Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa

Translated title of the contribution: The influence of fire department intervention to the safety of a building assessal using fire risk analysis

Kati Tillander, Olavi Keski-Rahkonen

Research output: Book/ReportReport

2 Citations (Scopus)

Abstract

Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa. Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages261
ISBN (Electronic)951-38-5635-6
ISBN (Print)951-38-5634-8
Publication statusPublished - 2000
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesVTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
Number2013
ISSN1235-0605

Fingerprint

Valsartan
Safety

Keywords

  • buildings
  • fire safety
  • fire prevention
  • risk analysis
  • allocation
  • fire brigade
  • fire department
  • failures
  • statistical analysis
  • dispatch times
  • response times
  • comparison

Cite this

Tillander, K., & Keski-Rahkonen, O. (2000). Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, No. 2013
Tillander, Kati ; Keski-Rahkonen, Olavi. / Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2000. 261 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2013).
@book{7425b2e9ff644034b73afd113c2a0ed9,
title = "Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa",
abstract = "Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitett{\"a}viss{\"a} erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan ep{\"a}onnistumiseen johtavia tekij{\"o}it{\"a}, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todenn{\"a}k{\"o}isyyksien m{\"a}{\"a}ritt{\"a}minen oli tutkimuksen p{\"a}{\"a}tarkoitus. Ty{\"o}n t{\"a}rkein tilastol{\"a}hde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka my{\"o}s m{\"a}{\"a}ritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingiss{\"a} tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingiss{\"a} samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskim{\"a}{\"a}r{\"a}inen lukum{\"a}{\"a}r{\"a} on vain noin puolet koko maan keskim{\"a}{\"a}r{\"a}isest{\"a} arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainv{\"a}lisest{\"a} kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, ett{\"a} estotodenn{\"a}k{\"o}isyys eli todenn{\"a}k{\"o}isyys, ett{\"a} h{\"a}lytyksen tullessa l{\"a}himm{\"a}n aseman kaikki yksik{\"o}t ovat varattuina muihin teht{\"a}viin, on melko pieni koko Suomen alueella. N{\"a}in ollen pelastushenkil{\"o}st{\"o}n m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} voidaan pit{\"a}{\"a} kattavana koko maassa. Yksi ty{\"o}n osaalueista oli verrata palokuntien l{\"a}ht{\"o}valmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selv{\"a}sti n{\"a}kyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin l{\"a}{\"a}neiss{\"a}. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien v{\"a}lisi{\"a} eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla m{\"a}{\"a}riteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtop{\"a}{\"a}t{\"o}ksen{\"a} todettiin, ett{\"a} palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Ty{\"o}ss{\"a} esitet{\"a}{\"a}n lis{\"a}ksi kaksi operatiivisten yksik{\"o}iden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei t{\"a}m{\"a}n tutkimuksen puitteissa sovellettu k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}{\"o}n. Lopuksi osoitetaan esimerkeill{\"a}, miten kehitetyll{\"a} menetelm{\"a}ll{\"a} palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisess{\"a} toiminnallisessa suunnittelussa. Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitett{\"a}viss{\"a} erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan ep{\"a}onnistumiseen johtavia tekij{\"o}it{\"a}, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todenn{\"a}k{\"o}isyyksien m{\"a}{\"a}ritt{\"a}minen oli tutkimuksen p{\"a}{\"a}tarkoitus. Ty{\"o}n t{\"a}rkein tilastol{\"a}hde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka my{\"o}s m{\"a}{\"a}ritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingiss{\"a} tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingiss{\"a} samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskim{\"a}{\"a}r{\"a}inen lukum{\"a}{\"a}r{\"a} on vain noin puolet koko maan keskim{\"a}{\"a}r{\"a}isest{\"a} arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainv{\"a}lisest{\"a} kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, ett{\"a} estotodenn{\"a}k{\"o}isyys eli todenn{\"a}k{\"o}isyys, ett{\"a} h{\"a}lytyksen tullessa l{\"a}himm{\"a}n aseman kaikki yksik{\"o}t ovat varattuina muihin teht{\"a}viin, on melko pieni koko Suomen alueella. N{\"a}in ollen pelastushenkil{\"o}st{\"o}n m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} voidaan pit{\"a}{\"a} kattavana koko maassa. Yksi ty{\"o}n osaalueista oli verrata palokuntien l{\"a}ht{\"o}valmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selv{\"a}sti n{\"a}kyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin l{\"a}{\"a}neiss{\"a}. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien v{\"a}lisi{\"a} eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla m{\"a}{\"a}riteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtop{\"a}{\"a}t{\"o}ksen{\"a} todettiin, ett{\"a} palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Ty{\"o}ss{\"a} esitet{\"a}{\"a}n lis{\"a}ksi kaksi operatiivisten yksik{\"o}iden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei t{\"a}m{\"a}n tutkimuksen puitteissa sovellettu k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}{\"o}n. Lopuksi osoitetaan esimerkeill{\"a}, miten kehitetyll{\"a} menetelm{\"a}ll{\"a} palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisess{\"a} toiminnallisessa suunnittelussa.",
keywords = "buildings, fire safety, fire prevention, risk analysis, allocation, fire brigade, fire department, failures, statistical analysis, dispatch times, response times, comparison",
author = "Kati Tillander and Olavi Keski-Rahkonen",
note = "Project code: R6SU00454",
year = "2000",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-5634-8",
series = "VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "2013",
address = "Finland",

}

Tillander, K & Keski-Rahkonen, O 2000, Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes, no. 2013, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa. / Tillander, Kati; Keski-Rahkonen, Olavi.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2000. 261 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2013).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa

AU - Tillander, Kati

AU - Keski-Rahkonen, Olavi

N1 - Project code: R6SU00454

PY - 2000

Y1 - 2000

N2 - Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa. Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa.

AB - Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa. Palon aiheuttama rasitus rakennuksen erilaisiin toiminnallisiin osiin on esitettävissä erilaisilla riskianalyysin puurakenteilla. Tässä työssä tarkastellaan vikapuutekniikalla erityisesti palokunnan epäonnistumiseen johtavia tekijöitä, joiden tilastotietoihin pohjautuvien todennäköisyyksien määrittäminen oli tutkimuksen päätarkoitus. Työn tärkein tilastolähde oli kansallinen onnettomuustietokanta, ONTIKA, joka myös määritteli vikapuiden erittelyasteet. Ilmoitusvirran havaittiin olevan Helsingissä tilastollisella tarkkuudella saman kuin koko maassa, mutta toimintaaikojen eron takia Helsingissä samanaikaisten asiakkaiden (rakennuspalojen) keskimääräinen lukumäärä on vain noin puolet koko maan keskimääräisestä arvosta. Kun Suomen olosuhteisiin sovellettiin kansainvälisestä kirjallisuudesta poimittuja malleja, todettiin, että estotodennäköisyys eli todennäköisyys, että hälytyksen tullessa lähimmän aseman kaikki yksiköt ovat varattuina muihin tehtäviin, on melko pieni koko Suomen alueella. Näin ollen pelastushenkilöstön määrää voidaan pitää kattavana koko maassa. Yksi työn osaalueista oli verrata palokuntien lähtövalmius, toimintavalmius ja palveluaikojen alueellisia eroja maassamme. Koko Suomen valmius ja palveluaikojen havaittiin olevan kuvattavissa likimain gammajakaumilla. Ajoajan osuus toimintavalmiusajasta tuli selvästi näkyviin Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Ajoaikojen alueellisia ja ajoneuvotyyppien välisiä eroja tarkasteltiin sovittamalla esimerkkialueiden havaintoihin karkea ajoaikamalli, jonka avulla määriteltiin yleisimmille ajoneuvotyypeille ajoaikakaavat. Johtopäätöksenä todettiin, että palokuntien onnistuminen Suomessa on useimmiten riippuvainen ajoajan pituudesta kohteeseen. Työssä esitetään lisäksi kaksi operatiivisten yksiköiden sijoituksen optimoinnin periaatteet osoittavaa mallia, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa sovellettu käytäntöön. Lopuksi osoitetaan esimerkeillä, miten kehitetyllä menetelmällä palokuntien osuus voidaan ottaa huomioon kohteen paloteknisessä toiminnallisessa suunnittelussa.

KW - buildings

KW - fire safety

KW - fire prevention

KW - risk analysis

KW - allocation

KW - fire brigade

KW - fire department

KW - failures

KW - statistical analysis

KW - dispatch times

KW - response times

KW - comparison

M3 - Report

SN - 951-38-5634-8

T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes

BT - Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Tillander K, Keski-Rahkonen O. Palokunnan saatavuuden merkitys rakennuksen paloriskitarkastelussa. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2000. 261 p. (VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes; No. 2013).