Talvijalankulku, liukastumistapaturmat ja kelitiedottamisen kehittäminen

Valtioneuvoston asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunnan aloitteesta pääkaupunkiseudulla päätettiin kokeilla talvikaudella 1998-1999 jalankulkijoille suunnattua ajantasaista kelitiedottamista. Pääkaupunkiseudun kokeilusta saatiin hyvää palautetta, ja talvikauden 1999-2000 alussa palvelua laajennettiin Tampereen alueelle. Kolmannen talvikauden alussa (2000 syksyllä) palvelu laajennettiin myös Lahteen. Tiedotteet ovat muodoltaan vapaita ja ne esitetään oman alueen paikallisradioissa normaalin säätiedotuksen jälkeen vain silloin, kun jalankulkukeli on liukas. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää jalankulkijoiden kelitiedottamista selvittämällä organisaatioiden välisen tiedonkulun tehostamista, ennusteiden paikkansapitävyyttä ja kelin liukkautta kuvaavia sääparametreja. Lisäksi selvitettiin tienkäyttäjien mielipiteitä palvelun tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka hyvin autoilijoille tarkoitettu Liikennesää ennustaa myös jalankulkijoille vaikeita olosuhteita. Valtakunnallisen puhelinhaastattelun tulosten perusteella voidaan päätellä, että vaikka vain noin viidennes haastatelluista oli kuullut tiedotteen, sitä pidettiin tarpeellisena ja siitä katsottiin olevan lisähyötyä tavalliseen valtakunnalliseen säätiedotuksen verrattuna. Lisäksi ajantasaisella tiedotuksella sanottiin olevan vaikutusta lähinnä jalkineiden valintaan ja matkalle varattuun aikaan. Tutkimuksessa selvitettiin pääkaupunkiseudun liukastumistapaturmien kasaumapäivät sekä sää ja sen kehittyminen noina päivinä pääkaupunkiseudulla talvikaudella 1999-2000. Yleisesti voidaan todeta, että talvikaudella 1999-2000 pääkaupunkiseudulla onnistuttiin jalankulkijoiden ajantasaisessa kelitiedottamisessa melko hyvin. Kuudesta liukastumistapaturmien kasaumapäivästä kaksi tiedotettiin juuri oikeana päivänä, kolme tiedotettiin muutamaa päivää "liian aikaisin" eli todennäköisesti tiedotetta olisi tullut jatkaa seuraaviin päiviin ja yksi jäi kokonaan tiedottamatta. Kahtena päivänä annetut tiedotteet eivät näkyneet liukastumistapaturmien tilastoissa kasaumapäivinä, joten liukkaus on saattanut olla hyvin paikallista tai lyhytaikaista tai tiedotteet ovat saattaneet olla jopa aiheettomia. Lyhyenä yhteenvetona sääparametreista ja sään kehittymisestä, josta voitaisiin ennakoida kevyen liikenteen väylien mahdollista liukkautta, voidaan esittää seuraavat tilanteet: sadetta jossain olomuodossa, vuorokauden aikana lämpötila ylittää tai alittaa nollan, vuorokauden keskilämpötila hieman alle nollan, sään nopea selkeneminen, lämpimän ja märän jakson jälkeen lämpötila laskee tai jäätyneen pinnan päälle sataa vettä tai lunta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ajoneuvoliikenteen kelitiedottamisen (Liikennesään), jalankulkijoiden kelitiedottamisen, ajoneuvojen liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien yhtäläisyyksiä ja eroja. Tulokset osoittavat, että liikennevahinkojen ja jalankulkijoiden liukastumistapaturmien kasaumapäivät olivat talvikaudella 1999-2000 olleet lähes poikkeuksetta eri päivät. Samoin jalankulkijoita on useimmiten varoitettu erittäin liukkaasta kelistä eri päivinä kuin ajoneuvoliikenteelle on ennustettu erittäin huonoa ajokeliä. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuuksia eli liukastumistapaturmia tarkasteltaessa voidaankin todeta, että ajoneuvoille suunnattu kelitiedottaminen ei pysty tarjoamaan jalankulkijoille tarpeellista liukkaista keleistä varoittavaa tietoa. Tulosten perusteella erikseen jalankulkijoille suunnattua, ajantasaista kelitiedottamista voidaan pitää siis perusteltuna.