Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet

Ilpo Mannerkoski, Markku Pulkkinen, Hannu Viitanen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina 1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna- ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi, jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus (Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius mollis (L.) 96 kpl (8,9 %). Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988 pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan. Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa. Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä 1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus, luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto, rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin kohdistuvia hyönteisvaurioita.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages31
ISBN (Print)951-38-3504-9
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number626
ISSN0358-5077

Fingerprint

Anobiidae
Coleoptera
air
insects

Keywords

  • insects
  • insect control
  • buildings
  • museums
  • Seurasaari

Cite this

Mannerkoski, I., Pulkkinen, M., & Viitanen, H. (1989). Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 626
Mannerkoski, Ilpo ; Pulkkinen, Markku ; Viitanen, Hannu. / Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 31 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 626).
@book{44adedbe6d06491199b0b2acf7a8db39,
title = "Seurasaaren museorakennusten vahinkohy{\"o}nteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet",
abstract = "Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyvi{\"a} tuhohy{\"o}nteisi{\"a} tutkittiin museoviraston toimeksiannosta vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sis{\"a}ltyi vuosina 1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 nelj{\"a} erityyppist{\"a} museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna- ja valopyydyksin nelj{\"a}n vuoden aikana tuhansia hy{\"o}nteisi{\"a}. N{\"a}ist{\"a} 1073 m{\"a}{\"a}ritettiin puutuholaisiksi, jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimm{\"a}t jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus (Kraatz), 647 kpl (60,3 {\%}), kuolemankello, Hadrobregmus pertinax (L.), 328 kpl (30,6 {\%}) ja hirsikytry, Ernobius mollis (L.) 96 kpl (8,9 {\%}). Tutkittujen rakennusten v{\"a}lill{\"a} oli selv{\"a}t erot pyydettyjen puutuholaisten m{\"a}{\"a}r{\"a}n suhteen, ja v. 1988 pyydyksiin joutuneiden jumien m{\"a}{\"a}r{\"a} oli aiempia vuosia pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan. Esiintymishuippu oli yleens{\"a} kes{\"a}kuussa, mutta kylm{\"a}n{\"a} kes{\"a}n{\"a} v. 1987 vasta hein{\"a}-elokuussa. Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleens{\"a} 1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin jo huhtikuun lopussa, mik{\"a} viittaa niiden pystyv{\"a}n talvehtimaan my{\"o}s aikuisina. Korjausta ja torjuntaa Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus, luonnonolosuhteet sek{\"a} puumateriaalin alkuper{\"a}n ja kunnon vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto, rakenteiden pit{\"a}minen mahdollisimman kuivina ja kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus lis{\"a}{\"a}v{\"a}t torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten puutuholaisten ker{\"a}ys loukkupyynnill{\"a} v{\"a}hent{\"a}{\"a} hy{\"o}nteisten m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} puurakennuksissa. K{\"a}ytt{\"a}m{\"a}ll{\"a} houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan loukkupyynti{\"a} tehostaa ja v{\"a}hent{\"a}{\"a} n{\"a}in puurakenteisiin kohdistuvia hy{\"o}nteisvaurioita.",
keywords = "insects, insect control, buildings, museums, Seurasaari",
author = "Ilpo Mannerkoski and Markku Pulkkinen and Hannu Viitanen",
year = "1989",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3504-9",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "626",
address = "Finland",

}

Mannerkoski, I, Pulkkinen, M & Viitanen, H 1989, Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 626, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet. / Mannerkoski, Ilpo; Pulkkinen, Markku; Viitanen, Hannu.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 31 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 626).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet

AU - Mannerkoski, Ilpo

AU - Pulkkinen, Markku

AU - Viitanen, Hannu

PY - 1989

Y1 - 1989

N2 - Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina 1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna- ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi, jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus (Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius mollis (L.) 96 kpl (8,9 %). Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988 pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan. Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa. Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä 1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus, luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto, rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin kohdistuvia hyönteisvaurioita.

AB - Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina 1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna- ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi, jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus (Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius mollis (L.) 96 kpl (8,9 %). Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988 pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan. Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa. Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä 1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus, luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto, rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin kohdistuvia hyönteisvaurioita.

KW - insects

KW - insect control

KW - buildings

KW - museums

KW - Seurasaari

M3 - Report

SN - 951-38-3504-9

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Mannerkoski I, Pulkkinen M, Viitanen H. Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 31 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 626).