Kaivinpaalujen laadunvalvonta

Translated title of the contribution: The inspection and injection of cast defects in cast-in-place piles using sleeve tubes installed beforehand in the pile

Olli Okko

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Kaivinpaalujen valuvirheiden havainnointimenetelmien erotuskykyjen selvittämiseksi rakennettiin koekaivinpaalu, johon aiheutettiin tavallisimpia valuvirheitä. Paalun rakennetta tutkittiin perinteisen ultraäänimittauksen lisäksi myös vesimenekkikokeilla ja radiometrisillä menetelmillä. Mittausten jälkeen paalua injektoitiin, minkä jälkeen samat mittaukset uusittiin injektoinnin onnistumisen arvioimiseksi. Paaluun asennetuista teräsputkista tehty ultraäänimittaus paljasti pienet, 1 cm:ä paksummat halkeamat parhaiten. Tosin laaja lajittuneen betonin alue ei erottunut kaikissa ultraäänikuvissa ilmeisesti sen takia, etteivät akustiset ominaisuudet vaihtele heikossa betonissa. Radiometriset menetelmät mittaavat laajaa (n. 30 cm:n säteellä olevaa) tilavuutta säteilijän ympärillä. Tiheys- ja kosteusmittauksilla havaittiin yli 5 cm paksut valuvirheet hyvin. Radiometriset uusintamittaukset olivat ainoat, jotka kertoivat, kuinka hyvin eri valuvirheiden injektointi oli onnistunut. Vesimenekkikoe tehtiin paaluun injektointia varten asennetuissa mansettiputkissa. Vesimenekki osoitti ne mansetit, joiden kautta paalu oli injektoitavissa. Polyuretaanipohjaisella aineella sekä sementillä tehtyjen injektointien jälkeen vesipaineella ei voitu arvioida korjaustoimenpiteiden onnistumista. Uusintamittausten jälkeen paalu purettiin ja sen laatu tarkastettiin. Paaluun oli jäänyt lujittumattomia osia injektointiaineen tunkeuduttua heikommasta kohdasta paalun ulkopuoliseen maahan. Kaikkia hiekkapesiä ei saatu injektoitua mansettiputkien kautta, sillä injektointiainemäärät tai injektointipaineet eivät olleet riittäviä. Sen sijaan paalun kalliokontaktin injektointi paalun läpi asennettujen letkujen kautta onnistui varsin hyvin kummallakin injektointiaineella.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages68
ISBN (Print)951-38-3922-2
Publication statusPublished - 1991
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameTiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus
PublisherVTT
No.1197
ISSN (Print)0358-5085

Fingerprint

Mink
Injections

Keywords

  • concrete structures
  • pile structures
  • pile foundations
  • casting
  • drilling
  • inspection
  • test methods
  • quality control
  • nondestructive tests
  • defects
  • cracks
  • damage
  • gamma rays
  • grouting
  • thermal neutrons
  • moisture content

Cite this

Okko, O. (1991). Kaivinpaalujen laadunvalvonta. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1197
Okko, Olli. / Kaivinpaalujen laadunvalvonta. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1197).
@book{b505d3c8e83b4f40ad6e5e4416eec335,
title = "Kaivinpaalujen laadunvalvonta",
abstract = "Kaivinpaalujen valuvirheiden havainnointimenetelmien erotuskykyjen selvitt{\"a}miseksi rakennettiin koekaivinpaalu, johon aiheutettiin tavallisimpia valuvirheit{\"a}. Paalun rakennetta tutkittiin perinteisen ultra{\"a}{\"a}nimittauksen lis{\"a}ksi my{\"o}s vesimenekkikokeilla ja radiometrisill{\"a} menetelmill{\"a}. Mittausten j{\"a}lkeen paalua injektoitiin, mink{\"a} j{\"a}lkeen samat mittaukset uusittiin injektoinnin onnistumisen arvioimiseksi. Paaluun asennetuista ter{\"a}sputkista tehty ultra{\"a}{\"a}nimittaus paljasti pienet, 1 cm:{\"a} paksummat halkeamat parhaiten. Tosin laaja lajittuneen betonin alue ei erottunut kaikissa ultra{\"a}{\"a}nikuvissa ilmeisesti sen takia, etteiv{\"a}t akustiset ominaisuudet vaihtele heikossa betonissa. Radiometriset menetelm{\"a}t mittaavat laajaa (n. 30 cm:n s{\"a}teell{\"a} olevaa) tilavuutta s{\"a}teilij{\"a}n ymp{\"a}rill{\"a}. Tiheys- ja kosteusmittauksilla havaittiin yli 5 cm paksut valuvirheet hyvin. Radiometriset uusintamittaukset olivat ainoat, jotka kertoivat, kuinka hyvin eri valuvirheiden injektointi oli onnistunut. Vesimenekkikoe tehtiin paaluun injektointia varten asennetuissa mansettiputkissa. Vesimenekki osoitti ne mansetit, joiden kautta paalu oli injektoitavissa. Polyuretaanipohjaisella aineella sek{\"a} sementill{\"a} tehtyjen injektointien j{\"a}lkeen vesipaineella ei voitu arvioida korjaustoimenpiteiden onnistumista. Uusintamittausten j{\"a}lkeen paalu purettiin ja sen laatu tarkastettiin. Paaluun oli j{\"a}{\"a}nyt lujittumattomia osia injektointiaineen tunkeuduttua heikommasta kohdasta paalun ulkopuoliseen maahan. Kaikkia hiekkapesi{\"a} ei saatu injektoitua mansettiputkien kautta, sill{\"a} injektointiainem{\"a}{\"a}r{\"a}t tai injektointipaineet eiv{\"a}t olleet riitt{\"a}vi{\"a}. Sen sijaan paalun kalliokontaktin injektointi paalun l{\"a}pi asennettujen letkujen kautta onnistui varsin hyvin kummallakin injektointiaineella.",
keywords = "concrete structures, pile structures, pile foundations, casting, drilling, inspection, test methods, quality control, nondestructive tests, defects, cracks, damage, gamma rays, grouting, thermal neutrons, moisture content",
author = "Olli Okko",
year = "1991",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3922-2",
series = "Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1197",
address = "Finland",

}

Okko, O 1991, Kaivinpaalujen laadunvalvonta. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 1197, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Kaivinpaalujen laadunvalvonta. / Okko, Olli.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1197).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Kaivinpaalujen laadunvalvonta

AU - Okko, Olli

PY - 1991

Y1 - 1991

N2 - Kaivinpaalujen valuvirheiden havainnointimenetelmien erotuskykyjen selvittämiseksi rakennettiin koekaivinpaalu, johon aiheutettiin tavallisimpia valuvirheitä. Paalun rakennetta tutkittiin perinteisen ultraäänimittauksen lisäksi myös vesimenekkikokeilla ja radiometrisillä menetelmillä. Mittausten jälkeen paalua injektoitiin, minkä jälkeen samat mittaukset uusittiin injektoinnin onnistumisen arvioimiseksi. Paaluun asennetuista teräsputkista tehty ultraäänimittaus paljasti pienet, 1 cm:ä paksummat halkeamat parhaiten. Tosin laaja lajittuneen betonin alue ei erottunut kaikissa ultraäänikuvissa ilmeisesti sen takia, etteivät akustiset ominaisuudet vaihtele heikossa betonissa. Radiometriset menetelmät mittaavat laajaa (n. 30 cm:n säteellä olevaa) tilavuutta säteilijän ympärillä. Tiheys- ja kosteusmittauksilla havaittiin yli 5 cm paksut valuvirheet hyvin. Radiometriset uusintamittaukset olivat ainoat, jotka kertoivat, kuinka hyvin eri valuvirheiden injektointi oli onnistunut. Vesimenekkikoe tehtiin paaluun injektointia varten asennetuissa mansettiputkissa. Vesimenekki osoitti ne mansetit, joiden kautta paalu oli injektoitavissa. Polyuretaanipohjaisella aineella sekä sementillä tehtyjen injektointien jälkeen vesipaineella ei voitu arvioida korjaustoimenpiteiden onnistumista. Uusintamittausten jälkeen paalu purettiin ja sen laatu tarkastettiin. Paaluun oli jäänyt lujittumattomia osia injektointiaineen tunkeuduttua heikommasta kohdasta paalun ulkopuoliseen maahan. Kaikkia hiekkapesiä ei saatu injektoitua mansettiputkien kautta, sillä injektointiainemäärät tai injektointipaineet eivät olleet riittäviä. Sen sijaan paalun kalliokontaktin injektointi paalun läpi asennettujen letkujen kautta onnistui varsin hyvin kummallakin injektointiaineella.

AB - Kaivinpaalujen valuvirheiden havainnointimenetelmien erotuskykyjen selvittämiseksi rakennettiin koekaivinpaalu, johon aiheutettiin tavallisimpia valuvirheitä. Paalun rakennetta tutkittiin perinteisen ultraäänimittauksen lisäksi myös vesimenekkikokeilla ja radiometrisillä menetelmillä. Mittausten jälkeen paalua injektoitiin, minkä jälkeen samat mittaukset uusittiin injektoinnin onnistumisen arvioimiseksi. Paaluun asennetuista teräsputkista tehty ultraäänimittaus paljasti pienet, 1 cm:ä paksummat halkeamat parhaiten. Tosin laaja lajittuneen betonin alue ei erottunut kaikissa ultraäänikuvissa ilmeisesti sen takia, etteivät akustiset ominaisuudet vaihtele heikossa betonissa. Radiometriset menetelmät mittaavat laajaa (n. 30 cm:n säteellä olevaa) tilavuutta säteilijän ympärillä. Tiheys- ja kosteusmittauksilla havaittiin yli 5 cm paksut valuvirheet hyvin. Radiometriset uusintamittaukset olivat ainoat, jotka kertoivat, kuinka hyvin eri valuvirheiden injektointi oli onnistunut. Vesimenekkikoe tehtiin paaluun injektointia varten asennetuissa mansettiputkissa. Vesimenekki osoitti ne mansetit, joiden kautta paalu oli injektoitavissa. Polyuretaanipohjaisella aineella sekä sementillä tehtyjen injektointien jälkeen vesipaineella ei voitu arvioida korjaustoimenpiteiden onnistumista. Uusintamittausten jälkeen paalu purettiin ja sen laatu tarkastettiin. Paaluun oli jäänyt lujittumattomia osia injektointiaineen tunkeuduttua heikommasta kohdasta paalun ulkopuoliseen maahan. Kaikkia hiekkapesiä ei saatu injektoitua mansettiputkien kautta, sillä injektointiainemäärät tai injektointipaineet eivät olleet riittäviä. Sen sijaan paalun kalliokontaktin injektointi paalun läpi asennettujen letkujen kautta onnistui varsin hyvin kummallakin injektointiaineella.

KW - concrete structures

KW - pile structures

KW - pile foundations

KW - casting

KW - drilling

KW - inspection

KW - test methods

KW - quality control

KW - nondestructive tests

KW - defects

KW - cracks

KW - damage

KW - gamma rays

KW - grouting

KW - thermal neutrons

KW - moisture content

M3 - Report

SN - 951-38-3922-2

T3 - Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus

BT - Kaivinpaalujen laadunvalvonta

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Okko O. Kaivinpaalujen laadunvalvonta. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 68 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1197).