Sisäilman laadun hallinta

Sisäilman laadun hallinta- projektissa (diaari 188/401/00, päätös 40724/00), joka kuului Suomen ympäristöterveyden tutkimusohjelmaan (SYTTY), selvitettiin korrelaatioita rakennuksen sisäilmaongelmia aiheuttaneiden materiaalipäästöjen ja sisäilmaperäisten oireiden/ sairauksien (mm. astma, allerginen nuha) sekä asunnon viihtyvyystekijöiden välillä. Mukaan projektiin valittiin sisäilmaongelmaisia potilaita HYKSin Iho- ja allergiasairaalan sisäilmapoliklinikalta tutkivan lääkärin toimesta. Näiden potilaiden kotona suoritettiin sisäilman laatumittaukset sekä kotikäynti, jossa määritettiin mm. huoneilman hiilidioksidipitoisuus. Mukaan sisäilmamittauksiin otettiin verrokkikohteita sellaisilta Helsingin asuinalueilta, joilta ei sisäilmavalituksia ole tullut. Kaikki mukana olleet perheet täyttivät kyselylomakkeen, jossa kartoitettiin mm. asunnon pintamateriaaleja sekä erilaisia asuinympäristöön vaikuttavia tekijöitä ja asukkaiden kotona kokemia oireita. Tulosten laskentaa ja tilastollista selvitystä varten yhdistettiin sisäilmamittausten tulokset, kotikäyntien tulokset, potilaiden kliinisten kokeiden tulokset ja kyselylomakkeen vastaukset. Tutkimuksen avulla määritettiin eräiden yksittäisten yhdisteiden pitoisuustasoja, joissa tiettyjen sisäilmassa koettujen oireiden vaara kasvaa. Samalla tutkittiin myös rakennusmateriaalien emissioiden ja kemikaaliseosten ärsytysominaisuuksia, selvitettiin materiaaliemissioiden hajuominaisuuksien soveltuvuutta ärsyttävyyden indikaattoriksi sekä kehitettiin käytännönläheisempi menetelmä materiaalien aistinvaraiseen arviointiin. Rakennusmateriaaliemissioiden ja kemikaaliseosten ärsytysvaikutuksia tutkittiin Kuopion yliopistossa USA:ssa standardoidun hiirimallin avulla. Tutkittavaksi valittiin 3-8 yleisintä yhdistettä kuvaamaan kutakin tutkittavana olevaa materiaalia ja mukaan otettiin myös ärsytyksen kannalta reaktiivisia yhdisteitä. Seoksille määritettiin hajukynnykset ihmispaneelilla ja seosten ärsytysominaisuuksia tutkittiin koe-eläinmallin avulla. Tutkimuksen aikana tehtiin myös kokeita kahdella materiaalilla hiirimallin herkkyyden testaamiseksi havaita materiaaliemissioiden ärsytysvastetta silloin, kun emissiot vapautuvat materiaalista normaaliolosuhteissa testikammiossa. Kokeelliset tulokset loivat pohjan VOC-seosten ja materiaaliemissioiden ärsytysvasteen mallintamiselle ja ATK-pohjaisen mallin luomiselle. Koska materiaalien emissiotutkimukset ovat käytännössä relevantteja vain kun emissiot tutkitaan sekä aistinvaraisesti että kemiallisesti, valmistettiin 5 m3:n emissiokammio, joka täyttää CEN- ja ISO-standardien vaatimukset emissiotutkimuskammiolle ja josta voidaan aistinvarainen arvio suorittaa samanaikaisesti. Kammion soveltuvuutta aistinvaraiseen arviointiin testattiin tekemällä testejä valituilla rakennusmateriaaleilla ja saatuja tuloksia verrattiin tällä hetkellä rakennusmateriaaliluokituksessa käytössä olevaan alumiinikammion aistinvaraisiin tuloksiin. Ison kammion käyttö aistinvaraisessa arvioinnissa mahdollistaa myös suurten materiaalien, esim. huonekalujen, kemiallisten emissioiden ja aistinvaraisen arvioinnin oikeassa koossa. Lisäksi selvitettiin uudisrakennuksessa ja/tai remontin yhteydessä tapahtuvaa sorptioilmiötä eli eri rakennusmateriaalien kykyä adsorboida yhdisteitä huoneilmasta ja desorboida niitä takaisin huoneilmaan. Koska rakennus- ja korjausvaiheessa monien yhdisteiden, joskus jopa haitallisten, pitoisuus sisäilmassa voi nousta hetkellisesti hyvinkin korkeaksi, tutkittiin kaasun ja kiinteän aineen välisiä sorptioilmiöitä. Testattavina materiaaleina oli yleisesti käytössä olevia materiaaleja kuten kipsilevyä, PVC-mattoa ja lakattua parkettia. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa mm. siitä, missä ajassa remontin aiheuttama emissiokuorma sisäilmassa on laskenut normaalia vastaavalle tasolle.