TY - BOOK
T1 - Ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta maalajien ominaisuuksien ja ympäristövaikutuksien perusteella
AU - Riipi, Timo
PY - 1997
Y1 - 1997
N2 - Työn tarkoituksena oli selvittää eri ruoppaus- ja
läjitystekniikoiden soveltuvuutta ympäristövaikutuksien
kannalta ja löytää Suomen oloihin soveltuvia,
ympäristöystävällisiä ja taloudellisia ruoppaus- ja
läjitysmenetelmiä.
Mikäli maakerros koostuu karkearakeisista maalajeista
eikä sijaitse alueella, jossa on tai on ollut
saastuttavia lähteitä ja mikäli ruoppausmassat läjitetään
pohjamateriaaliltaan ruoppausmassaa vastaavalle alueelle,
perustuu ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta lähinnä
taloudellisiin tekijöihin kuten eri tekniikoiden tuottoon
(ruopattavuuteen). Kivisiin ja tiiviisiin maakerroksiin
sopivat pääasiassa vain kauhatyyppiset ruoppaajat ja
löyhiin maihin sekä kauha- että imuruoppaajat. Mikäli
maalaji on hienorakeista ja on todennäköistä, että
materiaali sisältää saasteita, valitaan ruoppaus- ja
läjitystekniikka maalajin ruopattavuuden (tuoton) lisäksi
samentumisen ja sedimentin karkaamisen määrän sekä
saastuneiden maiden käsittelystä aiheutuvien
lisäkustannuksien perusteella. Pienin parannuksin
tavanomainen
kauharuoppaus-proomukuljetus-vesiläjitystekniikka
soveltuu vähän ympäristölle haitallisille tai vähän
saastuneille maille. Hyvin saastuneille maille olisi
parasta käyttää valikoivaa ruoppaustekniikkaa ja läjittää
massat eristetylle alueelle, joko veden pohjaan
akkumulaatioalueelle peittäen, rannalle tai maalle.
Ruoppausalueelle jääneet puhtaammat massat voidaan
ruopata tavanomaisilla tekniikoilla.
Taloudellisista syistä Suomessa kannattaa käyttää
mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa
kauharuoppaajakalustoa. Käytössä oleva imuruoppauskalusto
ei ole omiaan saastuneiden maiden ruoppaukseen, koska sen
varustus on puutteellinen ja ruoppaus epätarkkaa.
Imuruoppaajia voidaan kuitenkin tietyin varauksin käyttää
maalle tai rannalle läjityksessä (putkikuljetus suoraan
läjitysalueelle) mikäli ylijäämävesi ja siinä olevat
mahdollisesti saastuneet partikkelit puhdistetaan
huolellisesti. Avovesiläjityksessä voidaan käyttää
silttiverhoja sekä peittämistekniikkaa vähentämässä
ympäristövaikutuksia. Ohuiden kerroksien kuorivien
erikoisruoppaustekniikoiden käyttö on perusteltua, mikäli
saastuminen keskittyy ylimpään ohueen
sedimenttikerrokseen. Tällöin ylin kerros kannattaa
ruopata erikseen, jolloin puhdistettavat ja muuten
jatkokäsiteltävät massamäärät pysyvät alhaisina ja siten
laskevat kustannuksia. Mikäli olosuhteet ovat edulliset
ja käsiteltävät saasteet orgaanisia, voidaan saastunut
sedimentti myös käsitellä paikallaan (in-situ) tai
ruoppauskohteen läheisyydessä (ex-situ). Tekniikka
perustuu lähinnä luonnon omaan hajottamismekanismiin,
jota autetaan luomalla kohteeseen mm. bakteereille
edulliset olosuhteet. Mikäli saasteita ei voida käsitellä
itse paikalla ja mikäli saastumisaste on suuri, on
saasteet läjitettävä eristetysti tai puhdistettava
muualla.
AB - Työn tarkoituksena oli selvittää eri ruoppaus- ja
läjitystekniikoiden soveltuvuutta ympäristövaikutuksien
kannalta ja löytää Suomen oloihin soveltuvia,
ympäristöystävällisiä ja taloudellisia ruoppaus- ja
läjitysmenetelmiä.
Mikäli maakerros koostuu karkearakeisista maalajeista
eikä sijaitse alueella, jossa on tai on ollut
saastuttavia lähteitä ja mikäli ruoppausmassat läjitetään
pohjamateriaaliltaan ruoppausmassaa vastaavalle alueelle,
perustuu ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta lähinnä
taloudellisiin tekijöihin kuten eri tekniikoiden tuottoon
(ruopattavuuteen). Kivisiin ja tiiviisiin maakerroksiin
sopivat pääasiassa vain kauhatyyppiset ruoppaajat ja
löyhiin maihin sekä kauha- että imuruoppaajat. Mikäli
maalaji on hienorakeista ja on todennäköistä, että
materiaali sisältää saasteita, valitaan ruoppaus- ja
läjitystekniikka maalajin ruopattavuuden (tuoton) lisäksi
samentumisen ja sedimentin karkaamisen määrän sekä
saastuneiden maiden käsittelystä aiheutuvien
lisäkustannuksien perusteella. Pienin parannuksin
tavanomainen
kauharuoppaus-proomukuljetus-vesiläjitystekniikka
soveltuu vähän ympäristölle haitallisille tai vähän
saastuneille maille. Hyvin saastuneille maille olisi
parasta käyttää valikoivaa ruoppaustekniikkaa ja läjittää
massat eristetylle alueelle, joko veden pohjaan
akkumulaatioalueelle peittäen, rannalle tai maalle.
Ruoppausalueelle jääneet puhtaammat massat voidaan
ruopata tavanomaisilla tekniikoilla.
Taloudellisista syistä Suomessa kannattaa käyttää
mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa
kauharuoppaajakalustoa. Käytössä oleva imuruoppauskalusto
ei ole omiaan saastuneiden maiden ruoppaukseen, koska sen
varustus on puutteellinen ja ruoppaus epätarkkaa.
Imuruoppaajia voidaan kuitenkin tietyin varauksin käyttää
maalle tai rannalle läjityksessä (putkikuljetus suoraan
läjitysalueelle) mikäli ylijäämävesi ja siinä olevat
mahdollisesti saastuneet partikkelit puhdistetaan
huolellisesti. Avovesiläjityksessä voidaan käyttää
silttiverhoja sekä peittämistekniikkaa vähentämässä
ympäristövaikutuksia. Ohuiden kerroksien kuorivien
erikoisruoppaustekniikoiden käyttö on perusteltua, mikäli
saastuminen keskittyy ylimpään ohueen
sedimenttikerrokseen. Tällöin ylin kerros kannattaa
ruopata erikseen, jolloin puhdistettavat ja muuten
jatkokäsiteltävät massamäärät pysyvät alhaisina ja siten
laskevat kustannuksia. Mikäli olosuhteet ovat edulliset
ja käsiteltävät saasteet orgaanisia, voidaan saastunut
sedimentti myös käsitellä paikallaan (in-situ) tai
ruoppauskohteen läheisyydessä (ex-situ). Tekniikka
perustuu lähinnä luonnon omaan hajottamismekanismiin,
jota autetaan luomalla kohteeseen mm. bakteereille
edulliset olosuhteet. Mikäli saasteita ei voida käsitellä
itse paikalla ja mikäli saastumisaste on suuri, on
saasteet läjitettävä eristetysti tai puhdistettava
muualla.
KW - dredging
KW - environmental effects
KW - environment impacts
KW - spoil areas
KW - soil properties
M3 - Report
SN - 951-38-5151-6
T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
BT - Ruoppaus- ja läjitystekniikoiden valinta maalajien ominaisuuksien ja ympäristövaikutuksien perusteella
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -