Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet

Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina 1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna- ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi, jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus (Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius mollis (L.) 96 kpl (8,9 %). Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988 pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan. Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa. Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä 1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus, luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto, rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin kohdistuvia hyönteisvaurioita.