Teollisuuden ja asumisen lomittaminen

Toimintojen eriytyminen kaupunkirakenteessa on johtanut epäviihtyisän, virikkeettömän ja visuaalisesti yksipuolisen ympäristön syntymiseen sekä kaupunkien vanhoihin keskustoihin että lähiöihin. Etenkin tuotanto on siirtynyt pois vanhoilta asuinalueilta, eikä sitä ole suunniteltu tai saatu asettumaan asumalähiöihin. Viime aikoina onkin pyritty tietoisesti edistämään toiminnallisesti monipuolisten alueiden säilymistä ja syntymistä siten, että ympäristörasitukseltaan ja kooltaan asumiseen soveltuva teollisuus lomitetaan asuinalueilla. Vaikka yritys päättää itse sijainnistaan, on nykyisenkin hallintojärjestelmän vallitessa mahdollista vaikuttaa yrityksen sijoittumiseen. Keinoja ovat käyttötarkoituksen määrittely kaavoituksessa ja asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä sekä sellaiset kunnan elinkeino- ja teollisuuspolitiikan keinot kuin toimitilojen ja rahoituksen järjestäminen. Myös hajanainen ympäristölainsäädäntö säätelee yritysten sijaintipäätöksiä. Suunnittelua tulisi kehittää niin, että alueita käsitellään toiminnallisina kokonaisuuksina, olemassa olevaa pienteollisuutta pyritään säilyttämään, rakennuskantaa hyödynnetään monipuolisesti ja luodaan edellytykset erilaisten toimintojen sijoittumiselle niiden omien vaatimusten mukaan. Erityisen tärkeää on hallinnon, yritysten ja asukkaiden yhteydenpito. Hallintoa ja lainsäädäntöä olisi kehitettävä siten, että kaupunkirakennetta voitaisiin suunnitella toiminnallisena kokonaisuutena.