Tekstiilimateriaalien soveltuvuus kierrätykseen

Tekstiilituotteen elinkaaren pidentäminen ja uudelleenkäyttö sellaisenaan ovat poistotekstiilimateriaalin hyödyntämisen kannalta parhaat vaihtoehdot. Kun tekstiili ei enää kelpaa uudelleenkäyttöön, se soveltuu usein kuitenkin kierrätettäväksi. Tässä raportissa selvitetään eri kierrätysprosessien asettamia laatuvaatimuksia materiaaleille, kierrätykseen soveltuvien jakeiden tunnistusta ja lajittelua, kierrätysprosessin vaikutusta materiaaliin, sekä selvitetään kierrätettyyn materiaaliin mahdollisesti jääviä haitallisia kemikaaleja.Kierrätysmenetelmän valinnalla on suuri merkitys kierrätetyn materiaalin laatuun ja ominaisuuksiin. Kemialliset ja sulatukseen perustuvat termiset kierrätysmenetelmät ovat kuituraaka-aineelle spesifisiä, ja myös mekaanisesti kierrätetyt tuotteet hyötyvät kuituraaka-aineen mukaisesta lajittelusta. Kaksivaiheisessa lajittelussa käsin lajittelija erottelee karkeasti eri jakeet, mitä seuraa materiaalien tunnistus ja lajittelu koneellisesti. Käsin- ja konelajittelun kokeiluiden perusteella kierrätettävän jakeen suurin yksittäinen materiaalijae on puuvilla. Puuvillalle soveltuvat sekä mekaaninen että kemiallinen kierrätys. Myös puhdas polyesteri saadaan lajiteltua erilleen, mutta kierrätettävässä jakeessa sitä on selvästi vähemmän kuin puhdasta puuvillaa. Polyesterille soveltuvat mekaaninen, terminen ja kemiallinen kierrätys. Suuri kierrätettävä jae on myös sekoitetekstiilit, joista noin puolet on puuvillan ja polyesterin seoksia.Kuluttajille suunnatut tekstiilit ovat lähtökohtaisesti turvallisia, jolloin myös uusiotekstiilit ovat turvallisia. Tapauksissa, joissa poistotekstiilistä valmistetut tuotteet tulevat suoraan ihokontaktiin, materiaalin vaatimuksenmukaisuus on hyvä varmistaa laboratoriotutkimuksin.