Taloudelliset vahingot rakennuspaloissa

Matemaattisessa analyysissä tulipalon riskin ajatellaan muodostuvan kahdesta pääkomponentista, joista ensimmäinen on tulipalon syttymän todennäköisyys ja toinen sen aiheuttamien vahinkojen todennäköinen laajuus. Tässä tutkimuksessa on paneuduttu riskin jälkimmäiseen komponenttiin, joka tähän mennessä on ollut yleisesti melko tuntematon. Seurausten laajuuden mittana käytettiin palon aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, ja käytettävissä olevaa aineistoa tutkittiin ensin koko joukkona ja edelleen jaotellen pienempiin joukkoihin niin pitkälle kuin tilastollisen tarkkuuden puitteissa oli käytännöllistä etsien selviä lainalaisuuksia. Jo alkuvaiheessa tehty tärkeä havainto oli, että jakaumien ääripäät poikkeavat merkittävästi perusjoukon massasta, mutta tämän tutkimuksen painopiste oli vahinkojakauman keskivaiheen ominaisuuksien ja erityispiirteiden määritys. Tilastoaineisto osoitti, että ääripäitä lukuun ottamatta, taloudellisen vahingon jakauma on likimain logaritmisesti normaali. Kun oletetaan palovahingon noudattavan logaritmista normaalijakaumaa, voidaan Ramachandranin aiemmin esittämän mallin avulla määrittää vahingon odotusarvo yksittäiselle rakennukselle, jonka uhatun omaisuuden arvo on tunnettu. Suomen tilastoaineiston ja teoreettisen mallin yhteensopivuus oli heikko, johon osaltaan vaikuttivat mallin oletukset ja rajoitukset. Siten mallin antamat numeroarvoiset tulokset ovat vain suuntaa antavia. Kahden logaritmisen normaalijakauman summan soveltaminen teoriaan ei parantanut sen toimivuutta. Parempaan sovitteeseen päästiin vapauttamalla jakauman parametrit. Tämä on luultavasti toimivampi tapa määrittää parametrien arvot, sillä koko rakennuskannan todellisen uhatun omaisuuden jakauma ei ole tunnettu. Toiminnallisessa suunnittelussa kerrosala on uhatun omaisuuden arvoa käytännöllisempi mitta. Havaintoaineiston pikainen tarkastelu osoitti rakennuksen uhatun omaisuuden ja kerrosalan välisen yhteyden. Siten rakennuksessa oleva uhattu omaisuus voidaan lausua joko rahana tai kerrosneliöinä. Jaettaessa havainnot käyttötapaluokkaryhmiin: asuinrakennukset, teollisuus- ja varastorakennukset sekä kaikki muut rakennukset edellä mainittuja lukuun ottamatta nousi esiin selvä 'nyppylä' keskimääräisessä vahingossa, jonka huippu asettui asuinrakennuksissa n. 600 m2:n kohdalle. 'Nyppylä' selittyi lähemmällä tarkastelulla, joka osoitti että kerrosalajakauman alkupäähän sijoittuvat erilliset pientalot käsittävät yleisesti ottaen vain yhden palo-osaston ja niissä vahinko kasvaa kerrosalan funktiona selvästi. Kerrostalot puolestaan sijoittuvat kerrosalajakauman loppupäähän ja niissä vahinko usein rajoittuu vain yhteen asuntoon ja siten koko rakennuksen kerrosalan ja vahingon välillä ei ole samankaltaista riippuvuutta. 'Nyppylä' sijoittuu kohtaan, jossa rakennuskannassa vallitsevat rakennukset vaihtuvat pienistä erillisistä pientaloista kerrostaloiksi, jolloin koko rakennuksen kerrosalan funktiona määritetty vahinko vakiintuu hieman huippuarvoa alemmalle tasolle. Tämä osoittaa, että koko rakennuksen kerrosala ei ole oleellinen mitta suurten kerrostalojen riskin määrittelyssä. Parempi suure olisi syttymisosaston koko, jonka vuoksi se tulisi kirjata palotilastoihin nykyistä tarkemmin. Vahinkojen aikajakaumissa ei ollut kuukausittaista vaihtelua. Erityisesti asuinrakennuksissa sekä ryhmässä 'kaikki muut rakennukset', joka kattoi kaikki käyttötapaluokat asuin-, teollisuus- ja varastorakennuksia lukuun ottamatta, vahingot olivat keskimääräistä suuremmat öiseen aikaan. Palokuolemien osalta päivitettiin aiempia tutkimustuloksia uudella tilastoaineistolla. Aiemmasta poiketen käytettävissä oli myös tieto taloudellisesta vahingosta, jotka osoittautuivat olevan yleensä ottaen suuremmat kuolemaan johtaneissa tulipaloissa kaikkiin rakennuspaloihin verrattuna. Uhatun omaisuuden jakaumassa ei kuitenkaan ollut vastaavaa eroa, vaan tulokset osoittivat, että usein tulipalo on ollut jo hyvin pitkälle kehittynyt palokunnan saapuessa sekä vahingot ovat päässeet leviämään laajemmalle verrattuna keskimääräiseen rakennuspaloon. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella palokunnan toimintavalmiusajalla tai asuinrakennustyypillä ei havaittu olevan vaikutusta palokuolemien syntyyn.