Sorateiden parantaminen ja kunnossapito, FUG: Yhteispohjoismaisen tutkimuksen loppuraportti

Julkaisu on yhteenvedon luontoinen loppuraportti yhteispohjoismaisesta tutkimuksesta "Sorateiden parantaminen ja kunnossapito, FUG". Sen on rahoittanut Nordiska Ämpetsmannakomittén för Transportfrågor (NÄT). Projektisuunnitelman mukainen tutkimusohjelma on toteutettu v. 1974 - 1982. Tulokset on julkaistu erillisinä raportteina työn kestäessä. Luettelo niistä on tämän raportin esipuheessa (Förord). Niiden perusteella voidaan projektin tuloksista todeta yhteenvetona seuraavaa: Sorateiden osuus yleisestä tieverkosta on merkittävä, mutta niiden liikenteellinen merkitys on kuitenkin vähäinen. Tiet pidetään kunnossa kaikissa Pohjoismaissa periaatteessa samoilla menetelmillä. (Tanska ei ollut mukana.) Kunnossapitomenetelmien optimoimiseksi ja kehittämiseksi selvitettiin sorateiden kunnon sekä visuaalisia että mekaanisia arviointimenetelmiä. Suositus sorateiden kunnon luokitusperusteeksi esitetään. Sekä kirjallisuustutkimuksin että koeajoin selvitettiin ajoneuvokustannuksia sekä erityisesti polttoaineen kulutuksen riippuvuutta sorateiden kunnosta. Eniten kulutukseen vaikuttivat pinnan sitoutuneisuus ja kiinteys. Erot jäivät kuitenkin hyvin pieniksi. Myös sorateiden ja päällystettyjen teiden välistä eroa tutkittiin. Kirjallisuudesta saatujen tietojen nojalla laskettiin ajoneuvokustannusten sorateillä olevan keskimäärin 0,20 - 0,25 NOK/km korkeampia kuin päällystetyillä. Laajalla kyselytutkimuksella selvitettiin sorateiden päällystämisen syitä, kustannuksia ym. Kävi selville mm., että päällystäminen on liiketaloudellisesti kannattavaa vain suhteellisen harvoin ja silloinkin useimmiten vain, jos myös tien käyttäjän säästöt otetaan huomioon. Valituilla koeteillä tulkittiin kunnossapitoa, lähinnä höyläyskertojen lukuisuutta eri osallistujamaissa. Selviä maittaisia eroja havaittiin. Höyläyskertojen lukumäärä oli lähinnä riippuvainen ajoneuvojen määrästä ja sateista. Erityisesti valituilla koeteillä tutkittiin myös kysymystä siitä, mikä tulee olla sorateiden vähimmäiskantavuus ennen kuin niitä voidaan päällystää (Y I G). Havaintoajan lyhyydestä riippumatta saatiin selviä suuntaa antavia tuloksia. Jälkitutkimusten tarve on kuitenkin ilmeinen. Myös niitä tietokoneohjelmia käsitellään, joiden avulla teiden kunnossapitokustannuksia pyritään tien pitäjän ja käyttäjän kannalta optimoimaan. Erityisesti perehdyttiin siihen intensiiviseen kehittelyyn, joka on käynnissä Islannissa HDM-mallin suhteen. Tiedot tarvittavien parametrien suuruudesta ja riippavuuksista ovat kuitenkin vielä niin puutteellisia, ettei konkreettisiin tuloksiin päästy. Jatkuva tutkimustoiminta on välttämätöntä. Uusia sorateiden kunnossapitotekniikkaan mahdollisesti vaikuttavia tekijoitä ovat mm. piennarmateriaalien käyttö, moreenin käyttö sekä kulutuskerroksessa että kantavissa rakenteissa ja teollisouden sivutuotteet kulutuskerroksessa.