Ruskolahon kehittyminen ja leviäminen puurakenteissa

Vesivuodot ja vaurioille alttiit rakenneratkaisut ovat useimmiten syynä rakennuksissa esiintyviin biologisiin vaurioihin; home-, laho- ja hyönteisvaurioihin. Lahottajasienet vaativat itiöiden itämiseen, kasvun alkamiseen ja rihmaston leviämiseen suuremmat kosteuspitoisuudet kuin homesienet: ilman suhteellisen kosteuden on oltava vähintäin 95...98 % ja puun kosteuden lähellä kyllästymiskosteutta. Lahottajasienet lisäävät aktiivisesti puun kosteutta sienilajista, materiaalista, ympäristöolosuhteista, ajasta ja lahon asteesta riippuen. Ruskolahottajasienten optimikosteudet ovat 30...70 %, mutta lahon edetessä kosteudet kasvavat ja saattavat olla jopa 150...250 %. Lahottajasienten kasvu voi alkaa lämpötilan ollessa yli 0...+10 °C lajista riippuen, mutta kasvu on tällöin hidasta. Optimilämpötilat vaihtelevat lajista riippuen +15...+45 °C, mutta kosteuden on tällöin oltava riittävä vastaten yli 95 % suhteellista ilman kosteutta. Lattiasienen rihmasto kuolee jo +35...+50 °C lämpötilassa, mutta eräät ruskolahottajasienet kestävät muutamia tunteja jopa +60.. +80 °C lämpötiloja. Itiöiden itämiskyky heikkenee muutamassa tunnissa jo +65 °C:ssa, ja ne kuolevat muutamassa tunnissa yli +90...+105 °C lämpötilassa. Puun lahoamiseen vaikuttavat hyvin monet muuttujat: vaurio-organismit ja niiden vaikutusajat, puulaji, pinta- ja sydänpuun osuus, ympäristöolosuhteet ja muut puurakenteisiin rajoittuvat materiaalit. Lahottajasienten aiheuttama painohäviö ei ole riittävä mitattaessa sienen puuhun aiheuttamia lujuus- ja koostumusmuutoksia, sillä ruskolahottajasienten rihmastot tunkeutuvat hyvin nopeasti puun sisään ja lujuuden muutokset ovat merkittäviä jo pienillä painohäviöarvoilla.