Sahatavaran jatkojalostuksen asettamat vaatimukset kuivauslaadulle ja eri tuotteille sopivat kuivausmenetelmät

Sahatavaran jatkojalostuksessa on ensiarvoisen tärkeää, että raaka-aine on kuivattu niin, että tuotteeseen ei synny haitallisia muodonmuutoksia sen valmistusprosessissa eikä loppukäyttökohteessa, kuten esimerkiksi rakoja lautalattiaan, liimalevyn kupertumista tai osien yhteensopimattomuutta kokoonpanovaiheessa. Tutkimuksessa selvitettiin viidessä case-tapauksessa jatkojalosteen raaka-aineelle asetettavat kuivauslaatuvaatimukset, jotka täyttämällä jatkojalostuksen ja loppukäytön ongelmat voidaan välttää. Jatkojalostusprosessit ja -tuotteet olivat ikkunoiden ja ovien karmien valmistus, elektrostaattinen maalaus, liimapuupalkit, paneelit ja lattialaudat sekä sormijatkaminen. Kaikille on yhteistä, että keskikosteuden tulisi olla mahdollisimman lähellä loppukäyttökohteen tasapainokosteutta muodonmuutosten ja rakenteisiin syntyvien jännitysten ehkäisemiseksi. Toisaalta maalaukselle, höyläykselle ja liimaukselle on kullekin omat optimaaliset puunkosteudet, joten jossain määrin tulee tehdä kompromisseja parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi huonekaluraaka-ainetta joudutaan höyläämään ja maalaamaan alemmassa kosteudessa kuin prosessin kannalta olisi edullisinta. Nopeasta kuivauksesta johtuva pintakovuus (case hardening) aiheuttaa puuta työstettäessä haitallisia muodonmuutoksia, kuten esim. sahatavarasta halkaisemalla ja höyläämällä tehtyjen paneelien kupertumista. Maltillisella kuivauksella ja tasaannutuksella on haluttu case hardening -taso saavutettavissa. Tehdyn kyselytutkimuksen mukaan pintakovuudelle ei osata asettaa vaatimuksia. Tämän laatukriteerin tunnetuksi tekeminen ja käyttöönotto vähentäisi ongelmia jatkojalostuksessa ja loppukäytössä ja parantaisi osaltaan puun imagoa. Kamarikuivauksen sekä yksi- ja kaksivaiheisen kanavakuivauksen soveltuvuusalueet sahatavaran paksuuden ja tavoitekosteuden suhteen selvitettiin kamarikuivauksen ja kaksivaiheisen kanavakuivauksen simulointimallien avulla. Kuivauskustannuksista otettiin huomioon pääoma- ja energiakustannukset. Tarkastelussa vakioitiin loppukosteus ja sen hajonta sekä halkeilun määrä. Tulokset tukevat vallitsevaa käsitystä, jonka mukaan kaksivaiheinen kanavakuivaamo on kustannustehokas 50 mm:n ja sitä ohuemman tavaran kuivaamiseksi jopa puusepänkuivaksi. Paksumpaa tavaraa voidaan vientikuivata kanavissa, mutta laadullisesti parhaaseen tulokseen jonkin verran korkeammin kustannuksin päästään kamarikuivaamolla. Tulokset osoittivat, että 1-vaiheinen kanavakuivaamo on oikein mitoitettuna edelleenkin paras vaihtoehto 50 mm paksun ja sitä ohuemman tavaran vientikuivaukseen ja joissakin tapauksissa jopa puusepänkuivaukseen.