pieninkin vertailualue
yksinään.
Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi pääasiassa
Riihimäen kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta,
2 lämmitystapaa (kaukolämpö, maakaasu) ja neljällä
alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdessä
naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28.
Vertailukriteereinä ovat laatu, kustannukset ja riskit.
Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen
ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus-
tai sitä vastaavaan käyttöön. Kriteereinä ovat sijainti
suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja
liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan
valmius, alueen koko ja muoto, maaperä ja suunnittelua
rajoittavat tekijät) sekä ympäristöhäiriöt. Hyvinä on
pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvinä alueita 2, 8 ja 9,
tavallisina alueita 6 ja 7 sekä huonoina alueita 3, 5 ja
10.
Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden
kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka näin tarkasti
suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat
maanhankinta-, rakentamis-, käyttö-, korjaus- ja
kunnossapito- sekä liikennekustannukset.
Kustannuskriteerinä on suhteellinen kustannus
(mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sisältyvät
investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n
pitoajalla ja 5 %:n diskonttokorkokannalla laskettuna).
Kustannukset vaihtelevat välillä 2 500 - 3 000 mk/k-m2.
Kallein alue (5) on siten 17 % halvinta aluetta (6)
kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden
tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n
lisäkustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista
syistä: maaperästä, liikenteen ja teknisen huollon
verkkojen kytkentäpituuksista, työmatkojen pituuseroista
jne. Maanhankinta ei ole merkittävä kustannuskynnys.
Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja
vaihtoehtojen toteutumistodennäköisyyksiin, toisaalta
itse arvioinnissa ja menetelmissä olevien epävarmuuksien
huomioon ottoon. Esimerkkinä arvioiduista riskeistä
mainittakoon maahankinnan ongelmat sekä moottoritien
linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ympäristövaikutuksiin
liittyvät riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin
selvästi toisistaan. Yhtäkään riskitekijää ei kuitenkaan
voi pitää niin suurena, että se aiheuttaisi vaihtoehdon
hylkäämisen.
Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien
yhtäaikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on
katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyviä
tai melko hyviä, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja
tai keskikalliita ja vain vähän riskejä sisältäviä
vaihtoehtoja. Näiden kolmen alueen yhteenlaskettu
pinta-ala on 145 ha. Tämä riittäisi teollisuustarpeisiin
arvioiden mukaan vähintään vuoteen 2010 asti.
KW - Riihimäki
KW - industrial areas
KW - industrial plants
KW - comparison
KW - forecasts
KW - trends
KW - evaluation
KW - land use
M3 - Report
SN - 951-38-2375-X
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
BT - Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -