TY - BOOK
T1 - Suomalaiset kalkkikivet rikinpidätyksessä
AU - Panula-Nikkilä, Eeva
AU - Nieminen, Matti
AU - Hepola, Jouko
PY - 1987
Y1 - 1987
N2 - Tutkimus sisältää kalkkikiven ominaisuuksia ja
suomalaisten kalkkikivituotteiden laatua
käsittelevän selvityksen,
kirjallisuuskatsauksen kalkkikiven rikinpidätyskykyä
parantavista lisäaineista sekä
analytiikkaselvitykset huokosrakenteen ja
kalsiumpitoisuuden määrittämisestä.
Suomalaiset karbonaattikivet ovat tyypiltään
kiteisiä, metamorfoituneita kalsiitteja ja
dolomiitteja. Epäpuhtauksista tärkeimmät ovat
pii, magnesium ja alumiini. Etelä- ja
Lounais-Suomessa tavataan enimmäkseen
kalkkikiveä, Pohjois- ja Itä-Suomessa
dolomiittia ja dolomiittista kalkkikiveä.
Kolmen suurimman karbonaattikiven toimittajan
tärkeimpien kalkkikivituotteiden ominaisuudet
esitetään.
Kalkkikiven rikinpidätyskykyä voidaan parantaa
epäorgaanisten lisäaineiden avulla, joita
käytetään muutamia prosentteja kalkkikiven
määrästä. Yleensä on päästy 1 - 5-kertaisiin
reaktionopeuksiin lisäaineettomaan
kalkkikiveen verrattuna. Kirjallisuuskatsauksessa
esitetään merkittävimmät tutkitut lisäaineet,
kromi, natrium, magnesium, kalium, litium, rauta ja
kloori, sekä niillä saadut tulokset.
Kemiallisesti tehokkain on ollut kromioksidi, mutta sen
käyttö on rajoitettua ympäristöhaittojen
vuoksi. Alkalimetallisuolat ovat melko tehokkaita ja
niiden haitat ovat pienet. Rauta ja lisätty
magnesium ovat melko tehottomia tulipesäolosuhteissa.
Rikinpidätyskokeisiin liittyy kiinteästi
rikinpidätysmateriaalien huokosrakenne- ja kemiallinen
analytiikka. Tutkimuksessa esitellään
erilaisia menetelmiä, joita voidaan käyttää kokeellisten
rikinpidätysmenetelmien yhteydessä. Menetelmät
ovat osaksi kirjallisuudessa esitettyjä ja osaksi tutkimu
styönä kehitettyjä.
AB - Tutkimus sisältää kalkkikiven ominaisuuksia ja
suomalaisten kalkkikivituotteiden laatua
käsittelevän selvityksen,
kirjallisuuskatsauksen kalkkikiven rikinpidätyskykyä
parantavista lisäaineista sekä
analytiikkaselvitykset huokosrakenteen ja
kalsiumpitoisuuden määrittämisestä.
Suomalaiset karbonaattikivet ovat tyypiltään
kiteisiä, metamorfoituneita kalsiitteja ja
dolomiitteja. Epäpuhtauksista tärkeimmät ovat
pii, magnesium ja alumiini. Etelä- ja
Lounais-Suomessa tavataan enimmäkseen
kalkkikiveä, Pohjois- ja Itä-Suomessa
dolomiittia ja dolomiittista kalkkikiveä.
Kolmen suurimman karbonaattikiven toimittajan
tärkeimpien kalkkikivituotteiden ominaisuudet
esitetään.
Kalkkikiven rikinpidätyskykyä voidaan parantaa
epäorgaanisten lisäaineiden avulla, joita
käytetään muutamia prosentteja kalkkikiven
määrästä. Yleensä on päästy 1 - 5-kertaisiin
reaktionopeuksiin lisäaineettomaan
kalkkikiveen verrattuna. Kirjallisuuskatsauksessa
esitetään merkittävimmät tutkitut lisäaineet,
kromi, natrium, magnesium, kalium, litium, rauta ja
kloori, sekä niillä saadut tulokset.
Kemiallisesti tehokkain on ollut kromioksidi, mutta sen
käyttö on rajoitettua ympäristöhaittojen
vuoksi. Alkalimetallisuolat ovat melko tehokkaita ja
niiden haitat ovat pienet. Rauta ja lisätty
magnesium ovat melko tehottomia tulipesäolosuhteissa.
Rikinpidätyskokeisiin liittyy kiinteästi
rikinpidätysmateriaalien huokosrakenne- ja kemiallinen
analytiikka. Tutkimuksessa esitellään
erilaisia menetelmiä, joita voidaan käyttää kokeellisten
rikinpidätysmenetelmien yhteydessä. Menetelmät
ovat osaksi kirjallisuudessa esitettyjä ja osaksi tutkimu
styönä kehitettyjä.
KW - limestone
KW - desulfurization
M3 - Report
SN - 951-38-2989-8
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
BT - Suomalaiset kalkkikivet rikinpidätyksessä
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -