Abstract
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää täristävien keski- ja reunaviivamerkintöjen vaikutus onnettomuusasteeseen. Tutkittavat täristävien tiemerkintöjen käyttötavat olivat kaksikaistaisten teiden täristävä keskiviiva, täristävät reunaviivat sekä moottoriteiden täristävät reunaviivat. Aineistona oli noin 500 km moottoriteitä ja 3000 km yksiajorataisia teitä joille oli tehty täristävä keski- tai reunaviiva. Merkinnät on tehty vuosina 2004-2008 ja onnettomuustiedot koottiin vuosilta 2003-2009. Onnettomuustiedot sisälsivät kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet, eli henkilövahinko-onnettomuuksien lisäksi peltikolarit. Menetelmänä oli yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksien ennen-jälkeen-tarkastelu. Tarkastelu tehtiin yksinkertaisena onnettomuusasteen ennen-jälkeen-laskelmana käyttäen vertailuryhmänä pääteitä ilman täristäviä tiemerkintöjä. Tätä täydennettiin empiirisellä Bayesin menetelmällä yksiajorataisten teiden osalta. Yksiajorataisilta teiltä tarkasteltiin myös ajonopeuksien kehitystä kolmessatoista LAMpisteessä.
Yksiajorataisilla teillä henkilövahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset vähenivät täristävän keskiviivan teon myötä noin 10 % , kun yhdistetään eri menetelmillä saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lisääntyivät kaiken kaikkiaan 4 % täristävän keskiviivan teon myötä, mutta näyttää siltä, että vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lisääntyivät, eivät vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella täristävä keskiviiva vähentää kaikkia autoliikenteen henkilövahinko-onnettomuuksia noin 3 %.
Kaksikaistaisten teiden täristävien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian vähäiseksi luotettavien johtopäätösten tekoon. Oikealle suistumiset näyttivät vähentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 % teillä, joille täristävä reunaviiva tehtiin jyrsimällä, ja lisääntyneen painettujen täristävien reunaviivojen teillä. Oikealle suistumiset vähenivät eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella näillä teillä myös keskinopeudet laskivat talvella. Näin ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien väheneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todennäköisesti johdu täristävistä reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien määrä näytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla täristävien reunaviivojen teillä.
Moottoriteillä, joille tehtiin täristävä reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 % . Henkilövahinkoon johtaneet suistumiset oikealle vähenivät 18 % ja vasemmalle 17 % . Suistumisonnettomuudet vähenivät enemmän kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin epävarmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien väheneminen seurausta täristävistä reunaviivoista.
Päätieverkolla on noin 3000 km teitä, joille täristävä keskiviiva liikennemäärän perusteella soveltuisi, ja joilla ei sitä vielä ole. Jos puolelle näistä teistä voitaisiin tehdä täristävä keskiviiva, se estäisi noin kaksitoista henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa.
Yksiajorataisilla teillä henkilövahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset vähenivät täristävän keskiviivan teon myötä noin 10 % , kun yhdistetään eri menetelmillä saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lisääntyivät kaiken kaikkiaan 4 % täristävän keskiviivan teon myötä, mutta näyttää siltä, että vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lisääntyivät, eivät vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella täristävä keskiviiva vähentää kaikkia autoliikenteen henkilövahinko-onnettomuuksia noin 3 %.
Kaksikaistaisten teiden täristävien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian vähäiseksi luotettavien johtopäätösten tekoon. Oikealle suistumiset näyttivät vähentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 % teillä, joille täristävä reunaviiva tehtiin jyrsimällä, ja lisääntyneen painettujen täristävien reunaviivojen teillä. Oikealle suistumiset vähenivät eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella näillä teillä myös keskinopeudet laskivat talvella. Näin ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien väheneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todennäköisesti johdu täristävistä reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien määrä näytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla täristävien reunaviivojen teillä.
Moottoriteillä, joille tehtiin täristävä reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 % . Henkilövahinkoon johtaneet suistumiset oikealle vähenivät 18 % ja vasemmalle 17 % . Suistumisonnettomuudet vähenivät enemmän kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin epävarmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien väheneminen seurausta täristävistä reunaviivoista.
Päätieverkolla on noin 3000 km teitä, joille täristävä keskiviiva liikennemäärän perusteella soveltuisi, ja joilla ei sitä vielä ole. Jos puolelle näistä teistä voitaisiin tehdä täristävä keskiviiva, se estäisi noin kaksitoista henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Place of Publication | Helsinki |
| Publisher | Liikennevirasto |
| Number of pages | 47 |
| ISBN (Print) | 978-952-255-585-4 |
| Publication status | Published - 2010 |
| MoE publication type | D4 Published development or research report or study |
Publication series
| Series | Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä |
|---|---|
| Number | 41/2010 |
| ISSN | 1798-6656 |
Keywords
- tiemerkinnät
- liikenneonnettomuudet
- tärinäraidat