TY - BOOK
T1 - Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet
AU - Mannerkoski, Ilpo
AU - Pulkkinen, Markku
AU - Viitanen, Hannu
PY - 1989
Y1 - 1989
N2 - Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä
tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta
vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina
1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä
erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna-
ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia
hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi,
jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät
jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus
(Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus
pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius
mollis (L.) 96 kpl (8,9 %).
Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot
pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988
pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia
pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti
vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan.
Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä
kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa.
Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä
1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin
jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän
talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa
Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus,
luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon
vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto,
rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja
kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus
lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten
puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää
hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä
houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan
loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin
kohdistuvia hyönteisvaurioita.
AB - Seurasaaren ulkomuseoalueen hirsirakennuksissa esiintyviä
tuhohyönteisiä tutkittiin museoviraston toimeksiannosta
vuosina 1985-1988. Tutkimukseen sisältyi vuosina
1985-1986 kahdeksan ja vuosina 1987-1988 neljä
erityyppistä museorakennusta, joista pyydettiin ikkuna-
ja valopyydyksin neljän vuoden aikana tuhansia
hyönteisiä. Näistä 1073 määritettiin puutuholaisiksi,
jumikuoriaisiksi (Coleoptera, Anobiidae). Yleisimmät
jumilajit olivat hirsijumi, Hadrobregmus confusus
(Kraatz), 647 kpl (60,3 %), kuolemankello, Hadrobregmus
pertinax (L.), 328 kpl (30,6 %) ja hirsikytry, Ernobius
mollis (L.) 96 kpl (8,9 %).
Tutkittujen rakennusten välillä oli selvät erot
pyydettyjen puutuholaisten määrän suhteen, ja v. 1988
pyydyksiin joutuneiden jumien määrä oli aiempia vuosia
pienempi. Jumikuoriaisten lentoaika vaihteli runsaasti
vuosittaisten ilmastovaihteluiden mukaan.
Esiintymishuippu oli yleensä kesäkuussa, mutta kylmänä
kesänä v. 1987 vasta heinä-elokuussa.
Hirsijumikuoriaisten kairaat aloittivat lentonsa yleensä
1,5-2 viikkoa ennen naaraita. Kuolemankelloa havaittiin
jo huhtikuun lopussa, mikä viittaa niiden pystyvän
talvehtimaan myös aikuisina. Korjausta ja torjuntaa
Seurasaaren museoalueella vaikeuttavat alueen laajuus,
luonnonolosuhteet sekä puumateriaalin alkuperän ja kunnon
vaihtelu. Pahoin saastuneiden rakenteiden poisto,
rakenteiden pitäminen mahdollisimman kuivina ja
kosteudelle alttiiden puuosien kemiallinen suojaus
lisäävät torjunnan tehokkuutta. Aktiivisten
puutuholaisten keräys loukkupyynnillä vähentää
hyönteisten määrää puurakennuksissa. Käyttämällä
houkuttimia (esim. valoa, feromoneja) voidaan
loukkupyyntiä tehostaa ja vähentää näin puurakenteisiin
kohdistuvia hyönteisvaurioita.
KW - insects
KW - insect control
KW - buildings
KW - museums
KW - Seurasaari
M3 - Report
SN - 951-38-3504-9
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
BT - Seurasaaren museorakennusten vahinkohyönteiset vuosina 1985-1988 ja niiden torjuntamahdollisuudet
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -