Sulfaattipitoisuuden määrittäminen dieselpartikkeleista

Tässä työssä Audilla generoitujen hiukkasnäytteiden sekä NIST- standardihiukkasnäytteiden sulfaattipitoisuus analysoitiin kapillaarielektroforeesilla (CE) sekä ionikromatografisesti (IC). Ajoneuvohiukkasten sulfaattimäärityksiin suositellaan käytettäväksi IP416/96 menetelmän mukaista näytteiden käsittelyä sekä analysointia joko kapillaarielektroforeesilla tai ionikromatografialla. Lisäksi SOF- määrityksiä varten suositellaan kerättäväksi erilliset näytteet Tämän työn perusteella suodattimille ei suositella erityisiä esikäsittelyjä, kuten tässä työssä raportoitua ammoniakkikäsittelyä ja vetyperoksiditippojen käyttöä. Uutto 5 M suolahapolla ja uutteen analysoiminen IC:llä ei sovellu suodatin näytteille, joilla on alhainen sulfaattipitoisuus. Koska IC:llä analysoitavat suodatin näytteet uutetaan suolahappoliuoksella, näytteet täytyy laimentaa ennen analysointia 20 kertaisesti. Tämä siksi, ettei uutossa käytetystä suolahaposta peräisin oleva kloridipiikki häiritsisi sulfaattipiikin analysointia. CE- ja IC- analyysien havaintorajat sulfaatille ovat samalla tasolla eli noin 0,1 mg/l. Kuitenkin kapillaarielektroforeesin havaintorajaa voidaan laskea käyttämällä toista menetelmää alle 0,1 mg/l sulfaattia sisältäville näytteille. Tätä toista menetelmää ei ole toistaiseksi ajoneuvohiukkasille käytetty, koska analyysikonsentraatiot uutteissa ovat olleet yli 0,1 mg/l (tyypillisesti 0,2 mg/l).