Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus

Riikka Rajamäki

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää täristävien keski- ja reunaviivamerkintöjen vaikutus onnettomuusasteeseen. Tutkittavat täristävien tiemerkintöjen käyttötavat olivat kaksikaistaisten teiden täristävä keskiviiva, täristävät reunaviivat sekä moottoriteiden täristävät reunaviivat. Aineistona oli noin 500 km moottoriteitä ja 3000 km yksiajorataisia teitä joille oli tehty täristävä keski- tai reunaviiva. Merkinnät on tehty vuosina 2004-2008 ja onnettomuustiedot koottiin vuosilta 2003-2009. Onnettomuustiedot sisälsivät kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet, eli henkilövahinko-onnettomuuksien lisäksi peltikolarit. Menetelmänä oli yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksien ennen-jälkeen-tarkastelu. Tarkastelu tehtiin yksinkertaisena onnettomuusasteen ennen-jälkeen-laskelmana käyttäen vertailuryhmänä pääteitä ilman täristäviä tiemerkintöjä. Tätä täydennettiin empiirisellä Bayesin menetelmällä yksiajorataisten teiden osalta. Yksiajorataisilta teiltä tarkasteltiin myös ajonopeuksien kehitystä kolmessatoista LAMpisteessä.

Yksiajorataisilla teillä henkilövahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset vähenivät täristävän keskiviivan teon myötä noin 10 % , kun yhdistetään eri menetelmillä saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lisääntyivät kaiken kaikkiaan 4 % täristävän keskiviivan teon myötä, mutta näyttää siltä, että vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lisääntyivät, eivät vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella täristävä keskiviiva vähentää kaikkia autoliikenteen henkilövahinko-onnettomuuksia noin 3 %.

Kaksikaistaisten teiden täristävien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian vähäiseksi luotettavien johtopäätösten tekoon. Oikealle suistumiset näyttivät vähentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 % teillä, joille täristävä reunaviiva tehtiin jyrsimällä, ja lisääntyneen painettujen täristävien reunaviivojen teillä. Oikealle suistumiset vähenivät eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella näillä teillä myös keskinopeudet laskivat talvella. Näin ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien väheneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todennäköisesti johdu täristävistä reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien määrä näytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla täristävien reunaviivojen teillä.

Moottoriteillä, joille tehtiin täristävä reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 % . Henkilövahinkoon johtaneet suistumiset oikealle vähenivät 18 % ja vasemmalle 17 % . Suistumisonnettomuudet vähenivät enemmän kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin epävarmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien väheneminen seurausta täristävistä reunaviivoista.

Päätieverkolla on noin 3000 km teitä, joille täristävä keskiviiva liikennemäärän perusteella soveltuisi, ja joilla ei sitä vielä ole. Jos puolelle näistä teistä voitaisiin tehdä täristävä keskiviiva, se estäisi noin kaksitoista henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa.
Original languageFinnish
Place of PublicationHelsinki
Number of pages47
Publication statusPublished - 2010
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesLiikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä
Number41/2010
ISSN1798-6656

Keywords

  • tiemerkinnät
  • liikenneonnettomuudet
  • tärinäraidat

Cite this

Rajamäki, R. (2010). Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus. Helsinki. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä, No. 41/2010
Rajamäki, Riikka. / Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus. Helsinki, 2010. 47 p. (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä; No. 41/2010).
@book{6d4183f2f4bd47aba02f70c2e5fdf193,
title = "T{\"a}rist{\"a}vien tiemerkint{\"o}jen turvallisuusvaikutus",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena oli selvitt{\"a}{\"a} t{\"a}rist{\"a}vien keski- ja reunaviivamerkint{\"o}jen vaikutus onnettomuusasteeseen. Tutkittavat t{\"a}rist{\"a}vien tiemerkint{\"o}jen k{\"a}ytt{\"o}tavat olivat kaksikaistaisten teiden t{\"a}rist{\"a}v{\"a} keskiviiva, t{\"a}rist{\"a}v{\"a}t reunaviivat sek{\"a} moottoriteiden t{\"a}rist{\"a}v{\"a}t reunaviivat. Aineistona oli noin 500 km moottoriteit{\"a} ja 3000 km yksiajorataisia teit{\"a} joille oli tehty t{\"a}rist{\"a}v{\"a} keski- tai reunaviiva. Merkinn{\"a}t on tehty vuosina 2004-2008 ja onnettomuustiedot koottiin vuosilta 2003-2009. Onnettomuustiedot sis{\"a}lsiv{\"a}t kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet, eli henkil{\"o}vahinko-onnettomuuksien lis{\"a}ksi peltikolarit. Menetelm{\"a}n{\"a} oli yksitt{\"a}is- ja kohtaamisonnettomuuksien ennen-j{\"a}lkeen-tarkastelu. Tarkastelu tehtiin yksinkertaisena onnettomuusasteen ennen-j{\"a}lkeen-laskelmana k{\"a}ytt{\"a}en vertailuryhm{\"a}n{\"a} p{\"a}{\"a}teit{\"a} ilman t{\"a}rist{\"a}vi{\"a} tiemerkint{\"o}j{\"a}. T{\"a}t{\"a} t{\"a}ydennettiin empiirisell{\"a} Bayesin menetelm{\"a}ll{\"a} yksiajorataisten teiden osalta. Yksiajorataisilta teilt{\"a} tarkasteltiin my{\"o}s ajonopeuksien kehityst{\"a} kolmessatoista LAMpisteess{\"a}.Yksiajorataisilla teill{\"a} henkil{\"o}vahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset v{\"a}heniv{\"a}t t{\"a}rist{\"a}v{\"a}n keskiviivan teon my{\"o}t{\"a} noin 10 {\%} , kun yhdistet{\"a}{\"a}n eri menetelmill{\"a} saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lis{\"a}{\"a}ntyiv{\"a}t kaiken kaikkiaan 4 {\%} t{\"a}rist{\"a}v{\"a}n keskiviivan teon my{\"o}t{\"a}, mutta n{\"a}ytt{\"a}{\"a} silt{\"a}, ett{\"a} vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lis{\"a}{\"a}ntyiv{\"a}t, eiv{\"a}t vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella t{\"a}rist{\"a}v{\"a} keskiviiva v{\"a}hent{\"a}{\"a} kaikkia autoliikenteen henkil{\"o}vahinko-onnettomuuksia noin 3 {\%}. Kaksikaistaisten teiden t{\"a}rist{\"a}vien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian v{\"a}h{\"a}iseksi luotettavien johtop{\"a}{\"a}t{\"o}sten tekoon. Oikealle suistumiset n{\"a}yttiv{\"a}t v{\"a}hentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 {\%} teill{\"a}, joille t{\"a}rist{\"a}v{\"a} reunaviiva tehtiin jyrsim{\"a}ll{\"a}, ja lis{\"a}{\"a}ntyneen painettujen t{\"a}rist{\"a}vien reunaviivojen teill{\"a}. Oikealle suistumiset v{\"a}heniv{\"a}t eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella n{\"a}ill{\"a} teill{\"a} my{\"o}s keskinopeudet laskivat talvella. N{\"a}in ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien v{\"a}heneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todenn{\"a}k{\"o}isesti johdu t{\"a}rist{\"a}vist{\"a} reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien m{\"a}{\"a}r{\"a} n{\"a}ytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla t{\"a}rist{\"a}vien reunaviivojen teill{\"a}. Moottoriteill{\"a}, joille tehtiin t{\"a}rist{\"a}v{\"a} reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 {\%} . Henkil{\"o}vahinkoon johtaneet suistumiset oikealle v{\"a}heniv{\"a}t 18 {\%} ja vasemmalle 17 {\%} . Suistumisonnettomuudet v{\"a}heniv{\"a}t enemm{\"a}n kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin ep{\"a}varmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien v{\"a}heneminen seurausta t{\"a}rist{\"a}vist{\"a} reunaviivoista. P{\"a}{\"a}tieverkolla on noin 3000 km teit{\"a}, joille t{\"a}rist{\"a}v{\"a} keskiviiva liikennem{\"a}{\"a}r{\"a}n perusteella soveltuisi, ja joilla ei sit{\"a} viel{\"a} ole. Jos puolelle n{\"a}ist{\"a} teist{\"a} voitaisiin tehd{\"a} t{\"a}rist{\"a}v{\"a} keskiviiva, se est{\"a}isi noin kaksitoista henkil{\"o}vahinko-onnettomuutta vuodessa.",
keywords = "tiemerkinn{\"a}t, liikenneonnettomuudet, t{\"a}rin{\"a}raidat",
author = "Riikka Rajam{\"a}ki",
note = "Liitteet 4 s.",
year = "2010",
language = "Finnish",
isbn = "978-952-255-585-4",
series = "Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksi{\"a}",
number = "41/2010",

}

Rajamäki, R 2010, Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä, no. 41/2010, Helsinki.

Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus. / Rajamäki, Riikka.

Helsinki, 2010. 47 p. (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä; No. 41/2010).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus

AU - Rajamäki, Riikka

N1 - Liitteet 4 s.

PY - 2010

Y1 - 2010

N2 - Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää täristävien keski- ja reunaviivamerkintöjen vaikutus onnettomuusasteeseen. Tutkittavat täristävien tiemerkintöjen käyttötavat olivat kaksikaistaisten teiden täristävä keskiviiva, täristävät reunaviivat sekä moottoriteiden täristävät reunaviivat. Aineistona oli noin 500 km moottoriteitä ja 3000 km yksiajorataisia teitä joille oli tehty täristävä keski- tai reunaviiva. Merkinnät on tehty vuosina 2004-2008 ja onnettomuustiedot koottiin vuosilta 2003-2009. Onnettomuustiedot sisälsivät kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet, eli henkilövahinko-onnettomuuksien lisäksi peltikolarit. Menetelmänä oli yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksien ennen-jälkeen-tarkastelu. Tarkastelu tehtiin yksinkertaisena onnettomuusasteen ennen-jälkeen-laskelmana käyttäen vertailuryhmänä pääteitä ilman täristäviä tiemerkintöjä. Tätä täydennettiin empiirisellä Bayesin menetelmällä yksiajorataisten teiden osalta. Yksiajorataisilta teiltä tarkasteltiin myös ajonopeuksien kehitystä kolmessatoista LAMpisteessä.Yksiajorataisilla teillä henkilövahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset vähenivät täristävän keskiviivan teon myötä noin 10 % , kun yhdistetään eri menetelmillä saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lisääntyivät kaiken kaikkiaan 4 % täristävän keskiviivan teon myötä, mutta näyttää siltä, että vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lisääntyivät, eivät vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella täristävä keskiviiva vähentää kaikkia autoliikenteen henkilövahinko-onnettomuuksia noin 3 %. Kaksikaistaisten teiden täristävien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian vähäiseksi luotettavien johtopäätösten tekoon. Oikealle suistumiset näyttivät vähentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 % teillä, joille täristävä reunaviiva tehtiin jyrsimällä, ja lisääntyneen painettujen täristävien reunaviivojen teillä. Oikealle suistumiset vähenivät eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella näillä teillä myös keskinopeudet laskivat talvella. Näin ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien väheneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todennäköisesti johdu täristävistä reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien määrä näytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla täristävien reunaviivojen teillä. Moottoriteillä, joille tehtiin täristävä reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 % . Henkilövahinkoon johtaneet suistumiset oikealle vähenivät 18 % ja vasemmalle 17 % . Suistumisonnettomuudet vähenivät enemmän kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin epävarmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien väheneminen seurausta täristävistä reunaviivoista. Päätieverkolla on noin 3000 km teitä, joille täristävä keskiviiva liikennemäärän perusteella soveltuisi, ja joilla ei sitä vielä ole. Jos puolelle näistä teistä voitaisiin tehdä täristävä keskiviiva, se estäisi noin kaksitoista henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa.

AB - Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää täristävien keski- ja reunaviivamerkintöjen vaikutus onnettomuusasteeseen. Tutkittavat täristävien tiemerkintöjen käyttötavat olivat kaksikaistaisten teiden täristävä keskiviiva, täristävät reunaviivat sekä moottoriteiden täristävät reunaviivat. Aineistona oli noin 500 km moottoriteitä ja 3000 km yksiajorataisia teitä joille oli tehty täristävä keski- tai reunaviiva. Merkinnät on tehty vuosina 2004-2008 ja onnettomuustiedot koottiin vuosilta 2003-2009. Onnettomuustiedot sisälsivät kaikki poliisin tietoon tulleet onnettomuudet, eli henkilövahinko-onnettomuuksien lisäksi peltikolarit. Menetelmänä oli yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksien ennen-jälkeen-tarkastelu. Tarkastelu tehtiin yksinkertaisena onnettomuusasteen ennen-jälkeen-laskelmana käyttäen vertailuryhmänä pääteitä ilman täristäviä tiemerkintöjä. Tätä täydennettiin empiirisellä Bayesin menetelmällä yksiajorataisten teiden osalta. Yksiajorataisilta teiltä tarkasteltiin myös ajonopeuksien kehitystä kolmessatoista LAMpisteessä.Yksiajorataisilla teillä henkilövahinkoon johtaneet kohtaamisonnettomuudet ja vasemmalle keskiviivan yli suistumiset vähenivät täristävän keskiviivan teon myötä noin 10 % , kun yhdistetään eri menetelmillä saadut tulokset. Poliisin tietoon tulleet oikealle suistumiset lisääntyivät kaiken kaikkiaan 4 % täristävän keskiviivan teon myötä, mutta näyttää siltä, että vain omaisuusvahinkoon johtaneet suistumiset lisääntyivät, eivät vakavammat onnettomuudet. Tulosten perusteella täristävä keskiviiva vähentää kaikkia autoliikenteen henkilövahinko-onnettomuuksia noin 3 %. Kaksikaistaisten teiden täristävien reunaviivojen osalta tutkimusaineisto osoittautui liian vähäiseksi luotettavien johtopäätösten tekoon. Oikealle suistumiset näyttivät vähentyneen tarkastelutavasta riippuen noin 10-20 % teillä, joille täristävä reunaviiva tehtiin jyrsimällä, ja lisääntyneen painettujen täristävien reunaviivojen teillä. Oikealle suistumiset vähenivät eritoten talvella, ja nopeustietojen perusteella näillä teillä myös keskinopeudet laskivat talvella. Näin ollen talvikauden suistumisonnettomuuksien väheneminen saattaa olla seurausta nopeuksien laskusta, joka ei todennäköisesti johdu täristävistä reunaviivoista. Vasemmalle suistumisten ja kohtaamisonnettomuuksien määrä näytti pysyneen ennallaan yksiajorataisilla täristävien reunaviivojen teillä. Moottoriteillä, joille tehtiin täristävä reunaviiva, poliisin tietoon tulleiden suistumisonnettomuuksien onnettomuusaste pieneni noin 10 % . Henkilövahinkoon johtaneet suistumiset oikealle vähenivät 18 % ja vasemmalle 17 % . Suistumisonnettomuudet vähenivät enemmän kuin muut moottoriteiden onnettomuudet. Vertailuaineiston puutteen vuoksi on kuitenkin epävarmaa, onko moottoriteiden suistumisonnettomuuksien väheneminen seurausta täristävistä reunaviivoista. Päätieverkolla on noin 3000 km teitä, joille täristävä keskiviiva liikennemäärän perusteella soveltuisi, ja joilla ei sitä vielä ole. Jos puolelle näistä teistä voitaisiin tehdä täristävä keskiviiva, se estäisi noin kaksitoista henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa.

KW - tiemerkinnät

KW - liikenneonnettomuudet

KW - tärinäraidat

M3 - Report

SN - 978-952-255-585-4

T3 - Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä

BT - Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus

CY - Helsinki

ER -

Rajamäki R. Täristävien tiemerkintöjen turvallisuusvaikutus. Helsinki, 2010. 47 p. (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä; No. 41/2010).