Abstract
Teollisuuden suunniteltujen päästöjen eli jatkuvien
päästöjen vähentämisessä on viime vuosina onnistuttu
hyvin. Teollisessa toiminnassa aiheutuu kuitenkin
ajoittain häiriötilanteita, joista seuraa
suunnittelemattomia päästöjä eli häiriöpäästöjä
ympäristöön. Suomessa ei ole olemassa järjestelmällistä
tietoa siitä, kuinka paljon häiriöpäästöjä tapahtuu ja
mikä on niiden ympäristönsuojelullinen merkitys.
Häiriöpäästöjen ennaltaehkäisy on kuitenkin teollisuuden
ja muun yhteiskunnan yhteinen tavoite.
Väitöskirjatutkimukseni tavoitteet ovat: (1) muodostaa
käsitys teollisten prosessien häiriöpäästöjen
merkityksestä ympäristönsuojelussa, (2) kuvata
suomalaisen julkisen ympäristöhallinnon häiriöpäästöistä
aiheutuvien haitallisten ympäristö-vaikutusten
ennaltaehkäisyn ja hallinnan käytäntöjä, (3) verrata
näitä käytäntöjä teollisuuslaitoskohtaisen häiriöttömän
toiminnan johtamisen edellytyksiin sekä (4) tunnistaa
häiriöpäästöjen hallintaan liittyviä kehittämishaasteita.
Olen lähestynyt tutkimuskysymyksiäni toimintatutkimuksen,
tapaustutkimuksen sekä dokumenttien ja haastattelujen
avulla. Toimintatutkimuksen ympäristönä toimi
YMPÄRI-hanke, jossa laadimme yhdessä Suomen
ympäristökeskuksen (SYKE), Turvatekniikan keskuksen
(TUKES), ympäristöviranomaisten, yritysten, konsulttien
ja sertifiointilaitosten edustajien kanssa suositukset
teollisuuden häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysille.
Tapaustutkimuksena käsittelin UPM-Kymmene Oyj Kaukaan
tehtaitten kesällä 2003 tapahtuneita häiriöpäästöjä.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen häiriöpäästökirjanpidon,
erilaisten dokumenttien ja haastattelujen avulla
tarkensin ja täydensin toiminta- ja tapaustutkimuksiani.
Tutkimukseni tuloksena esitän, että teollisuuden
häiriöpäästöt ovat ympäristönsuojelun kannalta
merkityksellisiä päästöjä. Häiriöpäästöillä näyttää
olevan erityisesti merkitystä teollisten prosessien
biologisten puhdistamoiden toimintakyvyn sekä
yhteiskunnallisten, erityisesti ihmisten viihtyvyyteen
vaikuttavien seurausten kannalta.
Jäsennän häiriöpäästöjen hallinnan kehittämishaasteet
kehysanalyysin avulla. Tunnistan teollisuuden
ympäristöriskien hallinnasta kolme mahdollista kehystä:
normikehys, riskien johtamisen kehys ja
suuronnettomuuksien hallinnan kehys. Normikehyksen
mukaisessa toiminnassa korostuvat päästöluvat ja
raja-arvot. Riskien johtamisen kehyksen mukaisessa
toiminnassa teollisen prosessin riskien hallintaa
tarkastellaan sosioteknisenä kokonaisuutena prosessin
johtamisjärjestelmien toimivuuden näkökulmasta.
Suuronnettomuuksien hallinnan kehyksen mukaisessa
toimintamallissa korostetaan suuronnettomuuksien
hallintaa ja vaarallisia kemikaaleja.
Suomen ympäristöhallinto noudattaa pääosin teolliseen
toimintaan kohdistuvan ympäristönsuojelun käytännöissään
normikehyksen mukaisia toimintatapoja. Riskien johtamisen
osalta viitataan suuronnettomuuksien hallintaan
liittyviin velvoitteisiin. Häiriöpäästöjen hallinnan
kannalta tämä on ongelmallista, sillä häiriöpäästölle ei
voi myöntää lupaa ja toisaalta myös pienistä
häiriöpäästöistä ja vaarattomista aineista voi syntyä
ympäristöhaittaa. Ympäristöviranomaiset eivät
tutkimuksessa muodostamani näkemyksen mukaan nykyisen
kaltaisessa toimintamallissa kykene huomioimaan
häiriöpäästöjen hallintaan liittyviä riskienhallinnan
erityispiirteitä tyydyttävästi.
Esitän, että riskien johtamisen kehyksen mukaiset
toimintamallit tulisi huomioida teollisen toiminnan
ympäristöriskien hallinnassa nykyistä
järjestelmällisemmin. Riskien johtamisen kehyksen
mukaisessa toiminnassa teollinen prosessi käsitetään
sosiotekniseksi kokonaisuudeksi, jonka toiminnan kannalta
sekä prosessin teknisen suorituskyvyn että ihmisten ja
organisaation käytäntöjen tulee olla
turvallisuushakuisia. Yritysten vapaaehtoiset
ympäristöjärjestelmät ovat oikealla tavalla sovellettuna
tämän sosioteknisen prosessin riskien hallinnan kannalta
hyödyllisiä toimintatapoja. Ympäristöviranomainen olisi
riskien johtamisen kehyksestä katsottuna entistä enemmän
teollisten prosessien turvallisen toiminnan kehittäjä
yhdessä yritysten kanssa eikä ainoastaan toimintaa
valvova ja vahtiva toimija.
Translated title of the contribution | Development challenges for accidental industrial emissions |
---|---|
Original language | Finnish |
Qualification | Doctor Degree |
Awarding Institution |
|
Supervisors/Advisors |
|
Award date | 14 Sept 2007 |
Place of Publication | Espoo |
Publisher | |
Print ISBNs | 978-951-38-7034-8 |
Electronic ISBNs | 978-951-38-7035-5 |
Publication status | Published - 2007 |
MoE publication type | G4 Doctoral dissertation (monograph) |
Keywords
- accidental emission
- incidental emission
- environmental risk
- environmental risk analysis
- environmental management
- risk management
- case study
- action research
- frame analysis