Tienvierien laitteiden ja rakenteiden vaikutus liikenneonnettomuuksiin

Tutkimuksessa tarkasteltiin tien ympäristön laitteisiin ja rakennelmiin kohdistuneita onnettomuuksia. Suurin osa onnettomuuksista, joissa on törmätty pylväisiin, kaiteisiin, siltapilareihin, kallioleikkauksiin tai puihin, on ajoneuvojen yhteentörmäysten jälkitilanteissa syntyneitä. Pääasiassa tarkasteltiin onnettomuuksia, joissa tieltä suistumisen seurauksena oli osuttu johonkin edellä mainituista kohteista ja autossa olleen ihmisen vammat olivat lisääntyneet tien rakenteeseen tai ympäristöön törmäämisen takia. Liikennevahinkojen tutkijalautakuntien vuosien 1984-1988 tutkimissa 1 425 moottoriajoneuvossa mukana olleen ihmisen kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa oli 137 sellaista suistumisonnettomuutta, joissa tienvierien laitteet tai rakenteet olivat pahentaneet ihmisen vammoja. Näille onnettomuuksille oli tyypillistä onnettomuustilannetta edeltänyt suuri nopeus ja heikot keliolosuhteet. Myös alkoholi oli usein onnettomuuksissa mukana. Tutkimusaineiston 137 onnettomuudesta 33 oli pylvääseen, 5 kaiteeseen, 15 siltapilariin, 6 kallioleikkaukseen ja 33 puuhun suistumisia. Lopuissa 45 onnettomuudessa ajoneuvon tuhoisimman vaurion aiheuttajana olivat maaperä, kivet, rakennukset tai muut esteet. Pylväät olivat yleisin suistumisonnettomuuksien kohde. Noin joka toisessa onnettomuudessa törmäysnopeus arvioitiin suuremmaksi kuin 90 km/h. Jäykkiin pylväisiin törmäämiset aiheuttivat usein vakavia vammoja. Kaiteisiin törmäämiset aiheuttavat harvoin vakavia vammoja. Pahimmat onnettomuudet ovat syntyneet tilanteissa, joissa liukkaalla kelillä on osuttu sisäkaarteessa olevaan kaiteeseen, josta auto on kimmonnut vastaantulijan kaistalle ja törmännyt toiseen ajoneuvoon. Tällaiset onnettomuudet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Niiden estämiseksi suositeltiin liukkauden torjunnan tehostamista tällaisissa kohdissa. Lisäksi kaiteiden siirtämisellä kauemmaksi tien reunasta - mikäli se vain on mahdollista - on mahdollisuus vähentää todennäköisyyttä auton kimpoamiseen vastaantulijan kaistalle. Kuolemaan johtaneita törmäyksiä siltapilareihin oli aineistossa 15. Niistä kymmenen oli ilmeisesti tahallisia tekoja. Siltapilarit sijaitsivat usein melko lähellä tien reunaa. Kaidetta pidettiin lähes ainoana mahdollisuutena vähentää siltapilareihin törmäämisten seurauksia. Kallioleikkauksiin törmäämiset ovat harvinaisia. Ajoneuvon tuhoisimman vaurion aiheuttajana kallioleikkaus oli kuudessa onnettomuudessa. Empiiristä tietoa kaiteiden mahdollisesta onnettomuuden seurauksia lieventävästä vaikutuksesta ei ole. Tierumpuihin ja penkereisiin törmäämiset olivat tyypillisiä suistumisonnettomuuksia. Onnettomuuksien syynä oli kova vauhti, alkoholi tai kuljettajan nukahtaminen rattiin. Katkeavilla tai myötäävillä pylväillä on mahdollista alentaa pylväsiin törmäämisistä aiheutuneita onnettomuuskustannuksia 50-80 %. Onnettomuuskustannusten aleneminen johtuu suurimmaksi osaksi henkilövahinkojen maaerän alenemisesta. Katkeavien tai myötäävien pylväiden käytöllä, olisi mahdollista säästää noin 10 ihmisen henki vuodessa. Rakentamalla harkitusti lisää kaiteita kallioleikkausten, sivutieliittymien, siltapilareiden, vaarallisten metsäosuuksien yms. kohdalle voitaisiin säästää vielä 10 ihmisen henki vuodessa.