Sähkönjakeluverkon vikojen laskennallinen paikallistaminen: Kaksi- ja kolmivaiheiset oikosulut

Tutkimuksessa tarkastellaan säteittäisten jakeluverkkojen kaksi ja kolmivaiheisten oikosulkujen paikallistamisen tekniikkaa sekä eri tapauksissa saavutettavaa tarkkuutta. Raportin alussa arvioidaan laskennallisen paikantamisen tarkkuuteen vaikuttavia eri osatekijöitä. Näitä ovat mm. oikosulkuvirran käyttäytyminen, mittamuuntajien ominaisuudet ja mittauslaitteiston elektroniikkaosan virheet. Silloin, kun vian paikantaminen perustuu pelkästään vikavirtojen mittaukseen, vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti myös vikaresistanssin suuruus. Lisäksi saattaa joissakin tapauksissa huomattavasti vaikuttaa myös jakeluverkon kuormituksen vian aikana ottama virta. Oikosulkujen paikantamisen tarkkuutta tutkimuksessa selvitettiin tapauksille virta ja jännitemittaus tai pelkkä virtamittaus sekä edelleen jaettuna tapauksille, joissa mittaus on joko viallisen johdon alusta taikka syöttömuuntajan kennosta. Silloin, kun käytettävissä on sekä virta että jännitemittaus, voidaan kuormitusvirran vaikutus kompensoida niin, ettei ero johdolta ja muuntajalta mitattaessa saavutettavassa tarkkuudessa tule merkittävän suureksi. Kauempana olevissa vioissa on paikallistamisen kokonaisvirhe noin 5 % vikaetäisyydestä. Silloin, kun käytettävissä on ainoastaan virtamittaus, on vian etäisyyttä arvioitaessa tyydyttävä maksimietäisyyden laskentaan. Vikaresistanssin vaikutuksesta voi todellinen vikapaikka olla noin 10-15 % laskettua lähempänä. Muista virhetekijöistä tulee lisäksi noin 7 %:n enimmäisvirhe, joka on lisättävä vikaresistanssin aiheuttamaan. Oikosulkujen lisäksi raportissa luodaan lyhyt katsaus maasulkujen paikallistamiseen.