Sähkölle ympäristöluokittelu? Ympäristöluokittelun perusteita

Sähkön ympäristömerkintää on esitetty erääksi uudeksi keinoksi kehittää sähköntuotannon ympäristöystävällisyyttä. Tähänastisilla keinoilla, normiohjauksella ja vapaaehtoistoimilla, on saavutettu hyviä tuloksia varsinkin hiukkas- ja rikkidioksidipäästöjen vähentämisessä, mutta ympäristömerkinnän toivotaan soveltuvissa tilanteissa täydentävän niitä tehokkaasti. Ympäristömerkinnän tavoitteena on antaa kuluttajille keino vaikuttaa suoraan tuotantoratkaisuihin. Tarkoituksenmukaisen luokittelun toteuttaminen edellyttää kuitenkin useiden ongelmien ratkaisemista. Jos luokittelun halutaan vaikuttavan suureen osaan sähköntuotannosta, on sekä tulosten hyödyllisyyden että oikeudenmukaisen kilpailun kannalta olennaista saada luokittelu harhattomaksi, ts. luokittelussa paremmaksi todetun tuotannon on todella oltava huonommaksi luokiteltua parempaa. Eri sähköntuotantomuotojen haitat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Tärkeimpiin ympäristövaikutuksiin kuuluvat ainakin luonnonvarojen ehtyminen, ilmastovaikutukset, päästöjen ekologiset vaikutukset sekä vaikutukset ihmisten terveyteen. Näin erilaisten ympäristövaikutusten keskinäisten painoarvojen määrittämisestä lienee mahdotonta saavuttaa yksimielisyyttä. Tämä vaikeuttaa olennaisesti ympäristöluokittelua, sillä eri sähköntuotantomuotojen tärkeimmät vaikutukset painottuvat eri tavoin näihin tekijöihin. Ongelmat muodostuvat vielä suuremmiksi, jos huomioon pyritään ottamaan muutkin kestävän kehityksen osa-alueet eli yhteiskunnalliset ja taloudelliset näkökohdat. Yhtenäisen ympäristöluokittelun ongelmana on myös sen vähäinen vaikuttavuus tilanteessa, jossa luokitellun sähkön kysyntä ei ole laajaa. Vaihtoehtoinen toimintamalli on käyttää luokittelun pohjana nimettyjä tuotantomuotoja, ts. vihreän sähkön tai ekosähkön sijaan luokitellaan tuulivoimaa, biokaasuvoimaa jne. Luokittelu voi koskea paitsi tuotantomuotoa kokonaisuutena, myös sen toteutustasoa. Täten luokittelu voidaan toteuttaa erikseen kullekin nykyiselle ja uudelle tuotantomuodolle antamalla paras luokitus parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa soveltaville laitoksille. Näin toteutetut eri tuotantomuotojen luokittelut eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa, mutta samalla vältetään suuri osa yleisemmän luokittelun ongelmista. Luokittelussa voidaan joutua ottamaan huomioon myös järjestelmäkysymyksiä, kuten sähkönkulutuksen ja -tuotannon keskinäiseen ajoittumiseen sekä luotettavuuteen, sähkön laatuun ja sähköturvallisuuteen liittyviä näkökohtia.