Taloudelliset ohjauskeinot kiertotalouden arvoketjuissa

Luonnonvarojen yhä kiihtyvä käyttö on johtanut monenlaisiin ympäristöhaasteisiin. Tilanteen kärjistymisen syynä nähdään pitkälti vallalla oleva nykyinen ota, valmista, hävitä -talousjärjestelmä, joka perustuu helposti saatavilla olevien ja edullisten materiaalien ja energian mittavaan käyttöön. Poliittisessa ja tieteellisessä keskustelussa korostetaan tarvetta siirtyä kiertotalouteen, jossa raaka-aineita, materiaaleja ja tuotteita kierrätetään ja uudelleenkäytetään mahdollisimman kauan.
Kiertotalouden taloudelliset ohjauskeinot (KIMAT) –hankkeessa on tarkasteltu, miten taloudellisin ohjauskeinoin voidaan edesauttaa kiertotalouden kehitystä Suomen kannalta keskeisessä arvoketjussa. Hankkeessa on kartoitettu mahdollisia taloudellisia ohjauskeinoja Suomesta ja kansainvälisesti, hankittu tietoa arvoketjujen kiertotalouspotentiaalista ja mahdollisista kiertotaloustoimista, kartoitettu ohjauskeinojen kehitystarpeita yrityshaastattelujen kautta ja mallinnettu arvoketjujen mahdollisuuksia Suomen kansantalouden tasolla.
Kiertotalouden perittaatteita ja toimintatapoja on jo monelta osin toteutettu Suomessa. Kiertotaloudessa taloudellinen potentiaali jakautuu usein ohuisiin virtoihin ja varantoihin, ja ohjauksen haaste on löytää keinoja niiden hyödyntämiseen. Isot volyymit eivät yksinään riitä muodostamaan taloudellista potentiaalia. Tarvitaan myös lisäarvoa. Tähän voidaan vaikuttaa taloudellisin ohjauskeinoin. Nykyiset ohjauskeinot ovat monella alueella tehokkaita, mutta lisätoimia tarvittaisiin erityisesti tuotteiden pitämiseksi kierrossa mahdollisimman pitkään mm. ylläpidon, uudelleenkäytön ja uudelleenvalmistuksen keinoin. Lisäksi kiristyvät odotukset ja poliittiset tavoitteet haastavat kehittämään niitä uudelle tasolle. Taloudellisen ohjauksen rinnalla tarvitaan myös muunlaista ohjausta.