Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu

Pekka Lahti, Markku Salmi, Tapio Ahonen

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Riihimäen teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua koskeva tutkimus on tehty Riihimäen kaupungin aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maankäytön laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin. Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta työpaikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihimäen viime vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Työpaikkojen nettolisäyksestä lähtevät ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n aluetarpeisiin v:een 2000 mennessä. Tällöin oletetaan, että puolet lisätarpeesta tyydytetään kaavareservin avulla ja puolet uusilla alueilla ja että poistumaa korvaava työpaikkalisäys voi sijoittua nykyisille teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 mennessä n. 126 ha. Tällöin jäävät nykyiset reservit (n. 70 % teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) vielä kokonaan käyttämättä. Maksimitarve on runsas neljännes aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteismäärästä, minimitarpeen taas tyydyttää pieninkin vertailualue yksinään. Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi pääasiassa Riihimäen kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta, 2 lämmitystapaa (kaukolämpö, maakaasu) ja neljällä alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdessä naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28. Vertailukriteereinä ovat laatu, kustannukset ja riskit. Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus- tai sitä vastaavaan käyttöön. Kriteereinä ovat sijainti suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan valmius, alueen koko ja muoto, maaperä ja suunnittelua rajoittavat tekijät) sekä ympäristöhäiriöt. Hyvinä on pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvinä alueita 2, 8 ja 9, tavallisina alueita 6 ja 7 sekä huonoina alueita 3, 5 ja 10. Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka näin tarkasti suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat maanhankinta-, rakentamis-, käyttö-, korjaus- ja kunnossapito- sekä liikennekustannukset. Kustannuskriteerinä on suhteellinen kustannus (mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sisältyvät investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n pitoajalla ja 5 %:n diskonttokorkokannalla laskettuna). Kustannukset vaihtelevat välillä 2 500 - 3 000 mk/k-m2. Kallein alue (5) on siten 17 % halvinta aluetta (6) kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n lisäkustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista syistä: maaperästä, liikenteen ja teknisen huollon verkkojen kytkentäpituuksista, työmatkojen pituuseroista jne. Maanhankinta ei ole merkittävä kustannuskynnys. Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja vaihtoehtojen toteutumistodennäköisyyksiin, toisaalta itse arvioinnissa ja menetelmissä olevien epävarmuuksien huomioon ottoon. Esimerkkinä arvioiduista riskeistä mainittakoon maahankinnan ongelmat sekä moottoritien linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyvät riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin selvästi toisistaan. Yhtäkään riskitekijää ei kuitenkaan voi pitää niin suurena, että se aiheuttaisi vaihtoehdon hylkäämisen. Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien yhtäaikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyviä tai melko hyviä, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja tai keskikalliita ja vain vähän riskejä sisältäviä vaihtoehtoja. Näiden kolmen alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 145 ha. Tämä riittäisi teollisuustarpeisiin arvioiden mukaan vähintään vuoteen 2010 asti.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages136
ISBN (Print)951-38-2375-X
Publication statusPublished - 1985
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

NameTiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus
PublisherVTT
Volume484

Fingerprint

towns

Keywords

  • Riihimäki
  • industrial areas
  • industrial plants
  • comparison
  • forecasts
  • trends
  • evaluation
  • land use

Cite this

Lahti, P., Salmi, M., & Ahonen, T. (1985). Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 484
Lahti, Pekka ; Salmi, Markku ; Ahonen, Tapio. / Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 136 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 484).
@book{68db6fd4b2ea4a81a85d0c6249f9b71f,
title = "Riihim{\"a}en teollisuusalueiden tarve ja vertailu",
abstract = "Riihim{\"a}en teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua koskeva tutkimus on tehty Riihim{\"a}en kaupungin aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maank{\"a}yt{\"o}n laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin. Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta ty{\"o}paikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihim{\"a}en viime vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Ty{\"o}paikkojen nettolis{\"a}yksest{\"a} l{\"a}htev{\"a}t ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n aluetarpeisiin v:een 2000 menness{\"a}. T{\"a}ll{\"o}in oletetaan, ett{\"a} puolet lis{\"a}tarpeesta tyydytet{\"a}{\"a}n kaavareservin avulla ja puolet uusilla alueilla ja ett{\"a} poistumaa korvaava ty{\"o}paikkalis{\"a}ys voi sijoittua nykyisille teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 menness{\"a} n. 126 ha. T{\"a}ll{\"o}in j{\"a}{\"a}v{\"a}t nykyiset reservit (n. 70 {\%} teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) viel{\"a} kokonaan k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}tt{\"a}. Maksimitarve on runsas nelj{\"a}nnes aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteism{\"a}{\"a}r{\"a}st{\"a}, minimitarpeen taas tyydytt{\"a}{\"a} pieninkin vertailualue yksin{\"a}{\"a}n. Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi p{\"a}{\"a}asiassa Riihim{\"a}en kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta, 2 l{\"a}mmitystapaa (kaukol{\"a}mp{\"o}, maakaasu) ja nelj{\"a}ll{\"a} alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdess{\"a} naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28. Vertailukriteerein{\"a} ovat laatu, kustannukset ja riskit. Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus- tai sit{\"a} vastaavaan k{\"a}ytt{\"o}{\"o}n. Kriteerein{\"a} ovat sijainti suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan valmius, alueen koko ja muoto, maaper{\"a} ja suunnittelua rajoittavat tekij{\"a}t) sek{\"a} ymp{\"a}rist{\"o}h{\"a}iri{\"o}t. Hyvin{\"a} on pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvin{\"a} alueita 2, 8 ja 9, tavallisina alueita 6 ja 7 sek{\"a} huonoina alueita 3, 5 ja 10. Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka n{\"a}in tarkasti suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat maanhankinta-, rakentamis-, k{\"a}ytt{\"o}-, korjaus- ja kunnossapito- sek{\"a} liikennekustannukset. Kustannuskriteerin{\"a} on suhteellinen kustannus (mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sis{\"a}ltyv{\"a}t investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n pitoajalla ja 5 {\%}:n diskonttokorkokannalla laskettuna). Kustannukset vaihtelevat v{\"a}lill{\"a} 2 500 - 3 000 mk/k-m2. Kallein alue (5) on siten 17 {\%} halvinta aluetta (6) kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n lis{\"a}kustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista syist{\"a}: maaper{\"a}st{\"a}, liikenteen ja teknisen huollon verkkojen kytkent{\"a}pituuksista, ty{\"o}matkojen pituuseroista jne. Maanhankinta ei ole merkitt{\"a}v{\"a} kustannuskynnys. Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja vaihtoehtojen toteutumistodenn{\"a}k{\"o}isyyksiin, toisaalta itse arvioinnissa ja menetelmiss{\"a} olevien ep{\"a}varmuuksien huomioon ottoon. Esimerkkin{\"a} arvioiduista riskeist{\"a} mainittakoon maahankinnan ongelmat sek{\"a} moottoritien linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ymp{\"a}rist{\"o}vaikutuksiin liittyv{\"a}t riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin selv{\"a}sti toisistaan. Yht{\"a}k{\"a}{\"a}n riskitekij{\"a}{\"a} ei kuitenkaan voi pit{\"a}{\"a} niin suurena, ett{\"a} se aiheuttaisi vaihtoehdon hylk{\"a}{\"a}misen. Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien yht{\"a}aikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyvi{\"a} tai melko hyvi{\"a}, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja tai keskikalliita ja vain v{\"a}h{\"a}n riskej{\"a} sis{\"a}lt{\"a}vi{\"a} vaihtoehtoja. N{\"a}iden kolmen alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 145 ha. T{\"a}m{\"a} riitt{\"a}isi teollisuustarpeisiin arvioiden mukaan v{\"a}hint{\"a}{\"a}n vuoteen 2010 asti.",
keywords = "Riihim{\"a}ki, industrial areas, industrial plants, comparison, forecasts, trends, evaluation, land use",
author = "Pekka Lahti and Markku Salmi and Tapio Ahonen",
year = "1985",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2375-X",
series = "Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
address = "Finland",

}

Lahti, P, Salmi, M & Ahonen, T 1985, Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 484, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu. / Lahti, Pekka; Salmi, Markku; Ahonen, Tapio.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 136 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 484).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu

AU - Lahti, Pekka

AU - Salmi, Markku

AU - Ahonen, Tapio

PY - 1985

Y1 - 1985

N2 - Riihimäen teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua koskeva tutkimus on tehty Riihimäen kaupungin aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maankäytön laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin. Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta työpaikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihimäen viime vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Työpaikkojen nettolisäyksestä lähtevät ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n aluetarpeisiin v:een 2000 mennessä. Tällöin oletetaan, että puolet lisätarpeesta tyydytetään kaavareservin avulla ja puolet uusilla alueilla ja että poistumaa korvaava työpaikkalisäys voi sijoittua nykyisille teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 mennessä n. 126 ha. Tällöin jäävät nykyiset reservit (n. 70 % teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) vielä kokonaan käyttämättä. Maksimitarve on runsas neljännes aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteismäärästä, minimitarpeen taas tyydyttää pieninkin vertailualue yksinään. Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi pääasiassa Riihimäen kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta, 2 lämmitystapaa (kaukolämpö, maakaasu) ja neljällä alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdessä naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28. Vertailukriteereinä ovat laatu, kustannukset ja riskit. Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus- tai sitä vastaavaan käyttöön. Kriteereinä ovat sijainti suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan valmius, alueen koko ja muoto, maaperä ja suunnittelua rajoittavat tekijät) sekä ympäristöhäiriöt. Hyvinä on pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvinä alueita 2, 8 ja 9, tavallisina alueita 6 ja 7 sekä huonoina alueita 3, 5 ja 10. Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka näin tarkasti suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat maanhankinta-, rakentamis-, käyttö-, korjaus- ja kunnossapito- sekä liikennekustannukset. Kustannuskriteerinä on suhteellinen kustannus (mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sisältyvät investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n pitoajalla ja 5 %:n diskonttokorkokannalla laskettuna). Kustannukset vaihtelevat välillä 2 500 - 3 000 mk/k-m2. Kallein alue (5) on siten 17 % halvinta aluetta (6) kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n lisäkustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista syistä: maaperästä, liikenteen ja teknisen huollon verkkojen kytkentäpituuksista, työmatkojen pituuseroista jne. Maanhankinta ei ole merkittävä kustannuskynnys. Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja vaihtoehtojen toteutumistodennäköisyyksiin, toisaalta itse arvioinnissa ja menetelmissä olevien epävarmuuksien huomioon ottoon. Esimerkkinä arvioiduista riskeistä mainittakoon maahankinnan ongelmat sekä moottoritien linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyvät riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin selvästi toisistaan. Yhtäkään riskitekijää ei kuitenkaan voi pitää niin suurena, että se aiheuttaisi vaihtoehdon hylkäämisen. Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien yhtäaikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyviä tai melko hyviä, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja tai keskikalliita ja vain vähän riskejä sisältäviä vaihtoehtoja. Näiden kolmen alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 145 ha. Tämä riittäisi teollisuustarpeisiin arvioiden mukaan vähintään vuoteen 2010 asti.

AB - Riihimäen teollisuusalueiden tarvetta ja vertailua koskeva tutkimus on tehty Riihimäen kaupungin aloitteesta, ja se perustuu VTT:n maankäytön laboratoriossa kehitettyihin menetelmiin. Teollisuusalueiden tarpeen arviointi perustuu toisaalta työpaikkojen kasvuennusteisiin, toisaalta Riihimäen viime vuosien teollisuusrakennustuotantoon. Työpaikkojen nettolisäyksestä lähtevät ennusteet johtavat 8 - 14 ha:n aluetarpeisiin v:een 2000 mennessä. Tällöin oletetaan, että puolet lisätarpeesta tyydytetään kaavareservin avulla ja puolet uusilla alueilla ja että poistumaa korvaava työpaikkalisäys voi sijoittua nykyisille teollisuusalueille. Maksimiarvion mukaan uutta teollisuusaluetta tarvittaisiin v:een 2000 mennessä n. 126 ha. Tällöin jäävät nykyiset reservit (n. 70 % teollisuusalueiden rakennusoikeudesta) vielä kokonaan käyttämättä. Maksimitarve on runsas neljännes aluevertailussa mukana olevien alueiden yhteismäärästä, minimitarpeen taas tyydyttää pieninkin vertailualue yksinään. Vertailtavien alueiden valinnasta vastaisi pääasiassa Riihimäen kaupunki. Vertailuvaihtoehtoina oli 10 aluetta, 2 lämmitystapaa (kaukolämpö, maakaasu) ja neljällä alueeella 2 toteutustapaa (erikseen tai yhdessä naapurialueen kanssa). Vaihtoehtoja on siten 28. Vertailukriteereinä ovat laatu, kustannukset ja riskit. Laatuvertailu perustuu arvioon vihtoehtojen ominaisuuksista ja sopivuudesta nimenomaan teollisuus- tai sitä vastaavaan käyttöön. Kriteereinä ovat sijainti suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen ja liikenneverkkoihin, suunnitteluedellytykset (kaavan valmius, alueen koko ja muoto, maaperä ja suunnittelua rajoittavat tekijät) sekä ympäristöhäiriöt. Hyvinä on pidetty alueita 1 ja 4, melko hyvinä alueita 2, 8 ja 9, tavallisina alueita 6 ja 7 sekä huonoina alueita 3, 5 ja 10. Kustannusten arviointi perustuu kaikkien niiden kustannusvaikutusten huomioon ottoon, jotka näin tarkasti suunniteltaessa on mahdollista arvioida. Mukana ovat maanhankinta-, rakentamis-, käyttö-, korjaus- ja kunnossapito- sekä liikennekustannukset. Kustannuskriteerinä on suhteellinen kustannus (mk/teollisuusrak.kerros-m2), johon sisältyvät investoinnit ja jatkuvien kustannusten nykyarvot (40 v:n pitoajalla ja 5 %:n diskonttokorkokannalla laskettuna). Kustannukset vaihtelevat välillä 2 500 - 3 000 mk/k-m2. Kallein alue (5) on siten 17 % halvinta aluetta (6) kalliimpi. Kustannusero merkitsee esim. 10 vuoden tuotannossa (n. 120 000 k-m2) yli 50 mmk:n lisäkustannuksia. Kustannuserot aiheutuvat monista syistä: maaperästä, liikenteen ja teknisen huollon verkkojen kytkentäpituuksista, työmatkojen pituuseroista jne. Maanhankinta ei ole merkittävä kustannuskynnys. Riskien arviointi perustuu toisaalta suunnitelmien ja vaihtoehtojen toteutumistodennäköisyyksiin, toisaalta itse arvioinnissa ja menetelmissä olevien epävarmuuksien huomioon ottoon. Esimerkkinä arvioiduista riskeistä mainittakoon maahankinnan ongelmat sekä moottoritien linjaukseen, maisemamuutoksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyvät riskit. Vaihtoehdot poikkeavat monin kohdin selvästi toisistaan. Yhtäkään riskitekijää ei kuitenkaan voi pitää niin suurena, että se aiheuttaisi vaihtoehdon hylkäämisen. Kokonaisarvio perustuu laadun, kustannusten ja riskien yhtäaikaiseen arviointiin. Edullisiksi alueiksi on katsottu alueet 1, 2 ja 4. Ne ovat laadullisesti hyviä tai melko hyviä, kustannuksiltaan suhteellisen halpoja tai keskikalliita ja vain vähän riskejä sisältäviä vaihtoehtoja. Näiden kolmen alueen yhteenlaskettu pinta-ala on 145 ha. Tämä riittäisi teollisuustarpeisiin arvioiden mukaan vähintään vuoteen 2010 asti.

KW - Riihimäki

KW - industrial areas

KW - industrial plants

KW - comparison

KW - forecasts

KW - trends

KW - evaluation

KW - land use

M3 - Report

SN - 951-38-2375-X

T3 - Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus

BT - Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Lahti P, Salmi M, Ahonen T. Riihimäen teollisuusalueiden tarve ja vertailu. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1985. 136 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 484).