Säänkestävien terästen käyttö sillanrakennuksessa

Tavallisten rakenneterästen korroosio ulkoilmassa on niin voimakasta, että niitä ei voida käyttää ulkorakenteissa ilman suojausta, esimerkiksi maalausta. Säänkestävät teräkset ovat rakenneteräksiä, joiden pinnalle ulkoilmassa muodostuu suojaava korroosiotuotekerros eivätkä suojapinnoitteet ole normaalisti tarpeen. Tästä on etua kohteissa, joiden huoltomaalaus on hankalaa ja kallista. Säänkestäviä teräksiä on käytetty siltarakenteissa Suomessa 1970 luvulta lähtien. Yhdysvalloissa tapahtui 1970 luvun lopussa tuhoisa siltaonnettomuus, jonka seurauksena säänkestävien terästen soveltuvuudesta sillanrakennukseen käynnistettiin useita tutkimuksia. Suomessa aloitettiin kenttäkokeet vuonna 1982. Säänkestävästä teräksestä valmistettuja levynäytteitä asennettiin yhdeksään siltaan, ja teräksen syöpymistä tutkittiin painohäviömittauksilla. Koeajat olivat 1, 2, 5 ja 10 vuotta. Syöpyminen oli verraten hidasta puhtaassa maaseutuympäristössä, mutta varsinaista suojaavaa korroosiotuotekerrosta ei edes 10 vuodessa muodostunut. Kaupunkiympäristössä, jossa ilman epäpuhtaudet olivat lähinnä rikki ja typpiyhdisteitä, syöpyminen oli voimakkaampaa. Tulosten mukaan säänkestävä teräs soveltuu näissä oloissa sillanrakennukseen, kunhan rakenteelle mitoitetaan riittävät syöpymisvarat. Ympäristöissä, joissa pinnoille pääsi meri tai maantiesuolojen klorideja, tutkittujen kohteiden syöpyminen oli voimakkainta. Kloridien aiheuttamat pistesyöpymät syvenevät todennäköisesti ajan kuluessa. Näihin olosuhteisiin säänkestäviä teräksiä ei voi suositella. Säänkestävien terästen käyttäminen ulkoilmarakenteissa edellyttää aina asiantuntevaa suunnittelua, sillä korroosio voi esimerkiksi rako olosuhteissa tai likakerrostumien alla olla nyt mitattua voimakkaampaa.