Sammutusjätevedet ja ympäristö

Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa, arvioida ja pienentää niitä ympäristöhaittoja, joita sammutusjätevesistä saattaa aiheutua teollisuustulipalojen sammuttamisen yhteydessä. Työssä keskityttiin Suomen tilanteeseen sekä lainsäädännön ja muiden viranomaismääräysten että myös tarkasteltavien teollisuuslaitosten osalta. Lainsäädännössä ja viranomaismääräyksissä on sammutusjätevesiä käsitelty varsin suppeasti ja esimerkinomaisesti. Toiminnanharjoittajille asetetut selvilläolovelvollisuus, valintavelvollisuus ja huolehtimisvelvollisuus sisältävät kuitenkin yleisellä tasolla velvollisuuden huolehtia myös sammutusjätevesistä. Sammutusjätevesistä aiheutuvan ympäristövahingon mahdollisuus on tunnistettu sekä hankkeessa mukana olevissa yrityksissä että useimmissa muissakin turvallisuusselvitysvelvollisissa yrityksissä. Myös pelastuslaitoksissa tiedostetaan sammutusjätevesistä aiheutuvan ympäristövahingon mahdollisuus. Pidemmälle vietyjä arvioita sammutusjätevesien määrästä ja mahdollisten haitallisten aineiden pitoisuuksista sammutusjätevesissä ei ole kuitenkaan läheskään aina tehty. Nämä tiedot olisivat kuitenkin välttämättömiä sammutusjäteveden hallitun talteenoton ja puhdistamisen kannalta (esim. talteenottoaltaiden mitoitus, jätevedenpuhdistamojen mahdollisuudet jne.). Kirjallisuustutkimuksen perusteella arvioitiin karkealla tasolla tulipalon yhteydessä sammutusjäteveteen päätyvien yhdisteiden määriä sekä sammutusjätevesien määriä. Arvioinnin apuna käytettiin yksinkertaisia matemaattisia malleja, jotka esitellään työssä lyhyesti. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että useimmissa tapauksissa ympäristövaara ei niinkään aiheudu tulipalossa syntyneistä haitallisista yhdisteistä, vaan niistä kemikaaleista, jotka ovat olleet palokohteessa esim. varastoituina tai prosessoitavina jo ennen paloa ja jotka sammutuksen yhteydessä liukenevat tai liettyvät sammutusjäteveteen. Tulipalotilanteessa ensi sijalla ovat ihmishenkien pelastaminen ja palon sammuttaminen. Jos kuitenkin sammutusjätevedet muodostavat tai voivat muodostaa ympäristölle vaaraa, on onnettomuustilanteessa mahdollisimman pian kiinnitettävä huomiota sammutusjätevesien talteenottoon ja ohjailuun. Jos teknisiä mahdollisuuksia ei ole etukäteen mietitty ja ohjeistettu, voivat sammutusjätevesien talteenotto ja käsittely viivästyä tai jäädä kokonaan tekemättä. Sammutusjätevesien hallintaa onkin syytä selvittää teollisuuslaitoksen ja pelastuslaitoksen yhteistyönä. Harjoitusten yhteydessä on myös syytä harjoitella sammutusjätevesien vaarallisuuden arviointia sekä sammutusjätevesien ohjailua ja talteenottoa. Työssä on kehitetty myös kysymyslistat, joiden avulla voidaan suunnitella varautumista sammutusjätevesiin tai tarkistaa jo tehtyjä suunnitelmia. Varautumisessa määritellyt toimintatavat ja ohjeistus liittyvät luontevasti sisäisessä pelastussuunnitelmassa esitettäviin asioihin. Sisäinen pelastussuunnitelma toimii taustatietona myös pelastuslaitoksen ulkoisen pelastussuunnitelman laatimiselle. Jatkotutkimuksen tarpeet ovat monissa tapauksissa laitoskohtaisia, sillä selvitettäviä asioita ovat laitoksessa käytettävät tai varastoitavat kemikaalit ja niiden ominaisuudet, viemäröintiverkosto ja mahdollinen jätevedenpuhdistamo, korkeussuhteet ja maaperän laatu jne. Yleisempää tutkimusta vaatisivat palamisreaktioissa syntyvien yhdisteiden ja niiden määrien arvioinnin tarkentaminen sekä palamisolosuhteiden vaikutuksen selvittäminen.