Tien geometrian vaikutus ohitus- ja kohtaamisonnettomuuksiin

Tavoitteena on selvittää tie- ja liikenneteknisten tekijöiden vaikutuksia valta- ja kantateiden ohitus- ja kohtaamisonnettcmuuksiin. Aineistona ovat Suomen kaksikaistaisilla valta- ja kantateillä v. 1975 - 1979 tapahtuneet tie- ja vesirakennushallituksen onnettomuusrekisteriin kirjatut ohitus- ja kohtaamisonnettomuudet sekä TVH:n tierekisterin em. teitä koskevat liikenne- ja geometriatiedot. Kohtaamisonnettomuuksien onnettomuusasteen (onnettomuuksia/l09 autokm) todetaan riippuvan tien geometrisista ominaisuuksista: mäkisyydestä, kaarteisuudesta, näkemäprosentista ja päällysteen leveydestä. Myos ohitusonnettomuuksissa onnettomuusasteen ja tien geometrian välillä on riippuvuuksia, vaikka ne eivät usein olekaan yhtä selviä kuin kohtaamisonnettomuuksissa. Ilmeisesti kuljettajat ottavat tien geometrian huomioon pyrkien välttamään ohituksia huonoissa olosuhteissa. Mäkisyyden ja kaarteisuuden lisääntyminen ja näkemien lyheneminen lisäävät kohtaamisonnettomuusriskiä erityisesti teillä, joiden liikennemäärä (KVL) on alle 3000 autoa vuorokaudessa Päällysteen leveyden pieneneminen alle 8 m:iin puolestaan lisää sekä ohitus- että kohtaamisonnettamuuksien riskiä erityisesti teillä, joiden liikennemäärä on yli 3000 autoa vuorokaudessa. Päällysteen leventäminen 10 m:n leveyteen pienentää ohitusonnettomuuksien onnettomuusastetta selvimmin vähäkaarteisilla (kaarteisuus alle 20 gon/hm) teillä. Kohtaamisonnettomuuksia päällysteen leventäminen vähentää selvimmin mutkaisilla (kaarteisuus yli 20 gon/km) teillä. Geometrian vaikutuksia koskevien tulosten ohella tutkimuksessa todettiin, että ohitusonnettomuuksista 52 % ja kohtaamisonnettomuuksista 61 % tapahtui lumisella, jäisellä tai sohjoisella tiellä. Talvikelillä tapahtuu kaikista onnettomuuksista keskimäärin 37 %, joten liukas keli lisää erityisen paljon juuri ohitus- ja kohtaamisonnettomuuksien riskiä.