Suomen merikuljetusten turvallisuus: Tutkimusohjelma 1996-1998

Hankkeessa pyrittiin ensiksi selvittämään merikuljetusten turvallisuuden osa-alueiden nykyistä tasoa ja siihen vaikuttamisen mahdollisuuksia. Seuraavaksi pyrittiin kokoamaan ne opetukset, jotka ovat saatavissa analysoimalla viime vuosina tapahtuneiden koti- ja ulkomaisten merionnettomuksien julkiset tutkintaselostukset. Seuraavaksi sovellettiin järjestelmällisen turvallisuuden arviointimenettelyä (FSA) matkustaja-ro-ro-aluksen (ROPAX) turvallisuuteen erityisesti vaarallisten lastien (IMDG) kuljetuksessa. Tulos osoitti, että IMDG-paloihin liittyvä riski hengenmenetyksille ROPAX-alusten matkustajien keskuudessa on kaikkia asiaankuuluvia määräyksiä noudatettaessa kohtuullisen pieni. Luotsauksen ongelma-alueisiin paneutunut osatutkimus osoitti, että luotsin kulloisenkin toiminnan perusteiden selkeä julkituominen on erityisen tärkeätä komentosiltayhteistyön onnistumisen kannalta. Tähän tulisi sisältyä reittisuunnitelman läpikäynti päällystön kanssa ennen luotsauksen aloittamista sekä luotsin aikeiden jatkuva viestintä, mikä lisää toiminnnan ennakoitavuutta. Lopuksi tarkasteltiin kehittyvän teknologian vaikutuksia meriturvallisuuden näkökulmasta. Tärkeätä on, etä laivan laitteistojen ohjeistus on laadittu käyttäjää eikä huoltomiestä varten. Hallintalaitteistojen toimintojen ohjeistusta tulisi parantaa ja toimintojen fysikaalisia taustoja tulisi selvittää ymmärrettävyyden parantamiseksi. On myös tärkeätä, että laivan laitteistojen yhteensovitus on tehty viimeistellysti ja kokonaisvastuu järjestelmän toimivuudesta on sovituissa käsissä.