Ruskolahottaja Poria placentan glykolihappo-oksidaasin puhdistus ja kasvatus selluloosan hajoamistuotteilla: Insinöörityö

Ruskolahottajien lahotusmekanismeja ei vielä täysin tunneta. Yhden teorian mukaan ruskolahottaja tuottaa kasvuympäristöönsä vetyperoksidia, joka reagoi puussa olevan Fe2+:n kanssa Fenton-reaktiossa. Tuloksena syntyy erittäin reaktiivisia radikaaleja, jotka hapettavat puun selluloosaa ja pilkkovat selluloosaketjua.Insinöörityön tarkoituksena oli puhdistaa ruskolahottaja Poria placentan kasvuliuoksesta H₂O₂:a tuottava entsyymi, glykolihappo-oksidaasi. Entsyymiä puhdistettiin ioninvaihtokromatografialla pH-arvoissa 7 ja 8, geelisuodatuksella, FMN-affiniteetti- ja HIC-kromatografialla (hydrofobinen interaktio kromatografia). Tulosten perusteella toimiva puhdistusmenetelmä oli HIC-kromatografia, jolla glykolihappo-oksidaasi saatiin eroon kasvuliuoksen (-glukanaasista siten, että glykolihappo-oksidaasin aktiivisuus säilyi. Glykolihappo-oksidaasin isoelektriseksi pisteeksi saatiin 8,7 ja 5 - 6 sekä molekyylimassaksi 90 - 94 kDa.Työn toisessa vaiheessa tutkittiin P. placentan kasvua mahdollisilla selluloosan hajotustuotteilla. P. placentaa kasvatettiin alustoilla, jotka sisälsivät 1 % glukoosia, 1 % sellobioosia, 1 % glukuronihappoa, 1 % glukonihappoa tai 1 % sellobioosia ja 0,5 % glukoosia. Sienen kasvua seurattiin määrittämällä kasvuliuoksista myseelin kuiva-ainepitoisuus, pH, H2O2-pitoisuus, (-glukanaasiaktiivisuus sekä substraatin kulutus. P. placenta kasvoi parhaiten kasvualustalla, joka sisälsi 1 % sellobioosia ja 0,5 % glukoosia. Aikaisemmissa tutkimuksissa on näyttänyt siltä, että P. placenta ei ole pystynyt käyttämään hyväkseen kasvatusalustan glukoosia. Tässä tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että P. placenta kuluttaa hitaasti kasvuliuoksen glukoosia. Glukuroni- ja glukonihappoalustoilla ei havaittu lainkaan kasvua.