Ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta maalajien ominaisuuksien ja ympäristövaikutuksien perusteella

Työn tarkoituksena oli selvittää eri ruoppaus- ja läjitystekniikoiden soveltuvuutta ympäristövaikutuksien kannalta ja löytää Suomen oloihin soveltuvia, ympäristöystävällisiä ja taloudellisia ruoppaus- ja läjitysmenetelmiä. Mikäli maakerros koostuu karkearakeisista maalajeista eikä sijaitse alueella, jossa on tai on ollut saastuttavia lähteitä ja mikäli ruoppausmassat läjitetään pohjamateriaaliltaan ruoppausmassaa vastaavalle alueelle, perustuu ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta lähinnä taloudellisiin tekijöihin kuten eri tekniikoiden tuottoon (ruopattavuuteen). Kivisiin ja tiiviisiin maakerroksiin sopivat pääasiassa vain kauhatyyppiset ruoppaajat ja löyhiin maihin sekä kauha- että imuruoppaajat. Mikäli maalaji on hienorakeista ja on todennäköistä, että materiaali sisältää saasteita, valitaan ruoppaus- ja läjitystekniikka maalajin ruopattavuuden (tuoton) lisäksi samentumisen ja sedimentin karkaamisen määrän sekä saastuneiden maiden käsittelystä aiheutuvien lisäkustannuksien perusteella. Pienin parannuksin tavanomainen kauharuoppaus-proomukuljetus-vesiläjitystekniikka soveltuu vähän ympäristölle haitallisille tai vähän saastuneille maille. Hyvin saastuneille maille olisi parasta käyttää valikoivaa ruoppaustekniikkaa ja läjittää massat eristetylle alueelle, joko veden pohjaan akkumulaatioalueelle peittäen, rannalle tai maalle. Ruoppausalueelle jääneet puhtaammat massat voidaan ruopata tavanomaisilla tekniikoilla. Taloudellisista syistä Suomessa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa kauharuoppaajakalustoa. Käytössä oleva imuruoppauskalusto ei ole omiaan saastuneiden maiden ruoppaukseen, koska sen varustus on puutteellinen ja ruoppaus epätarkkaa. Imuruoppaajia voidaan kuitenkin tietyin varauksin käyttää maalle tai rannalle läjityksessä (putkikuljetus suoraan läjitysalueelle) mikäli ylijäämävesi ja siinä olevat mahdollisesti saastuneet partikkelit puhdistetaan huolellisesti. Avovesiläjityksessä voidaan käyttää silttiverhoja sekä peittämistekniikkaa vähentämässä ympäristövaikutuksia. Ohuiden kerroksien kuorivien erikoisruoppaustekniikoiden käyttö on perusteltua, mikäli saastuminen keskittyy ylimpään ohueen sedimenttikerrokseen. Tällöin ylin kerros kannattaa ruopata erikseen, jolloin puhdistettavat ja muuten jatkokäsiteltävät massamäärät pysyvät alhaisina ja siten laskevat kustannuksia. Mikäli olosuhteet ovat edulliset ja käsiteltävät saasteet orgaanisia, voidaan saastunut sedimentti myös käsitellä paikallaan (in-situ) tai ruoppauskohteen läheisyydessä (ex-situ). Tekniikka perustuu lähinnä luonnon omaan hajottamismekanismiin, jota autetaan luomalla kohteeseen mm. bakteereille edulliset olosuhteet. Mikäli saasteita ei voida käsitellä itse paikalla ja mikäli saastumisaste on suuri, on saasteet läjitettävä eristetysti tai puhdistettava muualla.